Caroline Munro
Fantasporto 2016
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6

Kotimaasta käsin suoritettujen ennakkotiedusteluiden perusteella pienen huoneiston liisaaminen Rua de José Falcão -kadulta Porton keskustan alueelta osoittautuu toimivaksi ideaksi. Fantasporton päänäyttämö Rivoli-teatteri sijaitsee 550 metrin päässä, eikä majapaikasta ole pitkä matka oikeastaan minnekään. Lukematon määrä pikkuravintoloita ja kahviloita löytyy muutamien kymmenien metrien säteeltä ja huoneistoa vuokraavalta pariskunnalta heltiää oivallisia vinkkejä niiden hintatason ja muun olennaisen suhteen.

Myös kaupungin suosituimmat baarikadut Rua Galeria de Paris ja Rua Cândido dos Reis sijaitsevat aivan nurkan takana. Onneksi on helmi-maaliskuun vaihde, eikä Porton matkailusesonki ole pahimmillaan. Muutamina öinä aamuvarhaiseen juhlivat portolaisopiskelijat antavat kyllä osviittaa siitä, että yöunet saattaisivat kärsiä vakavamminkin, jos kyseessä olisi touko-syyskuun välinen aika. Fantasporton päivittäiset elokuvanäytökset alkavat toisaalta armollisesti vasta kello 14-15 tietämissä. Käytännöllistä, mikäli esityksiin aikova on kuitenkin sattunut edellisenä iltana sortumaan elon tiellä.

The Lesson (Ruth Platt, 2015)

Fantasporton varsinaisena avajaiselokuvana nähtävän portugalilais-espanjalaisen yhteistuotanto Gelon (2016) jäädessä osaltani väliin, saa Ruth Plattin esikoisohjaus The Lesson kunnian avata lauantaina festivaalirupeaman. Lähinnä brittiläisissä tv-sarjoissa ja Roman Polanskin Pianistissa (2002) esiintyneenä näyttelijänä tunnettu Platt on käsikirjoittanut elokuvansa, josta allekirjoittanut on löytävinään samaa henkeä kuin Harmony Korinen tai Larry Clarkin töistä. The Lesson on omaperäinen sekoitus taideleffaa ja lähes kidutuspornoon verrattavaa kuvastoa.

Vaivihkaisen artsynä kasvutarinana alkava Plattin ohjaustyö sijoittuu Oxfordin koulumaailmaan ja muuttaa yllättäen suuntaansa kun oppilaiden kiusaama opettaja vaihtaa radikaalimpiin opetusmetodeihin. Englantilaisen kirjallisuuden klassikot kuten John Miltonin ja William Blaken teokset uppoavat umpiluisiinkin kalloihin, kun turhautunut kansankynttilä herra Gale (erinomainen Robert Hands) napsahtaa. Fantasporton virallisiin ohjaajavieraisiin kuuluneen Ruth Plattin The Lesson on hyvin kirjoitettu ja taustalla on selkeästi yleisempikin huoli koulutuksen ja sivistyksen perille menosta. Siitäkin huolimatta, että perinteisempi viivoittimella näpeille lyöminen on tällä oppitunnilla vaihtunut naulapyssyjen käyttöön.

***½-

My Night, Your Day - Az éjszakám a nappalod (András Dési & Gábor Móray, 2015)

Unkarilaiseen uuteen rikoselokuvaan tulee harvemmin törmättyä, mutta András Désin ja Gábor Mórayn ohjaaman My Night, Your Dayn perusteella tuttavuutta voisi tehdä useamminkin. Budapestin syntisen rikollisiin öihin sukeltava elokuva nojaa vahvasti myös mustan komediallisiin elementteihin ja sisältää erittäin mieleenpainuvan pahishahmon. Päähenkilön insomniasta ammentava elokuva toimii visuaalisesti hyvin, mutta kadottaa loppumetreillä punaisen lankansa. Lisäpointseja tulee kansainvälistä tunnustustakin saaneen budapestilaisyhtye Zagarin konesoundeihin nojaavasta eteerisestä soundtrackistä sekä tyylikkäästä alkutekstijaksosta. Neonvalotyyliin tehdyt krediitit alustavat öistä tunnelmaa vakuuttavasti.

***--

Francesca (Luciano Onetti, 2015)

Omalta osaltani lauantain elokuvasessiot päättävä neo-giallo Francesca on ongelmallisempi tapaus. Ennakkoon nähdyssä trailerissa kiehtoi pieteetillä toteutettu rakeisen 70-lukuinen ulkoasu ja visuaalisuus, mutta vaikeaa Francescasta on paljon muuta löytää. Argentiinalaisohjaaja Luciano Onettin toinen elokuva menee pidemmälle argentolaisen giallo-estetiikan toisintamisessa kuin debyytti Sonno Profondo (2013). Jopa niin, että Francesca alkaa tuntua jonkinlaiselta retrovitsiltä ohjaajan itse säveltämää musiikkia myöten; soundtrack kuulostaa enemmän Goblinilta kuin Goblin itse konsanaan. Myös perinteitä noudattava kuvasto on enemmän kuin kunnossa nahkahansikkaineen, pyörätuoleineen ja nukkeineen. Viiltäjä on liikkeellä, poliisi on hänen kannoillaan ja dialogi on luonnollisesti jälkiäänitetty italiaksi autenttisen tunnelman saavuttamiseksi. Onettin rakkaus tyylilajiin välittyy, mutta Francesca tuntuu hiilikopiolta aiheesta. Jos idea olisi jäänyt Grindhouse (2007) -tyyliin tehtyyn feikkitraileriin, se toimisi paljon paremmin.

**½--

Sivu:

1 2 3 4 5 6