Caroline Munro
Sonny Chiba - Osa 5: Karatevuodet
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10 · 11

Soul of Chiba (1977)

aka The Soul of Bruce Lee; Gekisatsu! Jadô ken; L'urlo di Bruce Lee terrorizza ancora; In der Höhle des schwarzen Panthers; Sunsi le formidable karatéka

Soul of Chiba #1 Soul of Chiba #2
IMDb

Karatekauden loppu häämötti edessä vuonna 1977. Rähinäleffoilla oli ollut toinen jalka haudassa jo hetken aikaa, ja Karate for Lifen (maaliskuu 1977) jälkeen kuopattaisiin loppuruumiskin. Sonny Chiba sai sitä ennen aikaiseksi vielä filmografiansa mustan lampaan, itse tuottamansa ja Thaimaassa kuvatun roskaklassikon Soul of Chiba. Japanissa elokuva julkaistiin nasevalla Gekitotsu: Jado ken eli Sudden Attack: Evil Fist -nimellä; länsimaissa turvauduttiin härskiin haudanryöstöön nimen asettuessa muotoon The Soul of Bruce Lee.

Soul of Chiba [1]
Soul of Chiba [2]

Hirmuisella vauhdilla käynnistyvän tarinan taustat kuitataan vajaassa minuutissa. Chiba on thainyrkkeilijöiden keskuudessa varttunut orpopoika, joka kantaa kaunaa vanhempansa murhanneelle sotilasjuntalle. Valkohapsinen kamppailulajimestari ottaa nuoren kostajan oppilaakseen. Parikymmentä vuotta myöhemmin mies on oppinut taistelemaan, mutta ennen kuin elokuva on ehtinyt pyöriä kolmea minuuttia myös mestari on murhattu. Kuoleva vanhus onnistuu viimehenkäyksellään kertomaan Chiballe murhaajan nimen. Konna oli joko Someone vai Sam Wang - dubatusta printistä ei ota selvää kumpi.

Murhatut vanhemmat ovat tässä vaiheessa unohtuneet niin katsojalta kuin sankarilta, joka lähtee etsimään mestarinsa teilannutta miestä. Pian elokuvantekijöiltä unohtuu myös sankari itse, sillä samaista roistoa etsii toisella puolella kaupunkia operoiva viiksivallu piilokyttä (Bronson Lee eli Tadashi Yamashita), tarkoituksenaan katkaista Thaimaasta Hongkongiin virtaava huumejana. Oikeuden puolustajien tiet kohtaavat ennen pitkää. Sitä ennen nähdään vielä kasa sekavia sivujuonteita, joihin liittyy muun muassa kuolleeksi luultuja perheenjäseniä sekä puumajassa asuva viidakkotyttö Etsuko Shihomi.

Soul of Chiba [3]
Soul of Chiba [4]

Soul of Chiballa on harrastajapiireissä maine Chiban mielisairaimpana saavutuksena. Allekirjoittaneen mielestä kunnia kuuluu elokuvalle Wolfguy: Enraged Lycanthrope (1975), mutta kamppailu on kova. Molemmat elokuvat ovat tiettävästi aiheuttaneet katsojilleen mielenterveysongelmia (Night Visions, 2004; Sonny Chiba Festival, 2014). Filmit kutkuttavat aivosoluja kuitenkin eri tavoin. Wolfguyssa salainen organisaatio pyrkii aloittamaan ihmissusien sarjatuotannon susimieheltä varastetun veren avulla. Loogista ja järkevää. Soul of Chibassa huumekauppias rysäyttää veneellä toisen paatin läpi keskellä kirkasta päivää vaikkei miehellä edes ole takaa-ajajia perässä.

Aidosti inspiroituneen mielenvikaisuuden pariin päästään Chiban treenatessa itseään iskukuntoon johtamalla kehoonsa sähköä. Rääkki tekee sankarista kivunlievityksen sivuvaikutuksena huumeriippuvaisen. Lopputaistelussa Chiban silmät ovat vinossa ja roistot mätkitään hengiltä kokaiinipäissään. Vielä kovempi on jakso, jossa neljää apinoiden riivaamaa taistelijaa kuritetaan edellisvuoden Karate Warriorsissa oivalletun mahtavan hidastus-nopeutus-efektin kera. Psykedeelisen hienosti leikattu kohtaus tykittää ruudulle lähikuvia apinamagiikan kourissa vääntelehtivistä kasvoista ja turpasaunan antamiseen valmistautuvasta Chibasta sellaisella rytmillä, että katsojakin humaltuu.

Soul of Chiba [5]
Soul of Chiba [6]

Kuten tässä vaiheessa lienee jo selvää, on elokuvan mättötarjonta vähintäänkin nautinnollista. Koreografiassa on selkeää kiinalaisvaikutteisuutta pitkine kaksintaisteluineen sekä matsien runsaslukuisuuden johdosta. Kuvauksiin vierähtikin aikaa kaksi kuukautta - selvästi enemmän kuin Chiban japanilaisissa elokuvissa. Osassa kohtauksista on käytetty nopeutuksia, jotka normaalisti häiritsisivät, mutta Soul of Chiban aivokoppaan porautuvan mielisairauden keskellä ne istuvat kuvavirtaan moitteettomasti. Lopputaistelun jälkimainingit edustavatkin sitten jo Chiban filmografian päräyttävintä kamaa.

