Caroline Munro
Berlinale 2017
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8

Toivon tuolla puolen (2017)

Aki Kaurismäelle myönnettiin festivaaleilla parhaan ohjaajan pysti tuoreesta elokuvastaan, joka käsittelee myös suhteellisen ajankohtaisesti Euroopan pakolaiskriisiä ja Syyriasta ja Irakista saapuvien pakolaisten huonoa kohtelua. Sherwan Hajin esittämä pakolainen saa Suomen viranomaisilta lähtöpassit, ja koska paluuta takaisin ei ole, jää mies puun ja kuoren väliin.

Toisaalta elokuvassa on myös Kaurismäelle tavanomaisempi puolensa, jossa seurataan Sakari Kuosmasen esittämän kauppamatkustaja Wikströmin uutta uraa ravintolanpitäjänä. Kuten Kaurismäellä, on myös Wikströmillä vaikeuksia sopeutua maailmaan, jossa maksetaan euroilla ja japanilaiset turistit haluavat tuoretta sushia. Lakoninen huumori ei kanna aivan loppuun asti ja näiden osuuksien yhdistäminen pakolaistarinaan tuntuu ontuvan huomattavasti. Huomio tuntuu olevan lopulta liian paljon ohjaajan mukavuusalueella.

Kaurismäen jo 80-luvulta tuttu elokuvien muoto alkaa jo ikänsä puolesta natista liitoksistaan. Alkupuolella elokuva pelaa hyvin, mutta lopussa irrallisten musiikkinumeroiden ja setävitsien myötä alkaa katsojalla mennä hermo ja toivoo elokuvan etenevän nopeammin. Kuitenkin elokuvan loppu on kaunis, joten epätasainen teos jää kuitenkin hieman plussan puolelle.

***--

Final Portrait (2017)

Näyttelijänä tunnettu Stanley Tucci kokeilee elokuvaohjausta. Kuten näyttelijöiden elokuvat usein tapaavat olla, tässäkin lopputuloksessa nähdään mainioita roolisuorituksia, mutta tarinan tai koherenttiuden kannalta ei juttu tahdo oikein pysyä kasassa. Elokuvaa pitelee pystyssä Geoffrey Rushin mainio tulkinta ketjussa röökaavasta ja ailahtelevasta taiteilija Alberto Giacomettista, joka tahtoo tehdä muotokuvan taidekeräilijä James Lordista (Armie Hammer). Giacomettia tuntuu kiinnostavan kuitenkin dokaus ja prostituoidun muusansa (Glémence Poésy) kanssa hengailu enemmän kuin teoksensa valmistuminen. Taiteilijan perfektionismi alkaa viedä Lordin aikaa enemmän kuin hän tahtoisi.

Elokuvasta puuttuu lopulta kunnollinen konflikti tai ylipäänsä dynamiikka. Matkan mittaan esitellään erilaisia ongelmia, joista kaikista onnistutaan selviämään käden käänteessä. Giacomettin rahapulmat ratkotaan piilottamalla ylimääräiset massit huussiin. Parittajat käyvät uhkaillessaan panemassa tuusannuuskaksi hartaudella tehdyt veistokset. Heistä pääsee eroon lyömällä käteen paksut tukut tuohta. Keskeinen ongelma, eli nimessä mainitun taideteoksen valmistumisen hitaus, ratkaistaan lopulta helposti.

Kyseessä on pikkukiva elokuva taidetta diggaileville, mutta muutoin se on lopulta aikamoista hattaraa.

**½--

Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8