Caroline Munro
Yubari International Fantastic Film Festival 2017
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5

Terrorist (Yuki Kobayashi, 2017)

Viime vuoden pääpalkinnon Kamikaze Cowboylla (2015) pokannut Yuki Kobayashi palasi Yubarin perinteen mukaisesti festivaalille uuden, palkintorahojen avulla tuotetun elokuvan kera. Kobayashi oli saanut Yoshihiro Nishimuran elokuvansa tuottajaksi. Kaksikko tapasi viime vuonna varsin hupaisissa merkeissä. Jengitaustainen Kobayashi oli ennen festaria uhonnut Twitterissä olevansa "menossa Yubariin tappamaan kaikki." Muutamaa päivää myöhemmin Nishimura oli tupakalla seistessään tunnistanut viereen tepastelleen ja itsensä esitelleen Kobayashin ja kysynyt että "kenetkäs aiot tappaa?" Ystävyys oli saanut alkunsa.

Terrorist on periaatteessa jengileffa Kamikaze Cowboyn toisinto ilman viimemainitun kasvutarinaa ja moottoripyöräteemaa. Elokuvan aloituskohtauksessa jengiläiset pahoinpitelevät sooloilemaan ryhtyneen jäsenensä ja paiskaavat kuolleeksi luullun ruumiin kivikkoon. Mies palaa kuitenkin terrorisoimaan entisten kamujensa arkea.

Kobayashi on jälleen tuonut kameran eteen kasan aitoja nuorisojengiläisiä, jotka osallistuivat kuvauksiin aina kun olivat vapaalla jalalla. Näyttelemisen taso ja tekninen toteutus ovat yhtä amatöörimäisiä kuin ennenkin. Vaikuttaa, että yhteistyö Nishimuran kanssa ei ole auttanut ohjaajaa nousemaan uudelle tasolle vaan pikemminkin kannustanut häntä mesoamaan vanhaan malliin entistä vähemmällä itsekurilla. Sääli, sillä kuvista ja etenkin musiikinkäytöstä paistaa läpi raaka energia ja hiomaton lahjakkuus.

Terroristin toinen ongelma on tarinan vaikeaselkoisuus. True Account of Ginza Torturesin (1973) ja Cops vs. Thugsin (1975) kaltaisia 70-luvun ultraväkivaltaisia yakuza-elokuvia ihaileva Kobayashi on unohtanut henkilöhahmoihin panostamisen. Yksinkertainen kostojuoni jää sivurooliin eri jengeihin kuuluvien huligaanien hakatessa toisiaan, eikä katsojan ole helppo pysyä kärryillä siitä kuka kuuluu mihinkin ryhmittymään.

**---

Mr.Taxi: Happy Rising (Masamichi Kawata, 2016)

Terroristin ohjanneen Yuki Kobayashin ohella Yubarissa oli paikalla toinenkin nuori, Toein 70-luvun väkivaltaelokuvia fanittava ohjaaja. 25-vuotiaan Masamichi Kawatan komediassa Mr.Taxi: Happy Rising moraalisesti hyveellinen poliisi tappaa vaimonsa saatuaan tämän kiinni tyydyttämästä itseään puikulan muotoisella melonilla. Vankilasta vapauduttuaan mies törmää vaimovainajaansa hämmentävästi muistuttavaan taksiprostituoituun. Selvittääkseen totuuden, jumalattomalla lenkkimakkaralla varustettu ex-poliisi ryhtyy itse tarjoamaan seksipalveluja kaupunkia kiertävän taksin takapenkillä.

Mr.Taxi: Happy Rising eli japanilaisittain Taxi yaro lainaa satunnaisia elementtejä menneiden vuosikymmenten toimintaelokuvista aina Truck yaroon (1974) viittavasta nimestään taksin katolla käytävään karatematsiin, jonka koreografiat on kopioitu Sonny Chiba -elokuvasta The Executioner (1974). Ohjaaja Kawata ei kuitenkaan tunnu ymmärtävän sen enempää lähdemateriaalia kuin elokuvaa yleensäkään. Ruudulle pyritään heittämään mahdollisimman paljon väkinäistä omituisuutta, mutta väliin on silti unohtunut omituisen staattisia otoksia ja tylsiä dialoginpätkiä, jotka eivät tuo elokuvaan mitään. Kokonaisuus on ainoastaan muutamia visuaalisia oivalluksia tarjoavaa pelleilyä, joka ei uskalla ottaa itseään riittävän vakavasti.

*½---

Tetsudon: The Kaiju Dream Match (Liian monta ohjaajaa, 2017)

Elokuvallinen laatu ja hyvä tunnelma näytöksessä eivät aina kulje käsi kädessä, kuten jo vuonna 1992 alkunsa saanut Tetsudon Foolish Film Festival todistaa. Tämänkertaisen edition Tetsudon: The Kaiju Dream Match teema oli Shin Godzillan (2016) siivittämänä monsterielokuvat. Mukaan oli löydetty 28 pääosin kelvotonta ohjaaja, jotka olivat kaikki valmistelleet oman kolmeminuuttisen lyhytelokuvansa.

Kuten Tetsudonin tapauksessa yleensäkin, 80% tarjonnasta oli laadultaan täysin ala-arvoista, mutta mukaan mahtui muutama muistettava segmentti. Onnistuneista mainittakoon John and Ravolta, jossa tanssisankari John jammailee jättiläishirviö Ravoltan suohon, sekä Yoshihiro Nishimuran Moses, joka koostuu lähinnä Nishimurasta ja Sion Sonosta laulamassa Japanin nykypolitiikkaa ruotivaa Nishimuran kirjoittamaa laulua. Päinvastaista laitaa edusti nimensä mukainen Big Shit, jossa jättiläishirviö tuhoaa kaupungin sillä välin kun vatsavaivoista kärsivä sankari istuu paskalla.

Tetsudon on paljon enemmän kuin vain lyhytelokuvakokoelma. Ohjaajat ilmaantuvat paikalle mitä ihmeellisimmissä asuissa muun muassa supersankareiksi ja hirviöiksi pukeutuneina, ja yleisöä ohjeistetaan huutamaan "antakaa rahat takaisin" jokaisen huonon lyhärin jälkeen, mitä tapahtuukin paljon. Yleisö äänesti Tetsudonin omaksi ohjelmasuosikikseen festivaalin tarjonnasta, mikä saattaa tosin selittyä omaa työtään äänestäneiden ohjaajien runsaslukuisuudella. Niin tai näin, masokistinen tapahtuma on omituisen addiktoiva ja saa yleisön palaamaan pariinsa vuosi toisensa jälkeen, vaikka joka kerta tuleekin turpaan.

*½---

Sivu:

1 2 3 4 5