Chiba on onnistunut keräämään kameran molemmille puolille melkoisen värikkään joukon. Juonen alkuperäisidea on kreditoitu mykkää henkivartijaa esittävälle Bolo Yeungille (Enter the Dragon, 1973), joka toimi myös yhtenä koreografina. Someonen roolissa ilkeilevä Luk Chuen alias Yasuhiro Shikamura esiintyi nuorena miehenä Jimmy Wang Yu -leffojen pikkurooleissa ja päätyi lopulta koreografioimaan The Boxer's Omenin (1983). Valkohapsimestaria esittää 361 Hongkong-elokuvaan meikit väsännyt Fong Yuen ja Chiban kanssa kaveeraavaa 15-vuotiasta poikaa tulevaisuuden elokuvaohjaaja Peter Chan (Wu Xia, 2011). Elokuvan korvia hivelevät musiikit on säveltänyt Takashi Otani, joka teki myöhemmin Lemmings -videopelin japanilaisen FM Towns -konsoliversion musat.

Soul of Chiba [7]
Soul of Chiba [8]

Soul of Chiban tuotantotaustoista on muutoin vaikea saada varmuudella selvää. Huhupuheen mukaan Chiba olisi ollut tympääntynyt kamppailulajeja ymmärtämättömiin japanilaisiin elokuvantekijöihin ja lähtenyt yhdessä Yamashitan kanssa ulkomaille kuvaamaan omaa filmiänsä. Ohjaajana toimi helposti manipuloitava rutiinimaakari Yukio Noda (Yakuza Deka, 1970), tosin elokuvan italialaisessa printissä seisoo Taiwanissa uraa tehneen Chan Tung Manin nimi. Asialla tuskin on merkitystä, sillä ohjaajien työnkuva lienee ollut Chiban ja Yamashitan paperille raapustamien kohtausten purkittaminen järjenjuoksusta stressaamatta.

Chiban japanilaisille elokuville ominaisista laadukkaista tuotantoarvoista ei ole Soul of Chibassa tietoakaan. Siinä missä Toei purkitti roskaa isolla rahalla, Soul of Chibassa kaikki on vähän sinne päin. Näyttelijäsuoritukset ovat pahimmillaan surkuhupaisia, kuvauksen taso vaihtelee kohtauksesta toiseen ja jatkuvuus on päin mäntyä. Ongelmat toimivat sekä elokuvan eduksi että sitä vastaan, katsojan roskansietokyvystä riippuen. Ei silti ole epäilystäkään, etteivätkö elokuvantekijät olisi hönkineet aitoa mielenvikaista inspiraatiota niin kuvauspaikalla kuin leikkaushuoneessa. Katsoja, joka ei tähän kotipolttoiseen nerouteen samaistu, on kohtalonsa ansainnut.

Soul of Chiba [9]
Soul of Chiba [10]

Soul of Chiban julkaisuhistoria on sekin omalaatuinen. Japanissa filmi saapui teattereihin helmikuussa 1977 kaksoisnäytöksenä pehmopornoelokuvan The General and His Empire of Joy (1977) kanssa. Toei toimi elokuvan levittäjänä teattereissa, mutta videokasetin julkaisi myöhemmin Fox. Ulkomailla elokuva kiersi teattereita Ranskaa ja Yhdysvaltoja myöten ja päätyi vuonna 2004 Suomeen Night Visions -esitykseen. Soul of Chiban italialaisessa painoksessa, johon elokuvan nimi on painettu saksaksi, väitetään printtien olevan valmistettu Roomassa.

August Ragonen 90-luvulta periytyvän ja virheitä vilisevän artikkelin "Shinichi "Sonny" Chiba: A Real Mean Bastard!" mukaan Chiba ja Yamashita olivat myös aikeissa tuottaa Soul of Chiballe Meksikoon sijoittuvan jatko-osan, joka ei koskaan toteutunut. Herkullinen tarina saattaa olla tosi - tai sitten ei.

Versioinfo (30.4.2018):

Soul of Chibasta löytyy kaksi dvd-julkaisua. Rarescopen jenkkilevy sisältää englanninkielisen version kropatulla 1.66:1 -kuvalla ja japaniksi puhutun printin vielä vajavaisemmalla 1.56:1 -kuvasuhteella. Kumpikaan ei ole anamorfinen. Saksalaisesta julkaisusta löytyvä anamorfinen 1.66:1 -kuva on hieman parempilaatuinen ja ääni joko suhisevaksi englanniksi tai saksaksi. Elokuvan alkuperäinen kuvasuhde on 2.35:1. Katsojan onneksi kameramies pysyttelee sen verran etäällä taistelijoista, että toiminnasta saa pääosin selvää kropatustakin kuvasta.

****-
keskiarvo
toimitus
3.75/5.00 (4)
 JSTPMMMK*
  3.0 4.5 3.5 4.0
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  4 (8)
50%
The Soul of Bruce Lee (1974)  The Soul of Bruce Lee (1974)Gekisatsu! Judo ken  
Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11