Caroline Munro
Star Trek - The Original Series (1966-1969)
sivu: 1 · 2 · 3 · 4

Star Trek: The Original Series (1966-1969)


To boldly read...

I am the biggest Trekkie on the planet, and I am lieutenant Uhura's most ardent fan
-Martin Luther King Jr.

Millainen olisi maailma ilman Star Trekiä? Edesauttoiko sarja kansalaisoikeuksia? Millaisia olisivat nörtit ilman Leonard Nimoyn näyttelemää Spockia? Onko Star Trek vanhentunut? Ei. Itse asiassa se on ajankohtaisempi kuin koskaan.

Suomen osalta kaikki alkoi toden teolla 80-luvulla, kun silloinen kolmoskanava esitti alkuperäisen Star Trek -sarjan ensimmäistä kertaa maassamme kokonaan. Sarja löysi silloin tiensä inspiroimaan sinne minne moni aikuinen oli eksynyt - lasten ja nuorten sydämiin. Ajatus matkaamisesta halki universumin tuntemattoman planeetan äärelle, jossa odottaa vieras elämänmuoto, herätti optimistisen tulevaisuusvision. Gene Roddenberry oli hänkin ollut täynnä uskoa ihmisyyden mahdollisuuksiin luodessaan sarjan, jossa kaikki maailmankaikkeuden olennot ovat lähtökohtaisesti samanarvoisia. Star Trek muovasi siis lasten, nuorten ja miksei aikuistenkin ajatuksia tulevaisuudesta, siitä mitä ihmiskunta voisi saavuttaa.

Star Trekin vahvat kulttinaiset

Alku ei ollut naisten osalta ruusuinen. Star Trekin ensimmäiseen pilottiin The Cage (1965) kirjoitettiin upseeriksi, förstiksi, naishahmo. Tätä näytteli Roddenberryn tuolloinen naisystävä Majel Barrett, joka myöhemmin palasi televisioon uuden sukupolven Deanna Troin omahyväisenä äitinä. Koko Star Trek -jatkumo oli kaatua sen pilottiin, jossa oli tuottajien mielestä liikaa uutuutta. Sittemmin kapteeni vaihdettiin ja naisförsti poistettiin. Yhä edelleen on epäselvää, mikä oli poistamisen todellinen syy. Joidenkin mukaan sekä nainen ensimmäisenä upseerina että suipot korvat omaava muukalainen, Spock, olivat likaa. Etenkin naiskatsojat tyrmäsivät Barrettin roolin. Toisen tulkinnan mukaan Barrett ei yksinkertaisesti osannut näytellä.

Sarjaan kirjoitettiin myös Kirkin ihastukseksi "erittäin naisellinen nainen" Janice Rand (ylempi kuva), jonka näyttelijä Grace Lee Whitney käytti amfetamiinia pysyäkseen roolin edellyttämissä mittasuhteissa. Whitney oli myös mukana luomassa sarjan ikonista asustetta naismiehistölle, motiivinaan tuoda esille tanssijan jalkansa. Rand poistettiin jo ensimmäisen kauden ulkopuolella, ja Whitney palasi näyttelemään hahmoa myöhemmin vasta Star Trek -elokuvissa. Vaikeina hetkinään tuotannon kanssa hän kertoi erityisesti Leonard Nimoyn auttaneen häntä.

Huolimatta naisförstin poistamisesta ja toisinaan niukoista asusteita (joita myös Kirkin näyttelijä William Shatner joutui usein pitämään), kirjoitettiin sarjaan monia uraauurtavan vahvoja naisrooleja. Yhden niistä teki Marianna Hill (Dagger of the Mind, kausi 1 jakso 9), joka myöhemmin vetäytyi julkisuudesta opettamaan näyttelemistä. Pieni sivurooli vielä tuolloin tuntemattomassa sarjassa toi hänet osaksi sarjan myöhemmin saavuttamaa mystiikkaa. Aikanaan jaksoa tehdessä ei kukaan vielä tiennyt nousisiko Roddenberryn visio koskaan suosioon. Hill on sittemmin kehunut työskentelyään William Shatnerin ja Leonard Nimoyn kanssa ja näiden omistautumista sarjan eteenpäin viemiselle. Hän osallistuikin vuoden 2012 Viisi kapteenia -Star Trek -tapahtumaan Lontoossa pitkän mediahiljaisuuden jälkeen.

Toisenlaiseen uraan päätyi nykyään kulttinäyttelijänä tunnettu Barbara Bouchet, josta tuli 70-luvulla osa Lucio Fulcin luotsaaman sekä muun euro(s)eksploitaation ja kauhun kuvastoa. Hänen tähdittämänsä By Any Other Name (kausi 2 jakso 22) on yksi sarjan temaattisesti mielenkiintoisimpia tarinoita pohtiessaan elämänhaluisten muukalaisten kautta ihmisen narsistisia taipumuksia. Jakson käsikirjoitti Dorothy C. Fontana yhdessä Jerome Bixbyn kanssa. Heistä kumpikin ideoi myös muita sarjan keskeisiä jaksoja, Fontana muun muassa tarinat (This Side of Paradise, kausi 1 jakso 24) ja The Ultimate Computer (kausi 2 jakso 24). Vaikka moni muistaa Bouchetin tätä nykyä paremmin italialaisen elokuvan vuosistaan, tunnistaa jokainen trekkie hänet Kelindana.

