Caroline Munro
Nikkatsun arkistoista - osa 1: Katsaus Roman Porno -genren yllättävimpiin löydöksiin
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10

Assault! Jack the Ripper (1976)

aka Bôkô Kirisaki Jakku

Assault! Jack the Ripper #1 Assault! Jack the Ripper #2
IMDb

Nikkatsun pyytäessä entistä toimintaohjaajaansa Yasuharu Hasebea (Massacre Gun, 1967; Stray Cat Rock, 1970) palaamaan teatterielokuvien pariin Hasebe varoitti, että hänen elokuvansa tulisivat olemaan hyvin väkivaltaisia. Seksielokuviin vastentahtoisesti suhtautunut Hasebe oli aiemmin jättäytynyt Roman Porno -suuntauksen ulkopuolelle ja keskittynyt televisiotuotantoihin. Nikkatsu näki Hasebessa kuitenkin potentiaalia uuden, entistä rajumman violent pink -genren jalostajaksi. Studio tuskin ymmärsi mihin oli päänsä pistämässä.

Haseben pink-elokuvat puhuvat omaa kieltään jo nimissään. Rape! (1976), Assault! Jack the Ripper! (1976) ja Rape! 13th Hour (1977) eivät jätä arvailun varaan minkälaisista elokuvista oli kyse. Näistä viimemainittu ylitti hyvän maun rajat niin railakkaasti, että mediakohun keskelle päätynyt Nikkatsu määräsi Haseben hillitsemään itsensä vastaisuudessa. Lajityyppi vietti tämän jälkeen muutaman rauhallisemman vuoden, kunnes Zoom Up: Rape Site (1979) päästi pedon jälleen irti. Hasebe ei ollut genren ainoa taitaja, mutta hänelle on usein annettu lajityypin lippulaivan titteli.

Assault! Jack the Ripper [1]
Assault! Jack the Ripper [2]

Assault! Jack the Ripper oli Haseben väkivaltapinkuista vaikutusvaltaisin. Enemmän sadistista väkivaltaa kuin seksiä sisältävä elokuva on kieroutunut kasvutarina, jossa ujosta nuoresta miehestä kuoriutuu sosiaalisen paineen alla sarjamurhaaja. Elokuvan nimihenkilö on kahvilan leipurina työskentelevä ujo Ken (Yutaka Hayashi), jota tämän turhautunut tyttöystävä Yuri (Tamaki Katsura) pompottelee. Eräänä yönä kaksikko poimii kyytiinsä sekopääksi osoittautuvan liftarinaisen (Yuri Yamashina). Kohtaaminen päätyy naisen tapaturmaiseen kuolemaan ja ruumiin piilottamiseen. Alkujärkytyksen jälkeen pariskunta huomaa kuitenkin kiihottuvansa verestä ja kuolemasta, jonka jälkeen ruumiita alkaa syntyä kiihtyvällä tahdilla.

Assault! Jack the Ripper on ennen kaikkea kieroutunut kasvukertomus, jossa nuori mies löytää kutsumuksensa naisten lahtaamisesta. Ensimmäiset veriteot syntyvät vielä tyttöystävän painostuksella, mutta Kenin päästessä vauhtiin miestä ei pysäyttäisi pirukaan. Ikimuistoisessa loppuhuipennuksessa on täysi helvetti valloillaan Kenin silpoessa tulilinjalle osuvia naisia kuin ekstaasin vallassa. Kalmanrallin käynnistänyt tyttöystävä jää lopulta paitsioon Kenin kasvaessa pojasta mieheksi puukon avittamana.

Assault! Jack the Ripper [3]
Assault! Jack the Ripper [4]

Hasebe vie seksin ja väkivallan läheisen suhteen elokuvassa harvinaisen pitkälle. Useimmissa violent pink -elokuvissa väkivalta ja erotiikka on eroteltu toisistaan, ellei kyse sitten ole romantisoitujen raiskausten kaltaisesta "harmittomasta" materiaalista. Assault! Jack the Ripperissä seksi ja kuolema ovat samanaikaisesti läsnä rakastavaisten heittäytyessä himojensa valtaan verta vuotavien ruumiiden edessä.

Assault! Jack the Ripperin julkaisu romanttisen erotiikan levittämiseen tarkoitetussa Roman Porno -sarjassa on suorastaan kutkuttavaa. Violent pink -suuntauksen juuret voidaan jäljittää 1970-luvun puolivälin menestyksekkäisiin S&M-elokuviin (mm. Flower and Snake, 1974), joissa astetta helläkätisempi naisten alistaminen toimi eroottisena viihteenä. Assault! Jack the Ripper omaa pohjimmiltaan samankaltaisen lähtöasetelman, joka on kuitenkin kasvanut Haseben ja käsikirjoittaja Chiho Katsuran (Woman of the Afternoon: Incite, 1979) käsissä täysin absurdeihin mittasuhteisiin.

