Caroline Munro
Kadonneen aarteen metsästäjä, osa 4
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10 · 11 · 12 · 13 · 14 · 15 · 16 · 17 · 18 · 19 · 20 · 21 · 22 · 23 · 24 · 25 · 26 · 27 · 28 · 29 · 30 · 31 · 32 · 33 · 34 · 35 · 36 · 37

Nightfall (1956)

aka Al caer la noche; L'alibi sotto la neve; Misstänkt för rån; Wenn die Nacht anbricht; Poursuites dans la nuit

Nightfall #1 Nightfall #2
IMDb

Jacques Tourneurin ailahtelevalla uralla Nightfall ansaitsee lyhyen kommentin kahdestakin syystä: se oli kymmeneen vuoteen hänen ensimmäinen rikosfilminsä ja sen käsikirjoitus perustuu arvostetun David Goodisin samannimiseen romaaniin. Kirjaa lukematta en tiedä onko siinä käytetty takautumarakennetta, mutta joka tapauksessa tarina kertautuu elokuvassa paljolti samanlaisena kuin ohjaajan mestariteoksessa Varjot menneisyydestä (Out of the Past, 1947). Tälläkin kertaa katsojalle paljastetaan vähin erin ja jaksoittain päähenkilön entisyydestä kurottautuva rasite. Gangsterien rusikoima mies James Vanning (Aldo Ray) kertoo kapakassa kohtaamalleen naiselle (Anne Bancroft) luoneensa uuden identiteetin koska oikealla nimellään hänet lavastettiin syylliseksi ystävänsä murhaan.

Nightfall [1]
Nightfall [2]

Tämän jälkeen elokuva jakautuu kahteen rinnakkain etenevään juoneen. Vuotta aikaisemmissa tapahtumissa Vanning lähtee ystävänsä kera eräretkelle ja molemmat näkevät hurjaa vauhtia kiitävän auton suistuvan tieltä. Autettuaan onnettomuudessa loukkaantunutta rikollista tämä kiitokseksi pumppaa kumpaankin eränkävijään lyijyä. Haavoittuneen Vanningin haltuun jää erehdyksessä pankkiryöstäjien rahasalkku. Nykyisyydessä hän koettaa kätkeytyä paitsi poliiseilta, myös piilottamaansa laukkua tavoittelevilta rosvoilta.

Nightfall [3]
Nightfall [4]

Parhaimmillaan elokuva etenee Los Angelesin neonvaloja vilkkuvassa yössä, sen sijaan Wyomingin lumisista maisemista ohjaaja ei puserra yhtä sävähdyttäviä kohtauksia. Raspikurkkuinen Aldo Ray on vakuuttava yhdessä harvoista päärooleistaan, siitäkin huolimatta ettei Tourneur täysin kykene selittämään miksi mainostaiteilijaksi hankkiutunut karski sotaveteraani luopuu lopussa dollarinipuista palauttaakseen kunniallisen maineensa ja uskonsa ihmisyyteen. Suomenkielisestä nimestään huolimatta Nightfall kiellettiin meillä kokonaan luultavasti Rudy Bondin ilkeästi naureskelevan tappajan takia. Hänen sadismissaan on vastaavaa karkean arkista uskottavuutta kuin näyttelijän osasuorituksessa Elia Kazanin palkitussa Alastomassa satamassa (On the Waterfront, 1954).

***--
keskiarvo
toimitus
3.00/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
Sivu: