Caroline Munro
Fantasporto 2016
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6

Portviini ei ole ainoa Portugalista tuleva ja siellä yksinoikeudella valmistettava nestemäinen nautintoaine. Tiistaina onkin sopiva päivä suunnata Portosta pohjoiskoillisen suuntaan Vinho Verde -seudun eteläreunoille. Vihreä viini on jo vuosisatoja vanha käsite tarkoin määrätyn alueen (DOC Vinho Verde) rajojen sisäpuolella valmistetulle nuorelle, hieman pirskahtelevalle juomalle. Aurinkoinen päivä kuluu kuin siivillä oppaina toimivien Barbaran ja apurinsa Nunon johdatuksessa.

Quinta das Escomoeiras -viinitilan karismaattinen isäntä Fernando Fernandes Silva perehdyttää seurueemme viinin lipittelyn saloihin komeissa maisemissa ja onnistuu kaupittelemaan muutaman pullon vihreää viiniänsä myös mukaamme. Historiallisesta Amaranten kaupungista suuntaamme vielä yhtä huikeita näkymiä ja runsaasti maistiaisia tarjoavalle Quinta da Aveleda -tilalle. Sen tuotteista vihreää Casal Garcia -viiniä on jo vuosia saanut omasta Alkostammekin. Suunnilleen triplahintaan tietenkin.

Tiistai-illan korealaiselokuva The Chosen: Forbidden Cave (2015) kiinnostaa jonkin verran, mutta saa jäädä väliin viinitarhapäivän vaatiessa veronsa monessakin mielessä. Keskiviikkokin otetaan maltillisesti leffailun kannalta, mutta päätän katsastaa ainakin ruotsalaisohjaaja Christian Hallmanin kummitustarina Sensorian. Hallmanin aiemmista meriiteistä löytyy 70-80 -lukujen pornotähti Sekaan ja aikuisviihdeteollisuuteen keskittyvä tv-dokumentti Desperately Seeking Seka (2002). Sensoria on miehen ensimmäinen pitkä ohjaustyö.

Sensoria (Christian Hallman, 2015)

Sensoria on kauhuelokuvaksi naamioitu tarina menettämisestä ja yksinäisyydestä. Päähenkilö Caroline (Lanna Ohlsson) muuttaa ihmissuhteensa päättymisen jälkeen yksin kerrostaloasuntoon jossakin päin Ruotsia. Pian ilmaantuvat oudot äänet ja itsestään liikkuvat tavarat antavat osviittaa siitä, että uutta alkua etsivä Caroline ei sittenkään ole asunnossaan yksin. Sensoria vihjailee lisää omituisilla naapureilla sekä Carolinen painajaisunilla, mutta kysyy enemmän kuin vastaa ja säikyttelee itsetarkoituksellisesti. Aluksi meheviltä vaikuttavat sivuhahmot jäävät merkityksettömän oloisiksi ja ääniraidan jyske geneeriseksi.

Tavoiteltu ahdistuneisuuden tunnelma kyllä pilkistää sieltä jostakin ja Lanna Ohlsson on erinomainen Carolinen roolissa, mutta kaikki osa-alueet eivät pelaa toivotulla tavalla Hallmanin ohjauksessa. Lupaavasti alkava elokuva muuttuu viimeistään loppuratkaisua lähestyttäessä kiirehdityn oloiseksi. Ikään kuin aika tai rahat olisivat loppuneet kesken. Sensorian potentiaalista kertoo kuitenkin se, että paikan päällä vieraana ollut ohjaaja pokkasi elokuvastaan Fantasporton yleisöpalkinnon.

**½--

Deep Trap (Hyeong-jin Kwon, 2015)

Festivaalin kenties pirtein yllätys koetaan torstain iltapäivänäytöksessä kun korealainen Kwon Hyeong-jin (Wedding Dress, 2010) esittelee tuoreimman ohjauksensa Deep Trapin sen Euroopan ensi-illassa. Nuoren pariskunnan avio-onni on vaakalaudalla johtuen aviomiehen (Jo Han-Sun) haluttomuudesta ja kyvyttömyydestä sänkyhommissa. Tämän vaimo So-yeon (Kim Min-Kyeong) bongaa internetistä syrjäisellä saarella sijaitsevan ravintolan, josta saattaisi löytyä apua parin rakkausongelmiin. Romanttiselle lomalle houkuteltu aviomies Joon-sik saa tuta matkan todellisen luonteen parin saavuttua saarelle, kun ravintola-majatalon omistaja (mainio Ma Dong-seok) alkaa tarjota erikoisia potenssihoitojaan.

Ravintolassa työskentelevää vaimoaan alistavan isännän hoitometodeihin kuuluvat lievästi sanoen eksoottiset ruoat, väkisinmakaamiset ja psykopaattisen luonteensa paljastuttua vieläkin railakkaammat otteet. Nuoren parin saariretkestä muodostuukin todellinen painajainen, josta kaikki näkevän ravintoloitsijan silmän alla ei tunnu olevan ulospääsyä. Deep Trap on raaka ja räväkkä elokuva, mutta se on sitä pilke silmäkulmassa. Kuvasto on parhaan korealaisen kauhuelokuvaperinteen mukaista, joten lieviä kammottavuuksiakin mahtuu mukaan. Vauhdikkaat käänteet kirvoittivat elokuvan aikana myös spontaanin kuuloisia kiljahduksia teatterisalin takarivistön suunnasta. Deep Trap on ennen kaikkea Ma Dong-seokin näytös. Mies irrottelee mielipuolisen ravintoloitsijan roolissaan täysillä, demonstroiden naurun ja pelon kiistämättömän sukulaissuhteen.

****-

Rupattelen hetken ohjaaja Kwon Hyeong-jinin kanssa näytöksen jälkeen ja kerron pitäneeni elokuvasta. Ujon oloinen mies kiittelee kehuista tulkin välityksellä ja kysyy olenko itsekin ohjaaja. Vastaan kieltävästi, onhan post-apokalyptiseen Suomeen sijoittuva, zombeista koostuvan kansanmusiikkiyhtyeen ryysyistä rikkauksiin -elokuvani vielä ajatuksen tasolla. Deep Trap voitti Fantasporton Orient Express -sarjan parhaan elokuvan palkinnon.

Sivu:

1 2 3 4 5 6