Caroline Munro
Sonny Chiba - Osa 7: Samuraielokuvat
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8

Swords of Vengeance: Fall of Ako Castle (1978)

aka Akô-jô danzetsu; The Fall of Ako Castle; Last of the Ako Clan; Swords of Vengeance

Swords of Vengeance: Fall of Ako Castle #1 Swords of Vengeance: Fall of Ako Castle #2
IMDb

Japanin historiassa koettiin yksi sen tunnetuimmista tragedioista vuonna 1701. Ako-klaanin nuori daimio Asano oli saanut kunnian isännöidä lääniherrojen tapaamista shogunin linnassa. Kokematon Asano provosoitui häntä halveksuneen seremoniamestari Kiran pilkasta siinä määrin, että veti miekkansa tupesta. Kira selvisi selkkauksesta pintapuolisilla vammoilla, Asano puolestaan määrättiin suorittamaan harakiri rangaistuksena valtiomiehen vahingoittamisesta ja symbolisesta rikoksesta valtiovaltaa kohtaan. Ako-klaanin samurait menettivät linnansa ja omaisuutensa.

Swords of Vengeance: Fall of Ako Castle [1]
Swords of Vengeance: Fall of Ako Castle [2]

Asanon lojaalit samurait eivät kuitenkaan alistuneet kunniansa häpäisemiseen. Miehet luovuttivat linnansa, mutta alkoivat kamariherra Oishin johdolla punoa kostosuunnitelmaa. Lähes kaksi vuotta myöhemmin, lumisateisena päivänä joulukuussa 1702, Ako-klaanin samurait marssivat Kiran kartanolle ja laittoivat suunnitelmansa toimeen, jokaisen miehen tiedostaessa rangaistuksen teosta olevan kuolemantuomio. Tarinankertojia vuosisadat inspiroinut klassinen tragedia, jonka fiktiiviset kerronnat tunnetaan nimellä Chushingura, oli syntynyt. Länsimaissa tapahtumaan viitataan yleensä 47 lojaalin samurain tai 47 roninin tarinana.

Chusingura on filmattu elokuvaksi tuhanteen kertaan (muun muassa Kenji Mizoguchin The Loyal 47 Ronin, 1941, Kunio Watanaben The Loyal 47 Ronin, 1958, Hiroshi Inagakin Chusingura, 1962). Swords of Vengeance on 159-minuuttisena sovituksista lyhimmästä päästä (Inagakin elokuva oli kolme ja puolituntinen, Mizoguchin versio nelituntinen). Lyhennys on saatu aikaiseksi tiivistämällä alun tragedia, jonka kuvittamiseen moni muu ohjaaja on käyttänyt kokonaisen tunnin, muutaman minuutin pituiseksi kohtaukseksi. Sen enempää ei Kinji Fukasakun niljakas luottonäyttelijä Nobuo Kaneko tarvitse Kiran roolissa saadakseen niin Asanon (Teruhiko Saigo) kuin katsojan vihat niskoilleen. Veto on fiksu, sillä tarinahan ei lopulta kerro Asanosta vaan kostoon ryhtyvistä samuraista.

Swords of Vengeance: Fall of Ako Castle [3]
Swords of Vengeance: Fall of Ako Castle [4]

Swords of Vengeance oli tuotannollista jatkoa samuraimyyttejä modernisoineelle Shogun's Samuraille (1978). Swords of Vengeancen lisäys sankaritarinaan on Fukasakun realistisempi ote ja poliittinen tarkkanäköisyys. Asanon rangaistuksen oikeudenmukaisuutta peilataan paitsi yksilön, myös hierarkkisen oikeusjärjestelmän näkökulmasta. Shogunin sana on laki ja hänen jokainen päätöksensä oikea, koska muutoin koko järjestelmä asettuisi kyseenalaiseksi. Katsomon puolella on mahdotonta välttyä rinnastukselta Japanin keisarin toisen maailmansodan aikaiseen asemaan ja lopulliseen tunnustukseen siitä, ettei hän ollutkaan jumalan perillinen eikä Japani jumalan kansakunta. Fukasaku eli nämä hetket itse, 15-vuotiaana ruumiskasojen alla piilotellen.

Politiikan ohella Fukasaku tuo Swords of Vengeanceen 70-lukulaista rosoisuutta. Kostoa janoavien samuraiden kärsimättömyys ja heidän johtajansa (Kinnosuke Nakamura) suorittama harhautus, jolla hän uskotteli jopa omalle perheellensä luopuneensa kostosuunnitelmasta, on perinteisesti ollut Chusinguran keskiössä, mutta Fukasakun käsissä tuskanhikeä vuodatetaan enemmän. Yksi miehistä muun muassa alkoholisoituu ja kauppaa vaimonsa bordelliin maksaakseen viinansa, ja raivoisassa loppunujakassa useampikin sankari vetäytyy lattialautojen alle "etsimään piiloutuneita vihollisia".

