Caroline Munro
Fantasporto 2017
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6

Fantasporto 2017

20.2.-5.3.2017

Fantasporto palasi isommin ja tyylikkäämmin viimevuotisen kevytversion jälkeen, johon osaltaan johtivat ikävätkin sattumukset. Järjestyksessään 37. kerran järjestetyn elokuvafestivaalin satsaukset näkyivät jo avajaisten komeassa tulinäytöksessä, elokuva-alalla toimivien vieraiden vaikuttavassa määrässä sekä kattavassa oheisohjelmassa, josta ei tosin koskaan ole tingitty. Varsinkin uusien lahjakkuuksien löytämisessä vuosien varrella kunnostautunut Portugalin johtava elokuvatapahtuma vastaanotti elokuvia kilpailusarjoihinsa yli 60 maasta. Niistä 35:stä valittiin elokuvia Fantasporton pääosioihin ”Director’s Week”, ”Fantasy” ja ”Orient Express” sekä erillisiin lyhytelokuvakatselmuksiin.

Photo: Lauren Maganete

Yli 50 pitkän elokuvan joukossa oli ilahduttava määrä sekä maailmanensi-iltoja että Euroopassa ensiesityksensä saaneita teoksia. Portossa on vuosien varrella nähty sekä hyviä että huonoja elokuvia, mutta väittäisin tämänvuotisen tason olleen kovempi kuin aikoihin. Uusien elokuvien ja kilpailusarjojen ulkopuolella festarikatsojia ilahdutti Taiwan action -retro sekä samassa hengessä rakennettu katsaus argentiinalaisen kauhuelokuvan lähihistoriaan. Ensin mainitun herkkuina Rivoli-teatterin valkokankaalle heijastettiin lukuisten muiden lisäksi Joseph Kuon Swordsman of All Swordsmen (1968), Tu Chun Hsunin A City Called Dragon (1969) sekä Sung Tsun-Shoun Iron Mistress (1969).

Brasilialainen telenovela-perinne on tuottanut viime vuosina hedelmää myös fantasiaosastolla etunenässään Rede Globo -yhtiön kehuttu Supemax (2016). True Detective -vertauksiakin keränneestä sarjasta ollaan tekemässä kansainvälistä versiota ja sen suurin tähti Mariana Ximenes (s.1981) nähtiin vieraana Fantasportossakin. Kuvankaunis näyttelijätär keikisteli vakuuttavasti kameralle festivaalin lehdistötilaisuudessa ja herätti jonkin asteista hurmosta missä ikinä liikkuikin. Telenovela-kirjoittamisen elävä legenda, Emmy-voittaja Glória Perez (s. 1948) oli toinen saman osaston vieras. Paljon käsikirjoituksia edellä mainitun Rede Globo -yhtiönkin tuotantoihin tehnyt Perez veti workshop-tyylisiä tilaisuuksia Rivoli-teatterin kolmannessa kerroksessa. Elitisti-reportterin rajallinen portugalin kielen taito ja englanninkielisen tulkkauksen puute eivät syvempiin analyyseihin innosta, mutta paikallisten osallistujien mukaan tilaisuudet olivat mukaansa tempaavia ja kullanarvoista kuultavaa aiheesta kiinnostuneille.

Tuottajana ja kirjoittajanakin kreditoitunut hollantilaisohjaaja Ate de Jong (s. 1953) vaikutti vuosi sitten Fantasporton juryssa ja tänä vuonna oli miehelle lähtenyt jälleen kutsu Portoon. Tällä kertaa luennoimaan elokuva-alan lainalaisuuksista sekä vastaanottamaan tunnustuspalkinto pitkästä ja ansioituneesta urasta elokuva-alalla. Ajankohtaan sopivasti de Jongin tätä nykyä Netflixistäkin löytyvän, kulttimainetta nauttivan elokuvan Riiviö-Fred (Drop Dead Fred, 1991) ensi-illasta tuli hiljattain kuluneeksi 25 vuotta. Luentonsa ja lehdistötilaisuutensa olivatkin opettavaisuudessaan ja viihdyttävyydessään omaa luokkaansa. Elokuvateollisuuden palveluksessa työskentelemisestä Hollannissa, Englannissa ja Hollywoodissa kuultiin lukematon määrä anekdootteja, mutta tästä artikkelista tulisi aivan liian pitkä niille kaikille. De Jong kuvaili esimerkiksi Miami Vice (1984-1990) -aikojen Don Johnsonin kaikkivoipaista mulkvistiutta värikkäin sanakääntein, eikä myöskään Stephen Rea osoittautunut kaikkein helpoimmaksi työtoveriksi. Vastapainoksi viime vuoden lopulla menehtynyt Carrie Fisher ja vaikkapa Älypäät (The Young Ones, 1982-1984) -sarjastakin muistettava Rik Mayall saavat vilpittömät kehut, mitä ohjaajan kanssa töitä tehneisiin näyttelijöihin tulee. Seuraavilla sivuilla lisää Fantasportossa nähdyistä uutuuselokuvista.

Sivu:

1 2 3 4 5 6