Caroline Munro
Yubari International Fantastic Film Festival 2015
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6

Haman (Tetsuya Okabe, 2015)

Yoshihiro Nishimuran ja Takashi Miiken apulaisohjaajana työskennellyt Tetsuya Okabe varioi debyyttiohjauksessaan elokuvien Killer Condom (1996), Killer Pussy (2004) ja Teeth (2007) teemoja. Elokuvassa nuoren koulutytön Harukon (Nonoka Baba) ensimmäinen seksikokemus päättyy tämän jalkoväliin kasvaneiden hampaiden puraistessa kumppanin elimen irti. Hätääntynyt tyttö pakenee paikalta ja onnistuu välttämään kiinnijäämisen, sillä poliisi ei osaa selvittää tapausta sen omituisuuden takia.

Haman eroaa monista edeltäjistään sivuuttaen huumorin ja kostoelementit kokonaan. Bisarri aihe muotoutuu ohjaajan käsissä vakavahenkiseksi kauhudraamaksi ja traagiseksi rakkaustarinaksi, joka ei vitsaile aiheellaan. Okabe kuvaa oman poikaystävänsä vahingossa tappaneen tytön ahdistusta ja yksinäisyyttä. Tytön kotiväki ei tiedä asiasta mitään, mutta seuraa murhatutkinnan etenemistä televisiosta. Koulu jää pian kesken. Haruko kaipaa tukea ja hyväksymistä, mutta tietää, ettei voisi koskaan osoittaa läheisyyttä normaalin tytön tapaan tulematta tappaneeksi kumppaniaan.

Okabe hallitsee oudon kauhudraaman odottamattoman hyvin. Elokuva on tunnelmallinen, surullinen ja kohtalaisen hyvin näytelty. Elokuva ei myöskään näytä kovin huonolta, vaikka väripaletti onkin hieman haalea. Väkivalta puolestaan on paikoin todella ahdistavaa, kuten pitkässä ja kaunistelemattomassa raiskauskohtauksessa. Tämänkaltainen rohkeus on nykyään harvinaista useimpien genreohjaajien suoltaessa ala-arvoisia perseilyelokuvia yleisölle, jonka mielikuvitus ei riittäisi epätavallisten aiheiden käsittelyyn muuten kuin niille räkäisesti nauraen.

Yhden asian suhteen Okabe ajaa kuitenkin metsään: elokuvan CGI-veri on kertakaikkisen surkeaa. Pahin esimerkki on elokuvan johdantojakson päättävä verisuihku, joka ei jätä sängyn valkoisiin lakanoihin tahran tahraa. Onneksi elokuvassa on verenlennätystä vain kolmessa kohtauksessa, ja niistä viimeinen nojaa käsityöefekteihin. Paremmilla efekteillä varustettuna Haman olisi helppo julistaa pieneksi helmeksi - nyt kehujen suhteen tulee oltua varautuneempi, vaikka elokuva niitä ehdottomasti ansaitseekin monilla osa-alueilla.

Elokuva voitti Yubarissa jaettavan Hokkaidon kuvernöörin myöntämän kunniapalkinnon, mikä on suorastaan hillitöntä. Milloin viimeksi kunnia-arvoisa poliitikko - joka on kuusikymppinen nainen - on palkinnut koulutytön terävähampaisesta vaginasta kertovan elokuvan?

***½-

Use the Eyeballs (Hana medama Kotaro no koi) (Naoya Tashiro, 2015)

27-vuotias Naoya Tashiro on nuoresta iästään huolimatta tuttu kasvo Yubarissa. Nuori splatter-fanaatikko on tehnyt itselleen nimeä Cannibal Maid and Killer Nursen (2011) ja Naked Sisterin (2013) kaltaisten lyhytelokuvien ohjaajana. Tashiron roskaelokuvat sopivat Yubarin henkeen kuin nyrkki silmään, minkä johdosta ohjaajan töitä on nähty festivaalilla jo neljänä vuotena peräkkäin. Tashiron täyspitkä uutuus Use the Eyeballs on paitsi ohjaajan ensimmäinen kilpasarjaan valittu elokuva, myös hänen ensimmäinen elokuva, joka ei sisällä lainkaan splatteria tai kauhua.

Use the Eyeballs on umpikahjo rakkauskomedia ujosta ja epätavallisesta koulupojasta. Kotaro (Akihisa Shiono) omaa tavanomaisen silmäparin lisäksi kaksi ylimääräistä silmämunaa, jotka pulpahtavat nenästä ulos aina stressin iskiessä. Kiusallinen ominaisuus säikyttää aina treffikumppanit pakosalle, mutta silmämunista on myös hyötyä: ne voi lähettää vaikkapa ilmastointikanavaan vakoilemaan naapurihuoneen tyttöjen touhuja.

Tashiron elokuvat ovat aina olleet poikkeuksellisen päättömiä - sekä yleensä seksin ja väkivallan täyteisiä - mutta niissä on usein ollut pieni romanttinen pohjavire. Use the Eyeballsissa tämä romantiikka on nostettu päärooliin sympaattisen sankarin yrittäessä löytää itselleen tyttöystävän, joka hyväksyisi hänet sellaisenaan. Kapuloita rattaisiin pistävät mm. kateellinen äiti (Eihi Shiina), muiden onnellisuutta vihaava toimistoninja (Asami) sekä poikaa hakkaavat koulukiusaajat.

Tashiron fanipoikamaisessa ohjauksessa ei ole puutetta elokuvaviittauksista: Bernard Herrmannin Taksikuski-teema soi läpi elokuvan ja koulupoika kuluttaa vapaa-aikansa katsoen The Toxic Avengeria (1985) videolta. Loppuun on varattu koko festivaalisalin räjäyttänyt riemukas yllätys, josta ei parane paljastaa sen enempää. Älytön huumori muistuttaa jossain määrin Noboru Iguchin elokuvia ja osuu kohteeseensa silloin kun on osuakseen. Osa vitseistä on sisäpiirijuttuja, kuten Demo Tanakan ja still-kuvaaja Norman Englandin cameot, jotka aukenevat vain Tashiron ja kumppanien töitä tarkasti seuranneille. Kokonaisuus on epätasainen, mutta pääosin melko hauska, kunhan elokuvaa ei ota turhan vakavasti.

Huomion arvoista on myös se, että ohjaajan vaimo Iona (aka Rina Kichise) piti tällä kertaa vaatteet päällään sekä elokuvassa että näytöksessä. Kerta taitaa olla ensimmäinen kummallakin saralla. Normaalisti Tashiro esittelee vaimokultansa suloja auliisti niin japanilaisilla kuin ulkomaalaisillakin festivaaleilla. Yubarissa Iona oli viime vuonna alaston sushitarjotin ja toissavuonna muuan amerikkalaisen elokuvatuottajan silmälasit ryntäillään taivaan tuuliin lennättänyt tissitaistelija.

***--

Sivu:

1 2 3 4 5 6