Caroline Munro
Fantasporto 2018
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7

Fantasporto 2018

20.2.-4.3.2018

Helmi-maaliskuun vaihteessa kokoontui jälleen sankka joukko elokuvan ystäviä pohjoiseen Portugaliin jo 38. kertaa järjestetyn kansainvälisen Fantasporto-festivaalin merkeissä. Paikalle reilun viikon ajaksi vuosittain hakeutuvat ihmiset ovat tietenkin yhtä lailla tämän hyvin järjestetyn tapahtuman ystäviä, eikä vieraiden joukosta tälläkin kertaa kuultuja historiallista ja eläväistä Porton kaupunkia estottomasti kehuvia kommenttejakaan sovi väheksyä. Kuten toinen Fantasporton perustajista, Beatriz Pacheco Pereira tapahtuman päätteeksi järjestyssä lehdistötilaisuudessa totesi; "Vähintään 90 prosenttia tänä vuonna näyttämistämme elokuvista sai runsaat aplodit näytöksen lopussa. Ja kun ihmiset taputtavat elokuvalle, taputtavat he myös festivaalille. Tämä on meille hyvin tärkeää".

Aplodeja sen sijaan ei heru ICA:lle, Portugalin elokuvainstituutille, joka suuressa viisaudessaan päätti leikata festivaalille myöntämäänsä taloudellista tukea peräti 40 prosentilla viime vuodesta. Kyseessä on selitysten mukaan jonkinlainen tasapuolinen tukien osittaminen. Pereira ja toinen festivaalijohtaja Mario Dorminsky ihmettelevät miksi se ei koske pääkaupunki Lissabonin seudulla järjestettäviä kulttuuritapahtumia. Erilaiset säästöohjelmat ja leikkaukset ovat valitettavan tuttua kauraa portugalilaisille ja Fantasporton järjestäjille, kuten näilläkin sivuilla on aiempina vuosina raportoitu. Festivaali on ulkomailla erittäin tunnustettu ansioistaan ja kerää vuosittain satoja kansainvälisiä vieraita, mutta kotimaassaan tietyt tahot tuntuvat ottavan Portugalin suurimman elokuvatapahtuman itsestäänselvyytenä. Kun pahoittelen ICA:n tuen pienenemistä festivaalitoimistossa kahden kesken Pereiralle, tämä pyörittelee silmiään merkitsevästi ja puhuu hulluudesta. Lehdistötilaisuudessa hän toteaa asiasta lakonisesti, "we are the masters of survival".

Ja sitä Fantasporton järjestäjät todella ovatkin; tämän vuoden festivaali menee heittämällä kärkijoukkoon omista Porton vierailuistani niin elokuvien tason, yleisen fiiliksen kuin elokuvantekijävieraidenkin osalta. Säästöt pyrittiin tekemään menoista, jotka eivät tapahtuman yleisölle ole välittömästi näkyvissä, kuten paikalle kutsuttujen ohjaajavieraiden sekä tiedotusvälineiden edustajien matka- ja majoituskuluista. Elokuvalipun hinta on pidetty entisellään maltillisessa viidessä eurossa, jota voi pitää todellisena yleisön palveluna. Tämän vuotisen festivaalin pääteemana oli eettisyys. Se näkyi oheisluentojen aiheena sekä esitettävän ohjelmiston valinnassa, jossa erityishuomiota oli kiinnitetty elokuviin, joissa eettinen ja moraalinen kulma tulee esille. Varsinkin tapahtumassa nähdyt uudet tieteiselokuvat olivat tästä hyviä esimerkkejä.

Fantasportoon oli valittu hieman yli sata elokuvaa noin 600 ehdokkaan joukosta ja 60 eri maasta. Mukaan poimituista karkeasti puolet oli lyhytelokuvia ja osa pitkistä elokuvista esitettiin perinteisesti virallisten kilpailusarjojen ulkopuolella. Beatriz Pacheco Pereira riemuitsi lehdistötilaisuudessa ensimmäisestä Fantasportoon saapuneesta kirgisialaisesta elokuvasta, vaikka sitä ei tällä kertaa Rivoli-teatterin valkokankaille kelpuutettukaan. Brasilialainen tv-jätti, Rede Globo -tuotantoyhtiö oli paikalla vielä näyttävämmin kuin viime vuonna, ja yksi maan suurimmista tähdistä, samanaikaisesti telenovela- ja elokuvauraa jo 1970-luvun alusta tehnyt näyttelijä Tony Ramos kävi noutamassa Fantasportosta elämäntyöpalkinnon. Sellaisen kävivät pokkaamassa myös portugalilainen pitkän linjan ohjaaja, 1960-luvulla elokuvakriitikkona aloittanut Lauro António, sekä valtaosan ohjauksistaan Britanniassa tehnyt amerikkalaisohjaaja Harley Cokeliss. Useampikin keskustelutuokio Fantasporto-viikon aikana Taistelurekka ja Dream Demon -kulttiklassikotkin ohjanneen Cokelissin kanssa oli tämän kertaisen festivaalivierailuni ikimuistoisinta antia. Cokelissistä sekä ennätysmäärän ensi-iltaesityksiä sisältäneestä Fantasporton ohjelmistosta seuraavilla sivuilla lisää.

Sivu:

1 2 3 4 5 6 7