Caroline Munro
Sonny Chiba - Osa 6: 70-luvun karate- ja etsiväsarjat
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6

The Gorilla Seven (1975)

aka The Gorilla 7; Za gorira 7

The Gorilla Seven #1 The Gorilla Seven #2
IMDb

The Gorilla Seven on temaattista jatkoa puoli vuotta aiemmin päättyneelle The Bodyguardsille. Tällä kertaa Chiba nähdään pelastus-, isku- ja soluttautumistehtäviä vastaanottavan The Gorilla Seven erikoisjoukon ykkösnyrkkinä. Porukan muut jäsenet ovat The Bodyguardsista tutut Jiro Chiba, Etsuko Shihomi ja Yuki Meguro sekä uusina täydennyksinä Isao Natsuyagi, Akira Nishikino ja länkkärinimellä varustettu japanilaisnäyttelijä Maria Elizabeth. Japan Action Club vastaa tuttuun tapaan stunteista ja nyrkinruoasta.

The Gorilla Seven [1]
The Gorilla Seven [2]

Konseptin kovuuden ja näyttelijäkaartin nimekkyyden vuoksi The Gorilla Seveniltä oli lupa odottaa erinomaista televisioviihdettä. Siksi onkin ikävää todeta sarjan olevan luvattoman ponneton tapaus - ainakin väsähtäneen ensimmäisen puoliskonsa osalta. Keskeisin ongelma on sävyn muuttaminen aiempaa kepeämpään suuntaan. Nihilismi on nakattu romukoppaan ja koko jengi on vetänyt velmuiluilmeet kasvoilleen. Alkutekstijaksossa leikkiapina tanssii ja funk-sävelet soivat.

The Gorilla Seven [3]
The Gorilla Seven [4]

Komediallisempi ote voisi toimia, mikäli juttu olisi taidolla toteutettu. The Gorilla Seven luottaa kuitenkin nasevan sanailun sijaan ilveilyyn ja törmäilykomediaan. Katsojan mieleen riipii ajatus, että sarjan tekijöitä oli käsketty keventämään otetta The Bodyguardsn väkivaltaisuuden johdosta, minkä jälkeen koko porukka ilmaantui kuvauspaikalle kieli syvällä poskessa. Käsikirjoitukset on rustattu samalla huolettomalla otteella, josta käy esimerkkinä jakso, jossa Gorillat yrittävät torpedoida koheltavan yakuza-jengin suunnitelmat häiritsemällä heitä kauko-ohjattavilla lelulennokeilla. Aneemisempaa ideaa ei aivan heti tule mieleen.

Toimintasektorilla on niin ikään luvassa ensialkuun pettymys. Nyrkit heiluvat odotettua harvempaan ja remmistä löytyvien lahjakkaiden esiintyjien kykyjä laiminlyödään rikollisissa määrin. Shihomista on esimerkiksi tehty ninjaklaanin jälkeläinen, mutta tiedon joutuu lunttaamaan Wikipediasta mikäli on sattunut aivastamaan väärällä hetkellä. Ruudulta asiaa on jokseenkin mahdoton päätellä. Usein oikeudenjakajan rooli lankeaa myös jollekin toiminnan parissa vähemmän pätevöityneelle esiintyjälle, kuten Megurolle tai Natsuyagille.

The Gorilla Seven [5]
The Gorilla Seven [6]

Mätkinnän vähäisyyttä paikataan sentään lisääntyneellä stunt-työskentelyllä. Teruo Ishiin ohjaamassa avausjaksossa Chiba toisintaa vanhan Key Hunter -stunttinsa tarraamalla kiinni lentoon lähdössä olevaan pienkoneeseen. Myös Chiban taiteilu köysiradan vaijereiden varassa on vakuuttavaa seurattavaa. Kaikkien temppujen taso ei silti päätä huimaa. Mukana on muun muassa runsaasti helikopterilla lentelyä autolla tai jalkaisin pakoon yrittävien sankarien perässä, mikä ei vain satu olemaan kovin vaarallisen näköistä saati mielenkiintoista.

Sarjan puolivälissä tekijät vaikuttavat vihdoin tajunneen, ettei tällainen peli vetele. Huumori alkaa karista, tarinoihin ilmaantuu enemmän ryhtiä ja toimintakohtauksiin nasevampi ote. Sarjan parhaassa jaksossa ei vitsailla, vaan isketään konepistooli Masashi Ishibashin (The Street Fighter, 1974) käteen ja paljasnyrkkinen Chiba hänelle vastustajaksi. Mielenkiintoisia tarinoita ovat myös jakso, jossa Chiba suojelee liikemiestä kamppailulajikoulutuksen saaneelta salamurhaajalta sekä tarina, jossa kaksi rikasta kroisosta usuttaa epätoivoisia kamppailulajitaitajia ja krossipyöräilijöitä hengenvaarallisiin kaksintaisteluihin keskinäisen vedonlyönnin merkeissä.

The Gorilla Seven [7]
The Gorilla Seven [8]

Shihomi saa parhaat hetkensä sarjan loppupuolen jaksoissa tytön päästessä vihdoin tekemään sitä, mitä parhaiten osaa. Eräässä huvittavassa kohtauksessa Jiro Chiban joutuu nappaamaan Shihomin nyrkistä kiinni, ettei tämä tao roiston naamaan reikää. Myös melko vaatimattomiksi jäävien vierastähtien parhaimmisto on säästetty viimeisiin jaksoihin. Ruudulla vilahtavat muun muassa Roman Porno -tähti Yuri Yamashina (Retreat Through the Wet Wasteland, 1973), Toholta Toeille siirtynyt Yuriko Hishimi (Bohachi Bushido: Clan of the Forgotten Eight, 1973) sekä Pinky Violence -näyttelijä Yumiko Katayama (Inferno of Torture, 1969), jonka esiintyminen tapahtuu jälkimmäisessä sarjan kahdesta Teruo Ishiin ohjaamasta jaksosta.

The Gorilla Seven on vaikea arvotettava jaksojen epätasaisuuden vuoksi. 26-osaisen sarjan ensimmäisestä kymmenestä episodista vain kaksi selviää puhtain paperein. Viimeisen kymmenen jakson osalta vastaava luku on kahdeksan. Mikäli sarja alkaa pitkästyttää, kannattaakin hypätä suoraan jaksojen 11 ja 13 kautta episodiin 17, josta eteenpäin on tarjolla antoisaa toimintaviihdettä. Taustatarinan ja henkilökehityksen täydellisestä puutteesta johtuen katselun rajoittaminen parhaisiin jaksoihin ei vaikeuta sarjan seuraamista, ja toimii vain katsojan omaksi eduksi.

The Gorilla Seven [9]
The Gorilla Seven [10]

Loppuun mainittakoon triviana, että japanilaisissa huutokaupoissa vastaan tulevat The Gorilla Seven -sarjakuvat eivät suinkaan ole sarjan lähdemateriaalia, vaan sen kylkiäistuote. Mitsuyoshi Sonodan kynäilemiä mangoja julkaistiin kahden kirjan verran syksyllä 1975 sarjan pyöriessä televisiossa.

Versioinfo (11.12.2018):

Toei julkaisi sarjan remasteroituna dvd:llä Japanissa joulukuussa 2017. Tekstityksiä ei ole tarjolla. Arvostelu perustuu televisiossa esitettyihin vanhoihin printteihin.

**½--
keskiarvo
toimitus
2.50/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
Sivu:

1 2 3 4 5 6