Caroline Munro
Kadonneen aarteen metsästäjä, osa 4
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10 · 11 · 12 · 13 · 14 · 15 · 16 · 17 · 18 · 19 · 20 · 21 · 22 · 23 · 24 · 25 · 26 · 27 · 28 · 29 · 30 · 31 · 32 · 33 · 34 · 35 · 36 · 37

Asphalt (1929)

Asfaltti

aka Asfalto; Asphalte

Asphalt #1 Asphalt #2

Genre

IMDb

Useat 1920-luvun ekspressionistiset saksalaiset elokuvat peilaavat paljastavasti Weimarin tasavallan kultakauden romahdusta. Yksi näistä lähitulevaisuuteen kurottautuvista pahan enteistä on Asphalt, jossa Berliinin kaduilla vellova väkivaltainen ja vaarallinen hämminki murentaa hyvin suojatun, uneliaan turvallisuuden. Kolmihenkisessä poliisin perheessä aikuinen poika Albert (Gustav Frölich) seuraa filmissä isänsä uravalintaa ja ohjaa liikennettä suurkaupungin vilkkaassa keskustassa. Elokuvan alussa hän itsevarmana pukeutuu univormuunsa isän ja äidin ihailevien silmäysten saattelemana. Työvuoronsa päätteeksi hän pidättää jalokiviliikkeestä timantin kähveltämisestä kiinni jääneen myymälävarkaan Elsen (Betty Amann), mutta taksimatka päätyykin poliisikamarin sijasta tytön ylelliselle asunnolle. Katsojalle jo heti kättelyssä lutkaksi paljastunut tumma kaunotar vamppaa kokemattoman Albertin sänkyynsä. Pojan häpeilevä kotiinpaluu on filmin hienosti pohjustettu käännekohta - isä huomaa Albertin vaisun käytöksen, mutta ei aavista lamaannuksen merkitsevän Albertin moraalisen rappion ja perhettä kohtaavan tragedian ensimmäisiä akordeja.

Asphalt [1]
Asphalt [2]

Asphalt lukeutuu ns. ”katuelokuviin”, joissa lainkuuliaiset kansalaiset viettiensä sokaisemina ajautuvat halveksimiensa hylkiöiden mukana syntien syviin syövereihin. Se ei ehkä rakenteellisesti ole aivan samaa tasoa kuin Karl Grunen kantateos Die Strasse (1923) tai G.W. Pabstin Iloton katu (Die freudlose Gasse, 1925), mutta yhteiskunnallisten voimasuhteiden järkkymistä luotaavana intohimodraamana kuitenkin niiden ehdoton seuraaja. Jalkakäytävillä sinne tänne ryntäilevät ihmiset, autojen muodostamat liikenneruuhkat ja kelmeästi valaisevien lyhtypylväiden varjoon jäävät salaperäiset nurkkaukset viestittävät modernista, urbaanista sykkeestä, jonka kihelmöivä kiihkeys vetää vastustamattomasti viattomia vaeltajia puoleensa. Nimensä mukaisesti Asphaltin keskeisenä näyttämönä on aluksi juuri jalkakäytävä. Elokuvan prologissa kuvataan dokumentaarisesti asvaltin valmistusta ja levittäytymistä kaupungin liikenneväylille. Asphaltin kaltaisissa teoksissa sateesta kiiltävät öiset Berliinin kadut tarttuivat myöhemmin lujasti amerikkalaisen film noirin visuaaliseen kieleen. Nämä elokuvat ovat kuin kapinoivia unia, jotka täsmällisen järjestelmän autoritaariset asenteet synnyttivät soveliaan purkaustien puuttuessa.

Asphalt [3]
Asphalt [4]

Saksalaisen mykkäfilmin ilmaisuvoimaa ei voi olla ihailematta Asphaltissa, jossa ohjaaja käyttää minimaalisen vähän välitekstejä - ensimmäisen vartin aikana niitä on tasan yksi. Ymmärrän hyvin, miksi niin monet asiantuntijat ja ohjaajat (mm. Charles Chaplin) luulivat vielä vuonna 1929 äänielokuvaa ohimeneväksi muotioikuksi, väittäen sen turmelevan kuvakerronnan sävyrikkauden. Fritz Langin käsikirjoittajana kannuksensa ansainnut Joe May pakeni natsien hirmuvaltaa Ranskan kautta Hollywoodiin, mutta ei koskaan saanut siellä ohjattavakseen suuren luokan elokuvia. Myös näyttelijätär Betty Amann päätyi Hollywoodiin ja vaipui pian unohduksiin. Molempien uralla Asphalt merkitsi eittämätöntä huippukohtaa.

****-
keskiarvo
toimitus
4.00/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  1 (1)
100%
Asphalt (1929)  Asphalt (1929)  
Sivu: