Caroline Munro
Kuuma, kielletty... Hollywood
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6

60-luvun murroksen kourissa

60-luvun lopulla vaihtoehtojen määrä nähdä fiktiota - niin valtavirrassa kuin etenkin sen ulkopuolella - pirstaloitui moninaiseksi paletiksi aina pornosta komediaan. Vanhan maailman sensuurilaitos kukistui viimeistään vuoden 1968 marraskuussa, jolloin Haysin koodin korvasi yleisön tarpeet paremmin huomioiva ikärajajärjestelmä. Aivan vuosikymmenen lopulla vuoden parhaaksi elokuvaksi valittiin korkeimman x-rated -luokituksen saanut Midnight Cowboy (1969, kuva).

Sitten vuoden 1951, jolloin Paikka auringossa näki päivänvalon, Hollywood oli muuttunut valtavasti. Nyt elokuviin tulvi alastomuutta, väkivaltaa, siihen yhdistettyä seksiä ja kirosanoja. Jos Hollywood edusti ennen sliipattua cocktail-tilaisuutta, jossa jo vihjaileva flirtti tai miehen pukeutuminen naiseksi aiheutti polemiikin (kuten elokuvassa Piukat paikat, kuva, 1959), edusti se nyt Kontulan nakkikioskin yöjonoa, jossa kusi, veri ja sperma roiskuvat sinapin kera maahan pudonneen hot dogin päälle sivustakatsojien vaatiessa lisää viihdettä. Jälleen yksi koetinkivi ylitettiin alastomuuden osalta vuonna 1964, jolloin keskitysleirin jättämistä traumoista kertova Panttilainaaja (The Pawnbroker) sisälsi ensikertaa MPAA:n (Motion Picture Association of America) hyväksymän alastonkohtauksen. Catholic Legion of Decency antoi elokuvalle suosituksen C, joka tarkoitti paheksuttua. Tarkoitus oli estää alastonkohtausten lisääntyminen. Toisin kuitenkin kävi. Etenkin naisten osalta rintojen paljastamisesta alkoi tulla arkipäivää. Pato murtui myös väkivallan esittämisen ympäriltä, kun verisistä luodin tai veitsen viiltojäljistä alkoi tulla todentuntuisen elokuvakerronnan symboleja. Kun ennen riitti, että näyttelijä kaatui dramaattisesti tultuaan ammutuksi, liitettiin nyt hänen kehoonsa erilaisia pieniä räjähteitä katsojia miellyttävän efektin luomiseksi (alakuva: Bonnie and Clyde, 1967). Jos sensuurin hälveneminen tarkoitti sananvapauden lisääntymistä, ei ollut epäselvää, että ihmiset halusivat puhua väkivallasta ja seksistä.

Syntyi uusia tähtiä ja tekijöitä, jotka olivat tähän valmiita. Roman Polanskin kaltaiset hyväksikäytön virtuoosit puolestaan jatkoivat siitä, mihin edellinen miessukupolvi oli jäänyt. Toki Hollywood itsekään ei ollut sokea sisäiselle kulttuurilleen. Se pohti omia lainalaisuuksiaan muun muassa elokuvissa Nukkelaakso (Valley of the Dolls, 1967) ja Heinäsirkat (The Day of the Locust, 1975). Uusi sotakin tuli koteihin verisin ruumiskuvin kuin ilmiantaen kuluttajien tarpeen osallistua realistisen raadolliseen "fiktioon".



Murha Hollywoodissa

John F. Kennedyn salamurhan jälkeen Hollywoodia ympäröi kuolemassa rypevä kulttuuri. Yleisön ja tähtitehtaan suhde ei linkittynyt vain elokuviin tai fanitavaraan, vaan myös raakaan tosielämän väkivaltaan. Sharon Tatea lainaten: "Kaikessa mikä on realistista, on sisällä jotain rumaa." Sensuurin takaisen todellisuuden auetessa paljastui, että yleisön egosentrisyyteen kuului oman mielihyvän etsiminen toisten ihmisten kärsimyksistä. Niiden seuraaminen oli sitä antoisampaa, mitä karumpia kohtauksia käytettiin. Brutaalina fiktion, tosielämän ja yleisön egosentrisyyden sekoituksena aivan 60-luvun lopulla nousikin kansainväliseen tähteyteen juuri mainittu nuori ja raskaana ollut Tate, tultuaan silvotuksi. Sama tähteys annettiin myös hänet surmanneen kultin johtajalle. Murha alkoi määrittää heidän rooliaan kulttuurissa ikään kuin fiktiivisenä median kautta esiteltynä "tosi"tarinana. Vain muutama vuosi aiemmin Tate oli tehnyt läpimurtonsa jo mainitusta Nukkelaaksossa. Ansioitunut roolisuoritus jäi kuitenkin murhan varjoon.

Elokuvaväkivalta sekä tosielämän uutisten kautta mielikuviksi muovattu väkivalta tyydyttivät pohjiltaan samaa tarvetta. Yleisö toivoi - tai pelkäsi - maailman olevan paha ja prosessoi toivettaan fiktion kautta. Harva näkee aidon raiskauksen tai murhan, mutta elokuvien, viihteen ja uutisten kertoessa julmuuksista emme epäröi kokea niiden synnyttämiä tunteita. Omalta osaltaan sensuurista vapautuva Hollywood tiesi miten tehdä rahaa. Ihmisille luontainen halu käsitellä kanssaeläjiään - ja etenkin tähtiä - objekteina sopi hyvin kuvioon.

Sivu:

1 2 3 4 5 6