Caroline Munro
Kadonneen aarteen metsästäjä, osa 4
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10 · 11 · 12 · 13 · 14 · 15 · 16 · 17 · 18 · 19 · 20 · 21 · 22 · 23 · 24 · 25 · 26 · 27 · 28 · 29 · 30 · 31 · 32 · 33 · 34 · 35 · 36 · 37 · 38 · 39 · 40 · 41 · 42 · 43 · 44 · 45 · 46 · 47 · 48 · 49

The Addiction (1995)

The Addiction - riippuvuus

aka The Addiction - Vampiri a New York

The Addiction #1 The Addiction #2

Genre

IMDb

Vampyyrimyytti on rönsyillyt sitkeästi sekä kirjallisuudessa että elokuvassa erilaisten muodin oikkujen mukana. Lajityypin moderneina perusteoksina tällä sektorilla kohoaa mielestäni neljä Suomessa valkokangaslevityksen ulkopuolelle pudonnutta filmiä: George A. Romeron Martin (1978), Kathryn Bigelowin Pimeyden läheisyys (1987), Ana Lily Amirpourin A Girl Walks Home Alone at Night (2014) ja meillä vain televisiossa esitetty Abel Ferraran The Addiction - riippuvuus.

The Addiction [1]
The Addiction [2]

Kaikissa mainituissa teoksissa vampyyriteema toimii pelkkänä lähtölaukauksena jollekin paljon syvemmälle pelon ja kauhun ristiretkelle. Itse arvostan niistä eniten Ferraran vuonna 1995 valmistunutta luomusta, joka vie aiheen paitsi puhtaasti filosofiselle tasolle, naulitsee sen myös tiukasti kiinni järjestelmien harjoittamaan väkivaltaan. Elokuva käynnistyy otoksilla My Lain verilöylyistä Vietnamissa ja jatkuu myöhemmin dokumenteilla natsien tuhoamisleireistä. Kuvottavaa materiaalia tutkiva opiskelijatyttö joutuu New Yorkin sivukadulla naisvampyyrin puraisemaksi, altistuen kyltymättömän tuskalliselle verenhimolle.

The Addiction on Aki Kaurismäen Juhan (1999) ohella ainoa näkemäni 1990-luvun elokuva, jossa mustavalkoista materiaalia käytetään johdonmukaisesti kerrontaa tukevana elementtinä. Filmi kurkistaa aidsin aikakauden huumeiselle puolelle löytämättä sieltä vähäisintäkään toivon pilkahdusta ihmiskunnan nopeasti etenevälle rappiolle. Vaikka The Addiction ei sisällä järin hätkähdyttäviä väkivaltakohtauksia, en silti suosittele sitä heikkohermoisille ahdistavuutensa takia. Hegelin, Nietzschen ja Heideggerin ajatusten tuntemuksesta on paljon apua elokuvaa katsoessa.

The Addiction [3]
The Addiction [4]

The Addiction lukeutuu historian harvoihin onnistuneesti feministisiin kauhufilmeihin, siinä on ripaus samanlaista kohtalon päättymätöntä ivaa kuin Herk Harveyn ainokaisessa pitkässä viritelmässä Carnival of Souls (1962). Elokuvan lohduton julistus itsekkyydessään rypevälle ihmiskunnalle tiivistyy kokoavaan loppurepliikkiin: ”Emme ole pahoja siksi että teemme pahaa, vaan teemme pahaa koska olemme pahoja. Mitä vaihtoehtoja sellaisilla ihmisillä on? Ei meillä ole mitään”.

*****
keskiarvo
toimitus
3.83/5.00 (3)
 JMMMTM
  4.0 2.5 5.0
keskiarvo
lukijat i
5.00/5.00 (1)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  4 (22)
18%
The Addiction (1995)  The Addiction (1995)The addiction - Vampiri a New York  
Sivu: