Caroline Munro
Star Trek - The Original Series (1966-1969)
sivu: 1 · 2 · 3 · 4

Spockin perintö

Change is the existential process of all existence.
- Spock

Uhura toimi sosiaalisen muutoksen inspiraationa aikansa vähemmistöille. Huomattavasti vaikeampaa on sijoittaa Spockin kulttuurillinen vaikutus oikeisiin mittasuhteisiin. Leonard Nimoyn näyttelemän hahmon olemus kehittyi jatkuvasti sarjan ensimmäisen tuotantokauden aikana ja vulkanuslainen vakiintui nopeasti sivuhahmosta keskeiseksi henkilöksi ja lukemattomien katsojien inspiraatioksi. Ilman Spockin tunteita karsastavaa harkintaa, olisi sarja helposti lipsunut toimintapainotteiseksi Kirkin kiihkeyden takia. Spock hahmona muovasi kuitenkin tarinoiden suuntaa enemmän ihmisyyden olemukseen liittyviä ristiriitoja pohtivaksi. Ilman tunteita, rationaalisen ajattelun kautta, saattoi maailman(kaikkeuden) ongelmia ratkaista muutoinkin kuin fyysisen vastakkainasettelun avulla tai tunteisiin pohjaavan minäkeskeisyyden motivoimana.

Hahmoa on kuvailtu muukalaiseksi, joka yhdistää kaksi eri lajia ja kulttuuria, samalla muodostaen metaforan itsensä etsimiselle vieraassa maailmassa. Kulttuurillisesti ajateltuna Spockin hahmo pohtii myös erilaisuuden kohtaamista, joutuuhan hän usein reagoimaan esimerkiksi tohtori McCoyn rodullisiin huomioihin. Jää hieman epäselväksi symboloiko tohtorin harjoittama piikittely ennakkoluuloja vai tulisiko heittoja tulkita vahvan ystävyyden pohjalta ironiana. Joka tapauksessa näidenkin hahmojen välille kasvoi todella vahva side. Tämä ei täysin poista Star Trekin kaksiteräisyyttä rotuteemoista. Toisaalta sarja vahvisti valtarakenteiden hegemoniaa ja toisaalta pyrki puhkomaan siihen reikiä sen mukaan, mitä aikalaiskulttuuri antoi periksi.

Spock avasi oven tunteiden kyseenalaistamiselle päätösten tekemisen perustana. Paradoksaalisesti Kirk saattoikin lopulta todeta Spockin olleen kaikista kohtaamistaan sieluista inhimillisin. Tämä näkemys on helppo allekirjoittaa, sillä Spockissa sarja muotoutui filosofiseksi teesiksi tunteiden takaa löytyvästä velvollisuudesta tehdä oikein.

Elokuvat

Alkuperäinen Star Trek jatkui lopulta viiden aiotun tuotantokauden sijasta vain kolme, minkä jälkeen tuotantoyhtiö päätti sulkea sarjan rahahanat liian vähäisten katsojalukujen seurauksena. Alkuperäinen sarja jäi kenties ennakoitua lyhyemmäksi, mutta USS Enterprisen miehistö teki vielä paluun valkokankailla tieteiselokuvan noustessa kukoistukseensa 80-luvulla.

Robert Wise ohjasi vuonna 1979 vakavahenkisen Star Trek: The Motion Picturen, joka jäi suotta kriitikoiden hampaisiin. Aikansa kalleimpiin lukeutunut elokuva tuotti ihan hyvin, mutta silti tuotantoyhtiön mielestä alakanttiin. Elokuvan juoni on kuin yksi sarjan jaksoista, mutta paisutettuna valtaviin mittasuhteisiin.

Monen mielestä saaga syntyi uudestaan kuitenkin vasta seuraavassa teoksessa Star Trek II: The Wrath of Khan (1982), johon uusittiin konseptin visuaalinen ilme sekä hahmojen puvustus. Juoni elokuvaan oli löydetty vanhasta jaksosta Space Seed. Khan, tuo yli-ihminen palaa tarinassa koston kalvamana, levittäen vihaa. Myös Kirk löytää koston siemenen sisältään, mutta elokuvan suurempi tarina kertoo välittämisestä ja ystävyydestä.

