Caroline Munro
Yubari International Fantastic Film Festival 2015
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6

Yubarissa koettiin perjantai-iltana aikataulukatastrofi, kun Noboru Iguchi ja Yoshihiro Nishimura villitsivät yleisöjä samaan aikaan eri osoitteissa. Elitisti päätti osallistua ensiksi Noboru Iguchi's Wonder Gravityyn ja jatkaa vasta sen jälkeen Yoshihiro Nishimura Mad Nightiin.

Noboru Iguchi's Wonder Gravity

Elitistin valinta osui eittämättä nappiin, sillä Iguchin tapahtumassa oli lievästi sanottuna mieletön meno. Ohjelma starttasi Iguchin 23-minuuttisella semifiktiolla Damager (2015), joka on tuiki tavallisen liikemiehen rahoittama supersankarifantasia. Keski-ikää lähestyvä Yu Kazama otti Iguchiin yhteyttä täyttääkseen pitkäaikaisen unelmansa supersankarielokuvan tähdittämisestä. Iguchin mielestä idea oli loistava ja auttaisi Kazamaa löytämään elämänsä ensimmäisen tyttöystävän, sillä onhan supersankarielokuvan tähdittäminen sentään astetta kovempi tärppi kuin kuvan lataaminen deittipalveluun. Iguchin elokuvassa ujo mies pääsisi samalla kokemaan elämänsä ensimmäisen suudelman - joskin Kazaman pyynnöstä ainoastaan vastaanottavana osapuolena.



Kazama esittää Damagerissa (alkuperäisnimeltään Jishô senshi Damager eli "Self-Mutilation Warrior Damager") elokuvan nimihenkilöä - oikeuden puolustajaa, jonka supervoimat aktivoituvat ainoastaan fyysisen ja henkisen kivun voimalla. Pahan uhatessa Damager viiltää ranteensa auki ja näyttää pahiksille kaapin paikan. Damager on auttamattoman rakastunut viehättävään koulutyttöön, joka kuitenkin kuolee raakalaismaisen poikaystävänsä (Demo Tanaka) käsissä. Damagerin on nyt muutettava historian kulkua kääntämällä aikaa taaksepäin (temppu onnistuu vastaanottamalla 40 nyrkiniskua vatsaan) ja puuttumalla tapahtumiin ennen kuin on liian myöhäistä.

Iguchi on taikonut minimaalisella budgetilla hölmön, mutta hyvin sympaattisen projektin. Elokuvan johdantojaksossa Iguchi tapaa Kazaman ja ottaa vastaan 400 000 jenin eli noin 3000 euron shekin. Rahoilla suunnitellaan Damagerille oma taistelupuku ja teemakappale, palkataan sivurooleihin aidot näyttelijät sekä hankitaan Isao Karasawa koreografioimaan toimintakohtauksiin muutama villi martial arts -liike. Pohjustuksen jälkeen siirrytään runsaan vartin pituiseen elokuvaan. Lopuksi palataan vielä uudelleen Iguchin toimistoon, jossa ohjaaja näyttää valmiin tuotteen Kazamalle.

Damager tuskin toimisi kokoillan elokuvana, mutta lyhytelokuvaan konsepti on mitä mainioin. Vitsikäs tyyli jaksaa huvittaa lyhyen kestonsa ajan ja projekti on rakkaudella toteutettu. Yubarissa koettuna live-elämyksenä Damager-näytös oli suorastaan huikea. Tunnelma oli katossa jo yleisön hurratessa elokuvan aikana Damagerin puolesta ja parani entisestään elokuvan jälkeen koko salin laulaessa Damager-teemabiisiä yhdessä Iguchin, Tanakan sekä lavalle uskaltautuneen Kazaman kanssa. Hurmioituneen vastaanoton seurauksena Kazama lupasi myös rahoittaa jatko-osan!

Ilta jatkui Damagerin jälkeen Iguchin ohjaamalla punk-rock-strippari-muusikko Clitoric Risin musiikkivideolla, joka oli hieman yllättäen todella hieno ja sai mahtavalla äänentoistolla yleisön tukan hulmuamaan. Vielä yllättävämpää oli, kun Clitoric Ris syöksyi hetkeä myöhemmin lavalle ja heti perään yleisön joukkoon - asianmukaisessa esiintymisasussa tietenkin. Ris onnistui myös vahingossa toisintamaan Mies ja alaston ase 2½ (1991) -elokuvasta tutun vessakohtauksen paiskatessaan paitansa eturivissä istuneen katsojan kasvoille, joka lähestulkoon tukehtui vaatekappaleeseen.

