Caroline Munro
Sonny Chiba - Osa 4: 70-luvun rikoselokuvat
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10


Sonny Chiba: Osa 4 - 70-luvun rikoselokuvat

Rikoselokuvat ovat Sonny Chiban laajassa filmografiassa kaikkein runsaslukuisimmin edustettu genre, vaikka Chibasta ei tullutkaan lajityypissä eturivin tähteä. Näyttelijä on esiintynyt urallaan japanilaisen rikoselokuvan kaikissa alalajeissa 60-luvun alusta nykypäivään saakka, esittäen sekä pääosia että sivurooleja. Monipuolisen tarjonnan keskeltä erottuu vahva painotus lajityypin moderniin suuntaukseen.

Rikoselokuvien asemaa Chiban filmografiassa selittää ennen kaikkea näyttelijän työnantaja, Toei. Vuonna 1950 perustettu Toei nousi suosioon samuraielokuvastudiona, mutta 60-luvulla rikoselokuvista tuli yhtiön virallinen rahasampo. Toeilla oli studiot Kiotossa ja Tokiossa, ensimainitun keskittyessä historiallisiin elokuviin ja jälkimmäisen tuottaessa moderniin maailmaan sijoittuvia tarinoita. Chiba työskenteli pääsääntöisesti Tokion studiolla. Ei ollut yllättävää, että Toei sijoitti nuoren näyttelijän usein modernin gangsterin tai etsivän saappaisiin.

Chiban 60-luvun rikoselokuvatarjontaa sävytti jonkinasteinen päämäärättömyys. Näyttelijän varhaisvuosia käsittelevissä artikkeleissa olemme jo kohdanneet niin poliisielokuvia (Police Department Story: Alibi, 1961), romanttisia gangsteritarinoita (Yakuza's Song, 1963) kuin historiallisia yakuza-elokuviakin (Game of Chance, 1966). Vaikka useimmat niistä olivat hyviä, jäi Chiba lajityyppiä hallinneiden Ken Takakuran ja Koji Tsurutan varjoon.

70-luvun alussa japanilainen rikoselokuva kävi läpi merkittävän muodonmuutoksen. Jazz-henkiset gangsteriseikkailut ja romantisoidut ninkyo-elokuvat saivat jäädä menneisyyteen nihilismiä ja ultraväkivaltaa tulvivien jitsuroku-elokuvien vallatessa kankaat. Uutta aikakautta määritteli realismi, jota tavoiteltiin synkeällä maailmankuvalla, dokumentaarishenkisellä kuvauksella sekä tositapahtumiin perustuvilla tarinoilla.

Chiban imago muuttui japanilaisen rikoselokuvan mukana. Näyttelijän 60-luvulla viljelemä poikamainen charmi jäi ainakin rikoselokuvien osalta menneisyyteen. Vuoden 1972 alussa julkaistussa toimintaelokuvassa Yakuza Wolf: I Perform Murder Chiba on ihmiskaupan uhriksi joutunutta siskoaan etsivä vähäpuheinen, risupartainen kostaja. Saman vuoden lopulla ilmestyneessä A Narcotics Agent's Balladissa Chiba esittää piilokyttää, jonka moraali on sakkautunut soluttautumisprosessin edetessä.

A Narcotics Agent's Ballad, samoin kuin sen jatko-osat Narcotics/Prostitution G-Men: Terrifying Flesh Hell (1972) ja Tokyo Seoul Bangkok Drug Triangle (1973), olivat tarinoiltaan fiktiivisiä. Ne pohjasivat kuitenkin huumeiden ja prostituution vastaista työtä tehneen liikemies Tsusai Sugawaran kampanjoihin ja omasivat täten selkeän kosketuspohjan todellisuuteen.

Chiban valkokangasimagossa nähtiin uusi käänne vuonna 1973 hänen esiinnyttyään Kinji Fukasakun tosipohjaisessa yakuza-elokuvassa Battles Without Honor and Humanity: Hiroshima Death Match. Chiba näytteli ensimmäistä kertaa urallaan tarinan roistoa, saaden aikaan todella muistettavan psykopaattihahmon. Hiroshima Death Match lisäsi Chiban repertuaariin sen ilkeämielisen särmän, joka teki esimerkiksi The Street Fighterin (1974) antisankarista niin ikimuistoisen hahmon. Vielä pidemmälle Chiba meni elokuvassa Okinawa Yakuza War (1976), jossa näyttelijä nähdään sekopäisen karatetappajan roolissa.

Vaikka Chiban 70-luvun rikoselokuvia sävyttää nihilismi, mahtuu joukkoon myös muutama hieman hyveellisempi roolihahmo. Sarjakuvaan perustuvassa poliisielokuvassa Doberman Cop (1976) näyttelijä esittää suurkaupunkiin saapuvaa maalaiskyttää, joka luottaa enemmän oraakkelin kuin kuolinsyytutkijan sanaan. 70-luvun lopun Okinawa 10 Year Warissa (1978) partanaamainen Chiba nähdään yhdessä karismaattisimmista rooleistaan perhettään suojelevana yakuza-päällikkönä.

70-luvun lopulla japanilainen rikoselokuva alkoi murtua kasvavien tuotantokustannusten ja perheystävällisemmän kaupallisuuden syrjäytettyä seksiä ja väkivaltaa tulvineet gangsteritarinat. Yakuza-elokuvia tuotettiin yhä, mutta niiden sisältö muuttui aiempaa salonkikelpoisemmaksi. 80-luvun lopulta saakka lajityyppi on ollut lähinnä suoraan videolevitykseen tehtyjen halpisten varassa. Chiballa on ollut osansa molemmissa, mutta genren loiston päivät olivat auttamatta ohitse. Katseet kannattaakin kääntää 70-luvulle, jolloin lajityypin identiteetti oli vahvimmillaan.

Elitistin 70-luvun rikoselokuvakattaus pitää sisällään kaikki Chiban pääosasuoritukset sekä mielenkiintoisimmat sivuroolit. Mukaan on otettu myös lajityyppiä sivuava Yakuza Wolf: I Perform Murder, joka toimi Chiban porttina 70-luvun rikoselokuvien synkkään maailmaan, vaikka se ei jaakaan niiden realismia.

Artikkelisarjan viidennessä osassa tutkailun alle otetaan karate-elokuvat.


thumbnail
 
thumbnail
 
thumbnail
 
thumbnail
 


thumbnail
 
thumbnail
 
thumbnail
 
thumbnail
 

Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10