Caroline Munro
Uuno Bond osa III - Vietnam, Kuinka elokuvien vihreä baretti valloitti Suomen
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6


Olipa kerran maa, kansa ja baretti

Kauan eläköön Suomi ja Amerikka!
-Lyndon B. Johnson, 1963

Alkuun on syytä viettää hetki nykyajassa, eli vuodessa 2011, joka tarjoaa erään perspektiivin Vietnamin sodan arvoon. Yleisö kohahti, kun John Waynen jo omana aikanaan vanhentuneessa ja siksi parjatussa elokuvassa The Green Berets (1968) käyttämän hatun myyntihinta kohosi liki 180 000 dollariin. Vihreästä baretista, jota joskus pidettiin kuoleman symbolina oli kehittynyt populaarikulttuuriin nostalginen symboli.

Aina baretteja ei oltu pidetty esimerkkeinä kunniasta. Monia vuosikymmenia aiemmin nähtiin yksi amerikkalaisen sotahistorian rumimmista hetkistä. Tarkalleen ottaen marraskuussa 1969, kun kahvin ja croissantien ohella monen aamiaispöydällä odotti alkujaan amerikkalaislehti The Plain Dealerin tuottama uutinen amerikkalaisten sotilaiden vuosi aiemmin suorittamasta massamurhasta My Lain kylässä. Kylää pidettiin myötämielisenä pohjoisen taistelijoille, mikä johti stressaantuneeseen ja huonosti organisoituun "etsi ja tuhoa" -tyyliseen amerikkalaisaggressioon lopputuloksena satoja silvottuja ja raiskattuja vietnamilaisia siviilejä. Sotilaiden oli yksinkertaisesti mahdotonta enää henkisesti erottaa ketkä olivat tavallisia vietnamilaisia ja ketkä vihollisia. Legendan mukaan teurastus loppui vasta, kun eräs amerikkalainen helikopteripilotti uhkasi alkaa tulittaa omia. Puhtoinen kuva toisen maailmansodan aikaisista pelastajista hävisi hetkessä. Tilalle astui kuva murhaajista.

Meillä Suomessa My Lain -teurastus ja muut vastaavat uutiset upposivat hyvin anti-imperialistiseen ilmapiiriin, joka eli erityisen vahvana 60-luvun lopulla sekä pitkälle 70-lukua ja jonka jäänteitä saattaa yhä nähdä. Esimerkiksi kommunistijohtaja Aarne Saarinen vaati jo ennen teurastusta kevään 1968 vappupuheessaan sosialistista vallankumousta sekä Yhdysvaltoja vetämään joukkonsa pois Vietnamista. YLE puolestaan teki kouluikäisille suunnattua ohjelmaa Mitä? (alempi kuva), jonka eräässä jaksossa kerrottiin kesällä 1970 tarina kaukaisesta sorretusta maasta, Vietnamista, jota paha Amerikka sortaa. Lapsista Suomessa kasvatettiin mielikuvien myötävaikuttajia, yksi jos toinenkin heistä oppi siksi laulamaan onneissaan alkujaan vietnamilaista lastenlaulua, "Lenin-setä asuu Venäjällä":

Lenin-setä asuu Venäjällä
Minä kutsun hänet kylään tänne Vietnamiin
Hän rakastaa meitä
Meille hän on yhtä kultainen kuin setä Ho-Tsi Minh

Laajempana geopoliittisena näytelmänä Vietnamin sota jakoi maailmaa leireihin, jossa vastakkain asettuivat kylmän sodan rintamalinjat. 70-luvun Kekkosen aikoihin poliitiikka oli hyvin selkeälinjaista, ja setämäistä, venäläisdiplomatiaa voideltiin viinalla, amerikkalaisiin suhtauduttiin epäillen.

Jytäten Pattayaan

70-luvulla Suomessa sotaan saattoi vakavammin tutustua lähinnä lehdistön ja yliopistopiirin harjoittaman kirjoittelun kautta, Erkki Tuomiojan kaltaisten vasemmistoaatteellisten opiskelijoiden levittäessä anti-amerikkalaista mielipidettään. Toisena rintamana mielikuvia loi populaarikulttuuri, etenkin musiikki. Suosioon nousi muun muassa jytä, eli amerikkalainen raskaampi rock, joka tapasi vastustaa sotaa. Suomessakin monessa kodissa raikui Creedence Clearwater Revivalin laulu "Fortunate Son" (1969), joka vuosikymmen myöhemmin kääntyi Kari Peitsamon käsissä muotoon "Onnenpoika" albumille Jokivarren jytäorkesteri (1982) - Mä en oo, mä en oo, ryhtipoika kolmen tähden kenraalin. Mä en oo, mä en oo, onnellinen pönkittäjä systeemin, julistettiin suomennoksessa auktoriteetin vastustamista.

Nämä onnen hetket kodeissa olivat itse asiassa viitteitä älymystön ja populaarikulttuurin välisestä ristiriidasta, jossa viihde omii aattellisen kapinan älymystön turhaan yrittäessä muuttaa kapinaa teoiksi. Älymystön kirjoittelu toimi ajatuksen tasolla, mutta populaarikulttuuri iski suoraan tunteisiin ikään kuin täyttäen konkretian tarpeen. Myöhemmin viihteen sanoman muuntuessa yleisö seurasi perästä. Vaurauden alkaessa kasvaa 70-luvun loppua kohden, ei rahaa suinkaan alettu lähettää Vietnamin lapsille, vaan mieluummin lennettiin itse Thaimaan Pattyalle, jonne Aurinkomatkat alkoi vuona 1974 tuoda tavallisia suomalaisia. Tämä Vietnamin sodan veteraanien rakentama (seksi)lomaparatiisi tarjosikin oivaa ensimakua siitä millaisia olisivat hedonistisen kulutuskulttuurin mahdollisuudet.

Sivu:

1 2 3 4 5 6