Caroline Munro
Nikkatsun arkistoista - osa 1: Katsaus Roman Porno -genren yllättävimpiin löydöksiin
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10

Pink Hip Girl (1978)

aka Pink Tush Girl; Momojiri musume: Pinku hippu gaaru

Pink Hip Girl #1 Pink Hip Girl #2
IMDb

Nikkatsun monitaitaja Koyu Ohara sai studion vihat päälleen palatessaan kuvausreissulta kepeän nuorisoelokuvan kera. Pahasti budjettinsa ylittänyt tuotanto ei ollut lainkaan sitä, mitä rahoittajat odottivat naisvankilaelokuvien (True Story of a Woman in Jail: Sex Hell, 1975) ja S&M -tuotantojen (Fairy in a Cage, 1977) ohjaajalta. Studion mieli muuttui kuitenkin, kun elokuva osoittautui hitiksi ja synnytti käytännössä kokonaisen uuden alagenren.

Pink Hip Girl [1]
Pink Hip Girl [2]

Ohara tarttuu Pink Hip Girlissä Osamu Hashimoton kirjaan, joka seuraa kahden koulutytön matkaa läpi Japanin. Yuko (Ako), on kaksikon vähemmillä älynlahjoilla varustettu osapuoli, joka karkaa kotoaan sekoitettuaan pääkoppansa ristiriitaisilla ajatuksilla siitä, onko seksi irstasta vai puhdasta ja voiko olla viaton vaikka näkee unia rikkauksien ansaitsemisesta prostituutiolla. Yukon paras kaveri Rena (Kahori Takeda) lähtee jäljittämään Yukoa, joka on jättänyt jälkeensä vanan epämääräisiä miestuttavuuksia.

Hauska, energinen ja sympaattinen Pink Hip Girl oli käänteentekevä elokuva Roman Porno -sarjassa. Edeltäjistään poiketen Ohara ei valjastanut koulutyttöjä härskin eksploitaation välineeksi, vaan käsitteli nuoruutta ja seksuaalista heräämistä huumorilla ja ymmärryksellä. Ohjaaja löysi elokuvan päärooleihin erinomaisen kemian omaavan kaksikon Kahori Takeda ja Ako, joiden esittämien koulutyttöjen matkaa sävyttävät huumori ja valloittava pop-musiikki. Ohjaaja saikin elokuvan johdosta maineen pop-art -ohjaajana, jonka seurauksena Nikkatsu lykkäsi hänen käsiinsä seuraavat 6 vuotta mitä erikoisempia projekteja musikaaleista tieteiselokuviin.

Pink Hip Girl [3]
Pink Hip Girl [4]

Pink Hip Girl eroaa Nikkatsun tyypillisistä petikamaridraamoista jo alati vaihtuvien maisemiensa johdosta. Ohara kuvasi elokuvaa ympäri Japania ja onnistui tallentamaan filmille niin kaupunkimaisemat kuin lumen peittämät maaseudut ja vaahtoavat meret. Elokuvaan tarttui samalla todella raikas tunnelma ja lajityypin puitteissa ainutkertaisen monipuolinen visuaalinen ilme.

Oharan asennoituminen tyttöjen seksuaalisuutta kohtaan oli varsin poikkeuksellista pink-elokuvan historiassa. Ohara ei saarnaa, vaan kuvaa nuorten hämmennystä myötätunnolla ja huumorilla. Tarinan miehet puolestaan ovat lähes poikkeuksetta himokkaita idiootteja, jotka saavat kuulla kunniansa niin kasvotusten kuin Renan ajatuksissa. Ainoa poikkeus sääntöön on koulun homopoika, joka on yksi elokuvan harvoista sympaattisista mieshahmoista.

Pink Hip Girl [5]
Pink Hip Girl [6]

Kriittisemmällä silmällä Pink Hip Girlistä voi toki poimia erinäisiä aikansa eläneitä stereotypioita sekä tiettyjä pink-elokuvamaisuuksia - Ohara ei esimerkiksi turhia ujostele esitellessään nuorten tähtiensä kehoja - mutta tämä olisi jo elokuvan liiallista irrottamista kontekstistaan. Oman aikansa pink-tuotteena jälki on poikkeuksellista. Elokuva muodostuikin suureksi hitiksi, jota ryntäsivät katsomaan niin miehet kuin naisetkin. Suosion seurauksena syntyi myös pienimuotoinen nuoriso-pinkin aalto, joka vaikuttaa yhä tänä päivänä Art Port -yhtiön kaltaisten studioiden tuotannoissa (esim. Zero Man vs. The Half Virgin, 2011).

Nikkatsu ei ollut Pink Hip Girlissä ensikertaa nuorisoelokuvan parissa. Nuorekkaat trendileffat olivat olleet studion parasta osaamisalaa 50- ja 60-luvuilla. Roman Porno -tuotantojen alettua vuonna 1971 painopiste siirtyi lähes yksinomaan eroottisen elokuvan puolelle, mutta väliin mahtui yhä pieni määrä valtavirran nuorisoelokuvia. Oharan uhkarohkea veto oli rakentaa silta näiden kahden suuntauksen välille hieman samaan tapaan kuin Tooru Murakawa kuusi vuotta aiemmin elokuvassaan Delicate Skillful Fingers (1972). Kaksi jatko-osaa poikinut Pink Hip Girl -trilogia alkoi kepeänä pop-art -pinkinä ja kehittyi kolmanteen osaansa mennessä liki puhtaaksi valtavirraksi.

Pink Hip Girl [7]
Pink Hip Girl [8]

Pink Hip Girlin jatko-osat Love Attack (1979) ja Proposal Strategy (1980) saivat ensi-iltansa aina vuoden erotuksilla toistaan huhtikuun viimeisellä viikolla. Kyse ei ollut sattumasta vaan tarkkaan harkitusta julkaisustrategiasta; toukokuun vaihteessa on Golden Weekiksi kutsuttu pyhäpäivien rykelmä, joka on erinomaista aika julkaista trendikkäitä elokuvia koulusta tai töistä vapaalla olevien nuorten parien iloksi. Ohara jatkoi Pink Hip Girl -elokuvien jälkeen lukuisten omaperäisten, joskin laadullisesti hyvin epätasaisten projektien parissa aina 1980-luvun puoliväliin saakka. Kyllästyttyään Nikkatsuun Ohara vaihtoi alaa ja ryhtyi ohjaamaan musiikkivideota 1980-luvun japanilaisille hittibändeille.

Versioinfo (3.2.2016):

Geneon on julkaisuut elokuvan remasteroidulla dvd:llä Japanissa, tosin ilman tekstityksiä.

****-
keskiarvo
toimitus
4.00/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  1 (1)
100%
Pink Hip Girl (1978)  Pink Hip Girl (1978)Momojiri musume: Pinku hippu gaaru  
Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10