Caroline Munro
Nikkatsun arkistoista: osa 3
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10

Hakuchû no onna gari (1984)


Hakuchû no onna gari #1  
IMDb

Roman Porno -sarjassa nähtiin sen 17-vuotisen historian aikana yksi jos toinenkin mielenkiintoinen sensuuritapaus. Osa näistä liittyi studion sisäisiin linjavetoihin, toiset puolestaan julkisiin kädenvääntöihin viranomaisten kanssa. Yhteen omituisimmista sotkuista itsensä saattoi studion luottonimi Chusei Sonen, jonka elokuva Hakuchu no onnagari pölyttyi Nikkatsun arkistoissa peräti 28 vuotta. Vuonna 1984 kuvattu elokuva näki päivänvalon vasta vuonna 2012, jolloin se esitettiin osana Japanin suurkaupunkeja kiertänyttä Roman Porno -retrospektiiviä.

Englanninkielistä nimeä vailla oleva Hakuchu no onnagari eli "Keskipäivän naismetsästys" seuraa sekopäistä "sotilasjoukkoa", joka pelaa Tokion edustalla omaa sairasta selviytymispeliään. Miesten johtaja on itseään Anubisiksi (muinainen egyptiläinen kuoleman jumala) kutsuva mies, joka komentaa kahdesta alaisesta koostuvaa joukkoaan. Sotilasunivormuihin pukeutuneet ja rynnäkkökiväärein aseistautuneet miehet suorittavat operaatioita, joihin kuuluu naispuolisten kohteiden valikointi, seuranta ja eliminointi. Kohteiden miesystävät teloitetaan välittömästi, naiset vasta lihallisten nautintojen jälkeen.

Hakuchu no onnagari ei eroa radikaalisti jo 70-luvulla violent pink -genressä nähdyistä elokuvista. Tyylilajin väkivaltaisimpiin saavutuksiin verrattuna se on jopa melko hillitty. Uutta on lähinnä elokuvan sotilasteema, mikä tuo väkivallantekoihin puistattavaa järjestelmällisyyttä ja kyynisyyttä. Samalla mukaan luikertelee mahdollinen rinnastus terrorismiin - teoria, joka saa lisäkaikua aloituskohtauksen sijoittumisesta Hanedan lentokentän edustalle, missä nähtiin 14 vuotta aiemmin Japanin historian ensimmäinen lentokonekaappaus puna-armeijan jäsenten vallattua Japan Airlinesin matkustajakoneen.

Sonen ohjauksessa on mukana myös mustan huumorin pilkahduksia esimerkiksi miesten ensimmäisen uhrin vaatiessa peräti kolme tappoyritystä ennen kuin hänet saadaan hengiltä. Tarinan edetessä tapahtumat siirtyvät muun muassa autoverstaaseen sekä lumisten maisemien ympäröimään hiihtomajaan. Kalmanrallin taustoittajana toimii klassinen musiikki.

Nihilistisestä teemastaan huolimatta Hakuchu no onnagarin jumiutuminen sensuurin kynsiin on pieni ihmetyksen aihe. Elokuva valmistui vuonna 1984, mutta Nikkatsu päätti oma-aloitteisesti jättää sen kokonaan vaille julkaisua. Virallista selitystä päätökselle ei ole koskaan saatu, mutta Nikkatsun studiopomojen on sanottu pitäneen elokuvaa Roman Porno -sarjan maineelle haitallisena. Nähtävästi studio ei kyennyt löytämään elokuvasta riittävästi romanttisia arvoja sen julkaisun oikeuttamiseen - päätös, joka on sinänsä ymmärrettävä, mutta ei kovinkaan johdonmukainen sarjassa aiemmin nähtyjen raiskauseeposten valossa.

Todennäköisesti Hakuchu no onnagarin suurin ongelma oli epäonninen ajoitus. Roman Pornon väkivaltaisempi alahaara syntyi 70-luvun puolivälissä ja palasi pienen tauon jälkeen kankaille 80-luvun taitteessa. Vuosikymmenen puolivälin jälkeen nähtiin vielä yksi shokeeraava aalto Entrails of a Virginin (1986) ja Lolita Vibrator Torturen (1987) kaltaisten elokuvien myötä. Vuotta 1984 sävytti kuitenkin poikkeuksellisen lempeä Roman Porno -tarjonta, jonka parista erottuivat muun muassa naisyleisöille suunnattu ihmissuhdedraama Fake Widow, Yohohaman elokuvafestivaaleilla palkittu tennisleffa Koichiro Uno's Wet and Swinging sekä jo nimensä puolesta söpöilevä Meow Meow Girl. Sonen kovaotteinen ihmismetsästyselokuva lienee istunut huonosti tähän linjaan. Muutamaa vuotta aiemmin tai myöhemmin tilanne olisi voinut olla toisenlainen.

Sone on itse kommentoinut hyllytyspäätöistä toteamalla, ettei elokuva ehkäpä ollut kovin mielenkiintoinen. Ohjaajan sanoissa on luultavasti totuuden siemen, sillä Sone oli 80-luvun puoliväliin mennessä jo lopen kyllästynyt Roman Pornoon. Tämä näkyy myös Hakuchu no onnagarissa yleislaatuisena energian puutteena. Vaikka elokuva viihdyttää lajityypin ystäviä, ei siinä ole Yasuharu Haseben, Koyu Oharan ja Naosuke Kurosawan parhaiden elokuvien iskevyyttä. Ainoastaan tarinan lopetuskohtauksessa on genre-elokuvan lainsuojattomien vuosien hehkua.

Hakuchu no onnagari pääsi julkiseen levitykseen 24 vuotta Roman Porno -sarjan päättymisen jälkeen, kun se hieman ironisesti liitettiin Nikkatsun 100-vuotista historiaa juhlistaneeseen Roman Porno -retrospektiiviin. Uuden ajan myötä elokuvan esityssalit olivat muuttuneet kunnianarvoisiksi arthouse-teattereiksi, joissa elokuvasta veloitettiin täyttä hintaa ja naisyleisölle oli varattu omat penkkirivinsä. Vielä 80-luvulla yhdellä lipulla olisi kustantanut itsensä kolmoisnäytökseen. Jotkin asiat eivät silti olleet muuttuneet. Elitistin vierailemassa näytöksessä kulttuuritietoisen yleisön joukosta erottui se yksi aikakoneella paikalle tupsahtanut parrakas sadetakkimies, jonka raskaan hengityksen saattoi kuulla elokuvan hiljaisemmissa kohtauksissa - ja joka tietenkin istui keskellä naiskatsojille tarkoitettua riviä.

Sone menehtyi muutama vuosi Hakuchu no onnagarin julkaisun jälkeen. Ohjaaja oli sitä ennen viettänyt yli 20 vuotta maan alla lainattuaan 80-luvun lopulla rahaa yakuzoilta elokuvaprojektin rahoittamiseen. Elokuvasta tuli floppi, ja Sone näki parhaaksi kadota julkisuudesta tyhjine taskuineen. Näiden vuosikymmenten aikana Sonesta tehtiin vain yksi havainto: joku oli nähnyt äijän istumassa bussissa jossain päin Japanin maaseutua.

Versioinfo (25.7.2017):

Elokuvasta ei ole olemassa minkäänlaista julkaisua. Arvostelu pohjaa Japanissa Roman Porno -retrospektiivissä vuonna 2012 esitettyyn printtiin.

***--
keskiarvo
toimitus
3.00/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10