Caroline Munro
Yubari International Fantastic Film Festival 2015
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6

Kilpasarja

Yubarin virallisessa Off Theater Competition -sarjassa nähtiin nänä vuonna kahdeksan elokuvaa. Elitisti katsasti kaikki elokuvat Hiroaki Kubon melodraamaa Fading (2015) lukuun ottamatta.

Makeup Room (Makeroom) (Kei Morikawa, 2015)

Valtavirran ja aikuisviihteen lähentyminen Japanissa on ollut jo pitkään esillä myös Yubarissa. Kyse ei ole niinkään valtavirran roisiintumisesta, vaan aikuisviihteen ja aikuisviihdetähtien tunkeutumisesta valtavirtaan. Viime vuonna Yubarin kilpasarjassa nähtiin kaksi aikuisviihdenäyttelijän tähdittämää (Gun Woman, 2014; Fuck me to the Moon, 2013) ja yksi ohjaama (Kept, 2014) valtavirtaelokuva. Tänä vuonna festivaalin pääpalkinto meni urallaan yli 1000 aikuisviihdevideota ohjanneen Kei Morikawan hykerryttävän hauskalle komedialle Makeup Room.

Kokonaan yhdessä huoneessa tapahtuva Makeup Room seuraa yhden aikuisviihde-elokuvan katastrofaalisia kuvauksia sivuhuoneessa toimivan meikkaajan näkökulmasta. Pornovideo on saatava purkkiin illankoittoon mennessä, mutta kaikki kuviteltavissa oleva menee pieleen: lolita-rooliin palkatun näyttelijän selästä paljastuu valtava tatuointi, uusi tähti ei tiedä omaa esiintymisnimeään, yhden näyttelijättären silmä punottaa väärään paikkaan roiskahtaneiden ruumiineritteiden johdosta ja joku saatanan katumuusikko terrorisoi kuvauksia kovaäänisellä kailotuksellaan. Näin vain alkajaisiksi.

Makeup Roomin pääosassa nähdään osaava valtavirtanäyttelijä Aki Morita (Henge, 2011), joka tekee hyvää työtä poikkeuksellisen pitkän pinnan omaavana meikkaajana. Elokuvan muut naisnäyttelijät ovat pääosin aikuisviihdetähtiä (Nanami Kawakami, Riri Kuribayashi, Beni Ito), mutta hekin pärjäävät melko hyvin näyttelyrooleissa.

Seksiä elokuvassa ei nähdä lainkaan - paljasta pintaa kylläkin - sillä kamera ei koskaan poistu meikkaushuoneesta. Pelkistetty rakenne ei kuitenkaan ole hetkeäkään tylsä, sillä tilanteen asteittainen eskaloituminen maailmanloppua muistuttavaksi kaaokseksi on rytmitetty erinomaisesti. Elokuva muuttuu kohtaus kohtaukselta paitsi hauskemmaksi, myös koskettavammaksi. Länsimaisesta näkökulmasta yllättävintä on elokuvan täysin moralisointivapaa suhtautuminen teemaansa. Aikuisviihteen kuvaaminen on elokuvan mukaan varsin hauskaa puuhaa ja ihmisetkin mukavia.

****-

Mizo (Nam Ki-woong, 2014)

Kilpasarjan kivuliainta laitaa edusti korealaisen Nam Ki-woongin (Teenage Hooker Became Killing Machine In DaeHakRoh, 2000) uutuus Mizo, joka julistettiin kotimaassaan esityskieltoon. Kim Ki-duk -henkistä julmuutta tulviva elokuva on sairas perhekuvaus, jossa vauvana roskakoriin dumpattu nuori prostituoitu Mizo (Lee Hyo) saapuu etsimään vanhempiaan. Hän hankkiutuu ensitöikseen prostituoituja välittävän gangsterin (Lee Jeong-yong) palkkalistoille - työ, josta ei kuitenkaan tule mitään sekopäisen ex-poliisin (Yoon Dong-hwan) omiessa Mizon henkilökohtaiseksi raiskauslelukseen. Mahtaako jompikumpi miehistä olla Mizon isä?