Iguchin ja Clitoric Risin hankkiuduttua eroon lopuistakin vaatteistaan ja viihdytettyä yleisöä lyhyellä juttutuokiolla oli aika siirtyä illan toisen elokuvan pariin. 43-minuuttinen Hentaidan ("The Perverts", 2015) on Iguchin uran törkyisin luomus. Elokuva kokoaa yhteen joukon pervertikkoja, jotka kohtaavat itsemurhabussissa.

Hentaidan tasapainottelee onnistuneesti hölmön ja todella sairaan välimaastossa. Hahmogalleriaan mahtuu mm. virtsanjuoja, koulutytön paskasta unelmoiva mies sekä seksuaalisesti kieroon kasvanut tyyppi, joka kiihottuu vain naisen katkeavien luiden äänestä. Elokuva liukuu alun koomisista idoli, lesbo- ja paskafetissijaksoista todella pahaa tekeviin osuuksiin, jossa muovipussipäistä uhria moukaroidaan vasaralla viimeiseen hengenvetoon saakka. Vaikka elokuva onkin mustan humoristinen - sekä paikoin hyvin kepeä - juuttui Yubari-yleisöllä nauru kurkkuun elokuvan häijyimmissä jaksoissa.

Hentaidanin arvottaminen perinteisin elokuvastandardein on liki mahdotonta, sillä kyse on ennen kaikkea kokemuksesta. Elokuva ei todellakaan ole kaikkien mieleen, eikä yhtä bisarria komedian ja oksennusreaktioiden yhdistelmää tule aivan heti mieleen. Lähin vertailukohta lienee John Waters. Elokuvan jälkeen olo on hämmentynyt, mikä lienee kuitenkin hyvä merkki. Seuraavana päivänä Iguchia jututtaessani ohjaaja pohti olisiko Hentaidanin kaltaisen elokuvan esittäminen Suomessa laillista. Lupasin, että kyllä olisi!

From the Jury Member: Yoshihiro Nishimura Mad Night

Yubarin kilpasarjan tuomaristoon valittu Yoshihiro Nishimura joutui tuomarointikiireidensä johdosta jättämään legendaarisen Forum Theaterinsa (katso elitistin raportit vuosilta 2013 ja 2014) tänä vuonna väliin. Nishimura järjesti kuitenkin 4½-tuntisen puhetilaisuuden perjantai-iltana. Elitisti liittyi joukkoon heti Noboru Iguchi's Wonder Gravityn päätyttyä.

Nishimura oli haalinut paikalle kaikki Yubariin saapuneet tuttunsa Rina Takedasta Masanori Mimotoon ja The ABCs of Death 2 -elokuvan japanilaisiin tekijöihin. Illan mittaan paikalle saapuivat myös Yubarin kilpasarjan elokuvien ohjaajat. Nishimura halusi haastatella nuoria ohjaajalupauksia, mitä varten paikalle oli raahattu aimo annos alkoholijuomia. Ideana oli, että juopuneena ohjaajat antaisivat mielenkiintoisempia vastauksia kuin selvin päin. Lopputulos oli kuitenkin, että ainoastaan haastatteluavustaja Demo Tanaka tuli niin känniin, että hänet jouduttiin taluttamaan pois lavalta ennen kuin hän tuhoaisi koko paikan.

Hauskassa, mutta puheveroisessa tapahtumassa ei nähty Forum Theater -henkistä täysin kajahtanutta ohjelmaa ennen kuin aamukahden maissa, jolloin Nishimura ja paikalle ennättänyt Iguchi säntäsivät lavalle koulutyttöjen univormuissa tanssien idoli/näyttelijä Kayanon (Kept, 2014) kanssa AKB-48 -yhtyeen popmusiikin tahtiin. Esitys oli - jos mahdollista - Noboru Iguchi's Wonder Gravity -ohjelmaakin hulvattomampi.



Illan päätteeksi Nishimura teki vielä huikean yllätyspaljastuksen seuraavan yönä järjestettävästä salaisesta näytöksestä, josta kukaan ei kuitenkaan saanut hiiskua sanallakaan. Seuraavana yönä pieni valikoitujen ihmisten joukko kokoontui syrjäisen esityssalin eteen uskaltamatta puhua asiasta edes toisilleen. Kukaan ei ollut varma, onko edes festivaalin henkilökunta tietoinen asiasta. Elokuvan jälkeen yleisö potkaistiin vastaavasti välittömästi pihalle ennen epäilysten heräämistä muiden festivaalikävijöiden keskuudessa. Elitisti palaa elokuvan pariin joskus tulevaisuudessa sen virallisen maailmanensi-illan jälkeen.

Sivu:

1 2 3 4 5 6