Caroline Munro
Yubari International Fantastic Film Festival 2016
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6

Sunnuntai

Sunnuntain näkyvin ohjelmanumero oli kolmen elokuvan paksuinen Yubari Idol Festival. Ohjelmistossa nähtiin maailmanensi-iltoina Devotion to Cinema (2016) ja Encounter the Unknown (2016) sekä jo viime vuoden ensiesityksensä saanut Idols and the Undead (2015). Hieman omituisesti jokaisen idolielokuvan ohjaaja omasi jonkinasteisen splatter-taustan, asianomaisten ollessa kulttisuosikki Noboru Iguchi, tämän vakionäyttelijä Demo Tanaka sekä verisiä kauhuelokuvia viime vuodet tehtaillut naisohjaaja Kayako Asakura. Kaikki ohjaajat olivat saapuneet paikanpäälle, vaikka yleisöä varmasti kiinnostikin enemmän elokuvissa nähtävät idolit, jotka vetivät esitysten välissä kasan mini-konsertteja.

Idols and the Undead (Kayako Asakura, 2015)

Asakuran uutuus oli kuuden tytön vahvuiselle Yurumerumo-ryhmittymälle räätälöity fantasia Idols and the Undead (aka Girls, Dance with the Dead), jossa päähenkilöt löytävät metsästä nuoren naisen ruumiin. Porukka päättää tuoda naisen takaisin elävien kirjoihin "norjalaista heavy metallia" harrastavalta kaverilta saaduilla vinkeillä. Pikaisten henkiinherätysseremonioiden jälkeen ruumis on jälleen elossa, mikä ei kuitenkaan ilahduta hänet alunperin teilanneita gangstereita.

Ohjaaja Asakuralta nähtiin Yubarissa neljä vuotta sitten It's a Beautiful Day (2013). Näytöksestä kantautuneiden kommenttien perusteella ajatus nuoresta naisesta verisen slasherin ohjaimissa oli mielenkiintoisempi kuin itse elokuva. Samankaltaiset ajatteet tulivat mieleen myös Idols and the Undeadin yhteydessä. Tasapaksu elokuva ei oikein herää missään vaiheessa eloon ja mielenkiintoiselta kuulostavat ruumiin eloonherättämisrituaalit ohitetaan masentavasti muutamalla olankohautuksella. Koko tuotannosta paistaa lisäksi läpi todella vahva räätälöimisen tunne. Kyse ei ole Sailor Suit and Machine Gunin (1981) kaltaisesta hyvästä käsikirjoituksesta, johon on valittu pääosaan näyttelytaitoinen idoli, vaan väkinäisestä viritelmästä, jonka funktio on tuoda ryhmän kaikki jäsenet kameran eteen.

Idols and the Undeadin jokseenkin ainoa piriste on sen verettömyys yhdistettynä kerran jos toisenkin palasiksi hajoavaan päähenkilöön. Efektit ovat yllättävä tyylikkäistä ja massasta poikkeavia, joskin loppua kohden ruudulle isketään aivan tyhjästä rajuhko gore-tehoste. Triviana mainittakoon, että elokuva vaikuttaa joutuneen jonkinlaisen lokakampanjan kohteeksi IMDb:ssä, jossa sen keskiarvo on 1.1 suhteellisen tukevalla 99 äänen potilla. Normaalitapauksessa näin tuoreella ja pienen levityksen omaavalla japanilaisella elokuvalla ei vielä olisi edes 10 pisteytystä, joten taustalla vaikuttaa olevan jonkinlainen organisoitu hyökkäys elokuvaa kohtaan.

*½---

Iguchin ja Tanakan elokuvat - josta ensiksi mainittu on kerännyt kehuja itse Nobuhiko Obayashilta (House, 1977) - jäivät tällä kertaa väliin, sillä toisaalla oli alkamassa Forbidden Zone -talk show. Yubarin uutta esityssarjaa käsitelleessä tapahtumassa festivaalijohtaja Tokitoshi Shiota keskusteli aiheesta sekä jututti Forbidden Zoneen suoranaisesti liittymättömiä Asamia ja Mana Sakuraa. Kutsuvieraat olivat paikalla lähinnä heidän genre-elokuvakokemuksensa johdosta: Asamia tuskin on tarvetta kenellekään esitellä; aikuisviihdetähti Mana Sakura puolestaan on mukana Kurando Mitsutaken (Gun Woman, 2014) tulevassa elokuvassa Karate Kill (2016).

Forbidden Zone -talk shown anti jäi hieman odotettua vaatimattomammaksi tilaisuuden muodollisuuden vuoksi. Kutsuvieraat saapuivat paikalle turvamiesten saattamina ja kuvaus oli sallittua vain lupaa hakeneille lehdistön edustajille. Kerrassaan hämmentävää festivaalilla, jossa on aiempina vuosina muun muassa syöty sushia alastoman naisen päältä ja mätkitty kutsuvierasta tissillä turpaan. Asami ei sentään malttanut pitäytyä etiketissä vaan alkoi tarinoimaan muun muassa kivi-paperi-sakset -pelin anaaliversiosta (tarkempi kuvaus jääköön väliin). Viime vuosina useissa elokuvissa omaa kamppailulajiosaamistaan esitellyt näyttelijätär yltyi myös kehumaan idoliaan Donnie Yeniä sekä toista suosikkiaan, Sammo Hungia, jota Asami kuvaili "uskomattoman seksikkääksi". Hungin ja Yenin yhteinen elokuva S.P.L. (Killzone) (2015) paljastui samalla Asamin kaikkien aikojen suosikkielokuvaksi.

Forbidden Zone -talk shown jälkeen Yubarissa olisi ollut vielä näytillä muutamia mielenkiintoisia elokuvia, kuten Angry Painter, sekä seuraavana aamuna palkintoja kahmineiden elokuvien uusintaesitykset. Elitistin osalta festivaali päättyi kuitenkin tähän. Yubarin taso ei ollut tällä kertaa edellisvuosien luokkaa, mutta se ei tarkoita, etteikö keikasta olisi irronnut riittämiin hupia. Ensi vuonna uudelleen!

Loppuyhteenveto:

Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
Sivu:

1 2 3 4 5 6