Mizo on läpikotaisen ahdistava ja vastenmielisen raaka elokuva. Esimerkkinä mainittakoon kohtaus, jossa mies syö oman sormensa sen jälkeen, kun hän on hakannut sen lihakirveellä irti. Elokuvan ongelma on kuitenkin vastavoiman puute. Pelkkä loputon synkistely vailla tyylikkyyttä tai ajoittaisia seesteisiä hetkiä alkaa väsyttämään jo hyvän matkaa ennen elokuvan loppumista. Ohjaajan yritys luoda vahvaa draamaa pelkän järjettömän brutaaliuden keinoin tuntuu teennäiseltä ja tekee elokuvan tunteellisista kohtauksista tahattoman koomisia. Mitään syvällisempiä vertailuja Kim Ki-dukin, Park Chan-wookin tai Kim Ji-woonin kaltaisten taitavampien korealaisohjaajien elokuviin ei kannata harjoittaa, vaikka Mizo muistuttaakin niitä teemallisesti.

Yubari esitti yhden paljaan sukuelimen sisältävän elokuvan sensuroimattomana, mikä taisi rikkoa Japanin lainsäädäntöä. Tempaus ei ollut poikkeuksellinen, sillä festivaali on ennenkin esittänyt elokuvansa alkuperäisessä muodossa valtavirtalevitykseen sovellettavista lakipykälistä piittaamatta. Näytöksessä tosin syntyi ikävää harmia täysin käsittämättömästä englanninkielisestä tekstityksestä, joka oli luultavasti Google Translatella tehty. Uskomatonta, ettei kotimaassaan kielletyn elokuvan tekijät ole vaivautuneet hankkimaan elokuvaan ammattimaista käännöstä ulkomaisia markkinoita silmällä pitäen.

*½---

The Limit of Sleeping Beauty (Nemureru bijo no genkai) (Ken Ninomiya, 2014)

Yksi kilpasarjan ehdottomista tähdistä oli 23-vuotias Ken Ninomiya, joka on nuoresta iästään huolimatta jo rakentanut ympärilleen eräänlaisen yhden miehen elokuvatehtaan. Ohjaajan aiemmista elokuvista dystopinen jengikuvaus Slum-Polis (2014) on jo esitetty esimerkiksi Saksassa Japan-Filmfest Hamburgissa. Ohjaaja toi Yubariin 43-minuuttisen uutuutensa The Limit of Sleeping Beauty, joka oli teknisesti koko kilpasarjan häikäisevin työ.

Huikean visuaalinen ja rautaisella ääniraidallaan rintalastan tärisemään saava The Limit of Sleeping Beauty seuraa sirkustaitelijan avustajan vajoamista hulluuden syövereihin. 29-vuotiaan naisen unelma näyttelijänurasta valuu pillerien mukana lavuaarista alas tämän jumiutuessa vähäpätöiseksi sirkusavustajaksi samalla kun ikä alkaa jo painaa. Todellisuus ja painajaiset sekoittuvat hallusinaatioiden ottaessa vallan naisen arjessa.

Ninomiyan elokuvaa katsoessa on mahdotonta välttyä mielleyhtymiltä Alex de la Inglesiasin ja Shinya Tsukamoton elokuviin. Mukana on myös iso ripaus Darren Aronofskyä ja Satoshi Konia. Tämä tekee elokuvasta melko epäoriginaalin: raivoavat klovnit, valkoiset pillerit ja täydellä volyymillä tykittävä musiikki alkavat olla jo melko vanha temppu, varsinkin kun Ninomiyalta puuttuu mielenkiintoinen tarina, joka oikeuttaisi niiden käytön. Toisaalta elokuva näyttää ja kuulostaa erittäin hyvältä ja onnistuu luomaan yksittäisiä todella hienoja jaksoja.

Ninomiyan nimi kannattaa ehdottomasti painaa mieleen. Jos ohjaaja kykenee jo 23-vuotiaana haastamaan Tsukamoton, Inglesiasin ja Aronofskyn kaltaiset konkarit, tulee vain aika näyttämään mihin Ninomiya vielä tulevaisuudessa yltää. Tämänkertainen yritys jää puolitiehen, mutta omaperäisemmällä otteella lopputulos voisi olla jo todella mielenkiintoinen.

***--

Sivu:

1 2 3 4 5 6