Arlene Martel teki yhden 60-luvun vahvimmista television naisrooleista voimakastahtoisena T'Pringinä, eli Spockin vaimoehdokkaana, jaksossa Amok Time (kausi 2 jakso 1). Huolimatta hänen kymmenistä muista esiintymistään televisiossa, juuri tämä rooli muistettiin hänen kuolinuutisissaan syksyllä 2014. Kyseinen jakso esitteli aikaansa nähden edistyksellisen vision vahvasta naiskarikatyyristä, jolla on valtaa yli miesten, ja jopa Spockin.

Joidenkin mielestä sarjan paras jakso on Joan Collinsin tähdittämä kylmä rakkaustarina The City on the Edge of Forever (kausi 1 jakso 28), joka loi pohjaa traagisiin ratkaisuihin kykenevälle television tieteisfiktiolle. Tarinassa miehistö päätyy menneisyyteen ja maailman kohtalo kietoutuu kohtalokkaaseen ihastumiseen. Jakson kirjoitti itseään maagiseksi realistiksi kutsunut Harlan Ellison. Urallaan nousussa tuolloin ollut Collins hyväksyi roolinsa nelivuotiaan tyttärensä pyynnöstä.

Star Trekin alkaessa ja Uhuran astuessa fiktiiviselle komentosillalle upseerina, nähtiin Yhdysvalloissa vuosikymmenen rajuimpia rotumellakoita. Jossain niiden keskellä varttui muun muassa Mae Jemison, ensimmäinen avaruuteen myöhemmin 90-luvulla matkannut tummaihoinen nainen. Hän on kertonut tulleensa sarjan suureksi faniksi ja inspiroituneensa elämänpolulleen Uhuran hahmosta. Jemison teki myös tv-esiintymisen sarjan uuden sukupolven jaksossa Second Chances (TNG, kausi 6 jakso 24).

Moni mainitsee Star Trekistä ensimmäisenä Shatnerin tai Nimoyn, mutta sarjan suuri sosiaalisen muutoksen voima - aivan kuten sarjan luoja toivoi - oli juuri Nichelle Nicholsin näyttelemä luutnantti Uhura. Jopa kansalaisoikeusaktivisti Martin Luther King Jr. huomasi asian ja pyysi Nicholsia harkitsemaan vielä toisen kerran, kun tämä aikoinaan harkitsi lopettavansa sarjassa. Uhuran hahmo oli liian merkittävä esimerkki nuorille tummaihoisille pojille ja tytöille hukattavaksi.

King sanoi muun muassa: Gene Roddenberry has opened a door for the world to see us. If you leave, that door can be closed. Because, you see, your role is not a black role, it’s not female role.

Plato's Stepchildrenissä (kausi 3 jakso 10) nähtiin aikanaan yksi televisiohistorian kuuluisimmista suudelmista, kun Kirk ja Uhura antautuivat intohimoiseen läheisyyteen. Se oli omiaan vähentämään ennakkoluuloja ja normalisoimaan eriväristen ihmisten rakkautta - ja toisin kuin pelättiin, suudelma sai runsaasti positiivista palautetta. Se ei ollut ensimmäinen eriväristen ihmisten välinen suudelma televisiossa, mutta kenties ensimmäinen, johon oli ladattu aitoa vahvaa tunnetta. Rodullisten lasikattojen aikakautena kohtaus herätti ajatuksen: "ihonvärillä ei pitäisi olla väliä".

Myöhemmin 90-luvulla sarjassa jatkumossa Star Trek: Deep Space Nine nähtiin yksi ensimmäisistä naisnäyttelijöiden välisistä suudelmista televisiosarjassa (Rejoined, kausi 4, jakso 6), toisen roolihahmoista edustaessa hieman monimutkaisempaa muunsukupuolisuutta. Jotkut televisioyhtiöt kieltäytyivät esittämästä kyseistä kohtausta, koska sitä pidettiin liian epäsovinnaisena.

Edelliset näyttelijättäret ovat vain muutama esimerkki sarjan luomista merkittävistä naishahmoista. Tänä päivänä on helppo sylkeä alkuperäisen Star Trekin joillekin vanhakantaisille sukupuolirooleille sekä kyseistä aikakautta leimanneelle seksismille, mutta sen tehdessään unohtaa sarjan taistelleen televisioviihteeseen niitä vahvoja tieteisfiktion naishahmoja, joita nykyään pidetään itsestäänselvyyksinä.

Sivu:

1 2 3 4