Caroline Munro
Uuno Bond - Talo, jossa ei leikitä: katsaus suomalaisen elokuvasensuurin merkkitapaukseen
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7

Uuno Bond - Talo, jossa ei leikitä

katsaus suomalaisen elokuvasensuurin merkkitapaukseen

Se on nyt sillain, että moottorisahalla lähtee pää irti, tappajien sukupolvi on syntynyt.
- anonymous

Väkivaltavideoitten katseleminen aina vammauttaa ihmistä.
- Olavi Ronkainen, eduskunnan sivistysvaliokunta

Kekkoslandian huippuvuosina 80-luvun alkupuolella kohistiin. Suomessa nähtiin silloin raa'an väkivaltaelokuvan ennennäkemätön kotien valloitus. Jos asialle ei tehtäisi mitään, syntyisi tappajien sukupolvi. Ylioppilaslehden mukaan Reino Paasilinna (kuva) kierteli kouluja kuin aito maallikkosaarnaaja kertoen tarinoita eteläamerikkalaisista köyhistä, jotka myyvät lapsensa väkivaltakohtauksien tekemiseen. Suoranainen vihan lietsominen elokuvaharrastajia kohtaan huipentui vuonna 1987, jolloin maahamme lanseerattiin videosensuuri. Siitä eteenpäin väkivaltaiset ja poliittisesti epäkorrektit elokuvat täytyi hakea ulkomailta tai katsoa neljännen sukupolven videonauhoituksina. Näin Suomi liittyi taisteluun vuokravideofirmoja vastaan, joiden pyrkimyksenä oli tuhota rauha yhteiskunnassamme.

Oma ensikosketukseni elokuvapelkoon koitti ala-asteen keskivaiheilla 80-luvulla, kun YLE:n asiaohjelman jälkeen lapsiporukan pihapiirissä alkoi kiertää juttu amerikkalaisesta elokuvasta, jossa sahattiin ihmisiä oikeasti moottorisahalla kahtia. Se oli se sama päivä, joka piirsi pihapiirin tenavien mieliin lähtemättömästi yhden ainoan elokuvan nimen, The Texas Chain Saw Massacre (1974). Tuli kestämään kuitenkin vielä reilun vuosikymmenen ennen kuin elokuvan saattoi nähdä virallisesti Suomessa. Sitä ennen maamme ilmaisunvapautta hallitsi talo, joka piti yllä kuria ja jossa ei leikitty: Valtion elokuvatarkastamo.

Sivu:

1 2 3 4 5 6 7