Nimoy pääsi ohjaamaan kaksi seuraavaa elokuvaa Star Trek III: The Search for Spock (1984) ja Star Trek IV: The Voyage Home (1986). Näistä jälkimmäisenä mainitusta tuli hyvä sijoitus Paramountille sekä ensimmäinen Neuvostoliitossa esitetty Star Trek -elokuva. Se käsittelee ihmiskunnan mahdollista tuhoa luonnon monimuotoisuuden kadotessa. Toisin kuin modernit sukupolvet joskus uskovat, on huoli luonnon tulevaisuudesta jatkunut jo monia vuosikymmeniä. Seuraava teos, Shatnerin ohjaama Star Trek V: The Final Frontier (1989) menestyi kohtalaisesti, mutta taas kerran alle tuontantoyhtiön toivoman luvun. Teos on yksi niistä erityisistä Star Trek -tarinoista, jotka pyrkivät kyseenalaistamaan jumaluskonnot. Suotta aliarvostetun viidennen osan jälkeen valmistuivat vielä seikkailuhenkinen Star Trek VI: The Undiscovered Country (1991) ja Star Trek: Generations (1994), jossa estradi annettiin lopullisesti uudelle sukupolvelle.

Vanha miehistö teki myös joitain cameoita uusien sarjojen puolella. Tohtori McCoy (Deforest Kelly) nähtiin uuden sukupolven ensimmäisessä jaksossa Encounter at Farpoint (kausi 1 jakso 1). Samassa sarjassa vierailivat myös Spock (Unification 1 ja 2, kausi 5 jaksot 7 ja 8) ja Scotty (James Doohan, Relics, kausi 6 jakso 4). Sulu (George Takei) puolestaan sai roolin Star Trek: Voyagerin jaksossa Flashback (kausi 3 jakso 2). Voyager tapahtuu noin sata vuotta alkuperäisen sarjan jälkeen, joten jaksossa voidaan itseironisesti todeta Kirkin kumppaneineen edustaneen vanhaa avaruuden tutkimisen villiä (sivistymätöntä) aikakautta.

Erityinen tribuutti kirjoitettiin sarjan 30 vuoden kunniaksi tuolloin käynnissä olleeseen Star Trek: Deep Space Nine -jatkumoon. Jaksossa Trials and Tribble-ations (kausi 5 jakso 6) Benjamin Siskon johtama miehistö päätyy sata vuotta ajassa taaksepäin Kirkin alukselle hetkellä, jona Kirk kumppaneineen kohtaa legendaariset karvapallerot (The Trouble with Tribbles, kausi 2 jakso 15). Nerokas pastissi sijoittaa DS9:n ajan hahmot vanhan tarinan sisälle.

Uudet televisiosarjat

Kokonainen universumi kehittyi alkuperäisen Star Trekin ympärille, kun tuottajat alkoivat ymmärtää sarjan herättämän kiinnostuksen suuruuden. Heti 70-luvulla sarjaa jatkettiin animaatiosarjan muodossa kahden kauden verran. Tämän jälkeen kesti reilut kymmenen vuotta, kunnes Star Trek -universumiin pulpahti uusi sukupolvi, eli Star Trek: The Next Generation (1987-1994). Sittemmin sarjan hahmogalleria on vain monipuolistunut. Uutta sukupolvea seurasi seitsemän kautta Star Trek: Deep Space Ninea (1993-1999) päällikkö Benjamin Siskon (Avery Brooks) saadessa syrjäisen lähes tuhoutuneen avaruusaseman haltuunsa. DS9:n jälkeen Star Trek siirtyi seuraamaan USS Voyageria (Star Trek: Voyager, 1995-2001, kuva), joka miehistöineen paiskautuu kauas borgien uhkaamalle delta kvadrantille, miehistön tavoitteen ollessa kotiinpaluu. Ympyrä sulkeutui, sillä alusta johtaa Kate Mulgrewin näyttelemä naispuolinen kapteeni, Janeway (kuva). Mulgrew on sittemmin kertonut Voyagerin ensimmäisen kauden olleen haastava, mutta merkittävä, koska siinä ensimmäinen nainen astui television tieteisfiktion komentosillalle täysivaltaisena auktoriteettina. Voyager on myös ainoa Star Trek, joka pyrkii huomioimaan päädirektiivin lähes joka käänteessään. Tuotantoyhtiönä toiminut Paramount piti vielä tuolloin naiskapteenia riskinä, mutta turhaan. Voyagerin suosio antoi sen jatkua seitsemän kautta. Sarjan kaksi viimeisintä tulokasta ovat Star Trek: Enterprise (2001-2005) ja huomattavan modernisoitu, sisällöltään kyyninen Discovery (2017- ). Sarjan uusin tulokas ei katso enää tulevaisuuteen toiveikkaana, vaan luo sisältöään miehistön selkäänpuukotuksilla. Utopian sijaan se tyytyy heijastelemaan nykymaailman skismoja. Voidaankin kysyä, onko Star Trek optimistisena tulevaisuusvisiona tulossa vihdoin tiensä päähän?

Sivu:

1 2 3 4