Caroline Munro
Nikkatsun arkistoista - osa 1: Katsaus Roman Porno -genren yllättävimpiin löydöksiin
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10

Red Violation (1980)

aka Akai bôkô

Red Violation #1 Red Violation #2
IMDb

Chusei Sonen maineikas, mutta vaikeasti nähtävissä oleva bändielokuva Red Violation demonstroi Roman Porno -genren monimuotoisuutta. 80-luvun taitteen ajankuvan hienosti vangitseva elokuva seuraa rockbändin edesottamuksia vailla tarinallista alkua tai loppua.

Red Violationin keskiössä on vuonna 1978 perustettu rockbändi Devils, johon kuuluivat laulaja/basisti Fujio Takahashi, rumpali Tatsuaki Ito, kitaristi Mitsunori Sagara sekä bändin länsimainen vahvistus, kitaristi James Hunt. Muusikot esittävät elokuvassa itseään, vaikka kokonaisuus lieneekin pääosin fiktiivinen. Elokuvassa kuullaan myös bändin tuoreet biisit "Silence" ja "Listen, My Sweety" sekä seurataan niiden hidasta valmistumisprosessia.

Varsinaista juonta elokuvassa ei ole. Nelikko treenaa yhdessä, mätkii välillä toisiaan turpaan sekä soittaa klubeilla fanaattisen yleisön edessä. Useimmilla heistä on tyttö kainalossa - joko elokuvan mittaan iskettynä tai jo entuudestaan - mutta suurempaa seksihurjastelua on turha odottaa. Sone oli 80-luvun taitteessa jo tylsistynyt seksin kuvaamiseen ja Nikkatsu ruokki häntä paitsi valtavirtatuotannoilla, myös antamalla hänelle erivapauksia Roman Porno -genren sisällä. Tilanne oli siis samankaltainen kuin muutamilla muilla Nikkatsun kärkiohjaajilla, kuten Noboru Tanakalla, Toshiya Fujitalla ja Tatsumi Kumashirolla, jotka niin ikään pallottelivat eksploitaation ja valtavirran välillä.

Red Violation [1]
Red Violation [2]

Elokuvan tytöistä mielenkiintoisin on oman sivujuonteensa saava Mari (Megumi Saki). Rokkariin ihastunut naiivi ja viaton tyttö ei aivan ymmärrä maailmaa johon on päänsä pistämässä, vaan kuvittelee bassosankarin tyytyvän jäätelön syömiseen ja käsi kädessä kävelemiseen. Elokuvan nimen enteilemää violent pink -henkistä kohtaloa hänelle ei kuitenkaan ole luvassa. Elokuvan nimi ja juliste edustavatkin Nikkatsun markkinointiosaston tuttua liioittelua sekä studion hieman ristiriitaista pink- ja valtavirtayleisöjen samanaikaista viekoittelua.

Red Violation nojaa kokonaisuutena selkeästi valtavirtayleisön suuntaan. Elokuva tuo nopeasti mieleen 70-luvun alun nuorisoelokuvat, kuten Wet Sand in August (1970), joista Nikkatsu tunnettiin ennen siirtymistään Roman Pornon pariin. Ohjaaja Sone hyödynsi samankaltaista otetta myös aiemmin valmistuneessa aikalaiskuvauksessa Shinjuku Mixed-Up Street: Wait Till I Come (1977), joka niin ikään julkaistiin Roman Porno -sarjassa, vaikka elokuva olisi sisältönsä puolesta kelvannut vaikkapa Art Theatre Guildin katalogiin. Kolmas oiva vertailukohta on Noboru Tanakan ohjaama tositarina Rape and Death of a Housewife (1978), jonka semidokumentaarinen kuvaustyyli lienee vaikuttanut Red Violationiin.

Red Violation [3]
Red Violation [4]

Mukaansatempaavimmillaan Red Violation on musiikkijaksoissaan, jotka edustavat erinomaista rock-elokuvaa. Lopun kymmenminuuttinen treeni- ja soittojakso on eittämättä elokuvan hienoin kohtaus. Bändin jäsenet tekevät myös hyvää työtä näyttelijöinä merkittävään rooliin nousevaa James Huntia myöten. Länsimaalainen viiksivallu japanilaisen elokuvan sympaattisena ja oman sivujuonensa saavana hahmona on jo itsessään huomion arvoista. Pienessä cameo-roolissa vilahtaa myös rokkari Yuya Uchida omana itsenään. Uchida tähditti seuraavana vuonna Tatsumi Kumashiron huikeaa sikailueeposta Rolling on the Road (1981), joka on kuin Red Violationin törkyinen sisarteos.

Red Violation ei loppupeleissä välttämättä yllä Roman Pornojen aivan kirkkaimpaan kärkikastiin, mikä johtuu hieman mielikuvituksettomasta tarinasta ja muutamasta mukaan pakotetusta tylsästä seksikohtauksesta. Sonen rauhallinen ote sekä elokuvan aidonoloiset hahmot purevat kuitenkin salakavalan hyvin. 80-luvun taitteen ajankuva on tarttunut filmille hienosti ja aidon rockbändin käyttö tuo elokuvalle kulttuurihistoriallista lisäarvoa. Miesten poistuessa levytysstudiolta elokuvan viimeisessä kohtauksessa tunnelma on varovaisen melankolinen. Hieno lopetus erinomaiselle elokuvalle.

Red Violation [5]
Red Violation [6]

Red Violationin pääosassa nähtävä bändi Devils hajosi muutama vuosi elokuvan julkaisun jälkeen, mutta palasi japanilaisille rock-näyttänöille 90-luvun taitteessa albumilla "Fuck Off Die" (1989). Uudelleensyntyneessä Devilsissä oli alkuperäisjäsenistä jäljellä enää perustajajäsen Fujio Tahakashi.

Versioinfo (3.2.2016):

Elokuvasta ei ole olemassa minkäänlaista kotivideojulkaisua. Arvostelu pohjaa Tokiossa Chusei Sone -retrospektiivissä 2014 esitettyyn 35-millimetriseen printtiin.

Päivitys: Happinet julkaisi elokuvan dvd:llä Japanissa lokakuussa 2016. Julkaisu ei sisällä tekstityksiä eikä sen kuvanlaatu aivan vastaa odotuksia. Kuva on kyllä HD-masteroitu ja muuten hyvä, mutta kontrastit on käännetty kaakkoon eivätkä vahvat värit näytä täysin luonnollisilta.

****-
keskiarvo
toimitus
4.00/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  1 (1)
100%
Red Violation (1980)  Red Violation (1980)Akai bôkô  
Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10