Assault! Jack the Ripper [5]
Assault! Jack the Ripper [6]

Assault! Jack the Ripperin alkuperäinen mainoskampanja heitti lisää vettä entisestään kuumalle kiukaalle. "Naiset kaipaavat miehen rakkautta! Miehet kaipaavat naisen hulluutta! Mutta hänen nimensä on Jack! Hän ei naisia tarvitse!" -teatteritrailerin mainoslauseet huusivat samalla kun katsojalle esitettiin kuvamateriaalia naisia puukon kanssa jahtaavasta sankarista. Nykykatsojalta menisi kahvit väärään kurkkuun, jos hänelle kaupattaisiin erotiikkaa samalla tavalla.

Assault! Jack the Ripperistä tekee vaikean palan myös sen taitava toteutus, minkä johdosta elokuvaa ei voida sivuuttaa pelkkänä halpana roskana. Hahmot ja näyttelijät ovat uskottaviaa. Jazz- ja funk-henkisiä grindhouse-säveliä, intensiivisiä trillerikappaleita sekä tyylikkäitä tunnelmointihetkiä yhdistävä ääniraita on niin ikään muistettava. Vatsaa vääntävän komeuden viimeistelee kuvaaja Masaru Mori, joka lavastaa murhat asiantuntevan tyylikkäästi.

Assault! Jack the Ripper [7]
Assault! Jack the Ripper [8]

Hasebe ei kuitenkaan ota elokuvaansa haudanvakavasti, sillä mukana on ilmiselviä mustan huumorin pilkahduksia. Koko tarina on mahdollista nähdä pikimustana ihmissuhdesatiirina. Tulkinta ei olisi lainkaan mahdoton, sillä Hasebe oli selvästi materiaalinsa yläpuolella. Ohjaaja hyödynsi kaikissa violent pink -elokuvissaan erilaista lähestymistapaa, joka vaihteli trilleristä (Rape! 13th Hour) yliampuvaan romantiikkaan (Secret Honeymoon: Rape Train, 1977) ja satiiriin (Outrage, 1978). Sopii silti kysyä, kuinka moni Nikkatsun seksielokuvien katsoja tulkitsi Haseben elokuvia pintaa syvemmällä tasolla - varsinkaan, kun Assault! Jack the Ripper sai ensi-iltansa kolmoisnäytöksenä elokuvien Late Bloom: Campus Erotica ja Sex Document: Molester's Recommendation kanssa.

Nikkatsun elokuvien katsojakunnan analysoiminen on oma mielenkiintoinen aiheensa. Yleistyksiin ei kannata ryhtyä eikä teorioita tulkita faktoina, mutta ainakin yksi yhteiskunnallinen luokka kannattaa nostaa esiin: töissä aamusta iltaan raataneet japanilaiset miehet, joiden kotona odotti vanhempien järjestämän avioliiton kautta saman katon alle päätynyt ei niin rakastettu vaimo. Esimerkiksi elokuvakriitikko Donald Richie on kuitannut väkivaltapinkut japanilaismiesten tapana purkaa naisia kohtaan aika ajoin tuntemaansa turhautumista elokuvateatterin hämärässä. Vielä lennokkaammasta lausumasta vastaa nuoremman sukupolven pink-ohjaaja Yutaka Ikejima, jonka mukaan lajityyppi oli yritys tyydyttää japanilaisten sotaveteraanien taistelukentällä syntyneitä seksifantasioita. Vaikka molempien herrasmiesten lausuntoihin kannattaa suhtautua kriittisesti, voivat ne ehkäpä auttaa ymmärtämään naisia alistaneiden antisankareiden nauttimaa asemaa menneiden vuosikymmenten japanilaisessa genre-elokuvassa.

Assault! Jack the Ripper [9]
Assault! Jack the Ripper [10]

Assault! Jack the Ripper oli Haseben kaikista pink-elokuvista vahvin ja häiriintynein. Monien nykykatsojien silmissä sen tehoja on syönyt paitsi elokuvallisen väkivaltakuvaston koveneminen vuosi vuodelta, myös kyvyttömyys sijoittaa elokuva oikeaan kontekstiin eroottisten genre-elokuvien keskelle kauhuelokuvien sijaan. Julkaisunsa yhteydessä Haseben elokuvat olivat suuria hittejä, jotka saivat seuraajansa Yukihiro Sawadan (Assault, 1976), Koyu Oharan (Zoom Up: Rape Site) ja Naosuke Kurosawan (Zoom In: Sex Apartments, 1980) kaltaisten ohjaajien toinen toistaan häijymmistä genre-elokuvista.

Versioinfo (3.2.2016):

Mondo Macabro on julkaissut elokuvan laadukkaaksi arvioidulla dvd:llä R1-alueella. Arvostelu perustuu elokuvan 35-millimetriseen printiin, jota esitettiin tokiolaisessa pink-teatterissa jouluna 2013.

****-
keskiarvo
toimitus
3.90/5.00 (5)
 JSSMTPJMMK*
  3.5 4.5 4.0 3.5 4.0
keskiarvo
lukijat i
3.50/5.00 (1)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  3 (5)
60%
Assault! Jack the Ripper (1976)  Assault! Jack the Ripper (1976)Bôkô Kirisaki Jakku  
Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10