Swords of Vengeance: Fall of Ako Castle [5]
Swords of Vengeance: Fall of Ako Castle [6]

Realismi ulottuu myös elokuvan toimintakoreografiaan, josta vastasi klaanin avuksi saapuvaa miekkamiestä esittävä Sonny Chiba. Toimintaosaston kohokohta on lopussa nähtävä Chiban ja Tsukehiko Watasen välinen karu neliminuuttinen kuolintaistelu, joka päättyy voittajan romahtamiseen lattialle hengästyneenä.

Huhujen mukaan Fukasaku olisi tähdännyt radikaalimpaankin uudelleentulkintaan, mutta filmin perinnetietoinen päätähti Kinnosuke Nakamura vesitti suunnitelman. Jutussa voi olla perää, sillä kaksikon yhteistyöt loppuivat tähän elokuvaan ja pari vuotta myöhemmin Chiba mätti jo zombeiksi muuttuneita kansallisikoneja Fukasakun herkullisessa Samurai Reincarnationissa (1981). Vuonna 1994 Fukasaku puolestaan ohjasi elokuvan Crest of Betrayal, joka oli Chusinguran ja Yotsuya Kaidanin yhdistävä kummitusjuttu. Swords of Vengeancen kohdalla voidaan tosin oikeutetusti kysyä, toimisiko 47 roninin tarina ilman sen katarttista sankarillisuutta?

Swords of Vengeance: Fall of Ako Castle [7]
Swords of Vengeance: Fall of Ako Castle [8]

Fukasakun ja Nakamuran erimielisyyksistä huolimatta lopputuloksessa tasapaino tuntuu olevan juuri kohdillaan. 47 roninin tarina on skaalaltaan massiivinen, ja vaikka hahmoja on tämänkertaisessakin sovituksessa rutosti, Fukasaku leikkaa terävästi ja lypsää ilmeikkäistä roolisuorituksista kaiken irti. Toshiaki Tsuhiman musiikkia käytetään poikkeuksellisen hyvin tarinankerronnan apuvälineenä. Lopputulos on kuin shakkimatsi ilman lautapelin kliinisyyttä. Juuri nämä seikat nostavat Swords of Vengeancen hajanaisemman Shogun's Samurain yläpuolelle.

Fukasakun taidosta ohjaajana tekee mieli nostaa esiin myös yksittäinen esimerkki. Alun kohtauksessa, jossa Asanon yksinäinen samurai kyynelehtii pölyävässä sorakasassa hänen isäntänsä kävellessä kohti teloituspaikkaa, konkretisoituu aikakauden luokkayhteiskunta ja epätoivo oman aseman murtumisesta tavalla, joka aukeaa kapitalistisen yksilöllisyyden keskellä varttuneelle nykykatsojallekin. Kyse ei ollut vain läheisen ihmisen menettämisestä, vaan omien yhteiskuntaoikeuksien katoamisesta taivaan tuuliin. Inagakin ja Watanaben filmauksissa sama kohtaus ei ole yhtä tehokas.

Swords of Vengeance: Fall of Ako Castle [9]
Swords of Vengeance: Fall of Ako Castle [10]

Swords of Vengeance lukeutuu eittämättä Chusinguran parhaiden filmatisointien joukkoon, vaikka perinnetietoiset katsojat saattavatkin löytää suosikkinsa aiempien klassikkosovitusten parista. Tarinaan tutustuminen niiden kautta ei ole huono idea muutenkaan, sillä Fukasakun elokuvassa katsojan oletetaan jo tuntevan tarina pääpiirteissään. Osa yksityiskohdista ja tarinan maantieteellinen kartta jätetään selittämättä, ja onpa filmiin unohtunut pieni jatkuvuusvirhekin Ako-klaanilaisten tiedostaessa Kiran syyllisyyden jo ennen kuin heitä on informoitu (maan toisella puolella tapahtuneen) konfliktin toisesta osapuolesta. Toisaalta ei ole mitään syytä, miksi katsojan tulisi ymmärtää jokainen yksityiskohta nauttiakseen mukaansa tempaavasta samuraitarinasta.

Mainittakoon vielä loppuun, että elokuvassa yhteen sympaattisimmista roolisuorituksistaan yltävälle Chiballe Swords of Vengeance oli jo toinen kerta Chusinguran parissa. Ensimmäinen koitti vuonna 1963 Shigehiro Ozawan modernissa gangsterimukaelmassa The Loyal 47 Gangsters. Asanon roolissa - itsemurhaan pakotettuna rikollispomona - nähtiin Ken Takakura ja hänen kostajanaan Chiezo Kataoka. Chiban osaksi jäi pikkurooli yhtenä lojaaleista gangstereista. Yleisö ei nähtävästi ottanut 1960-luvulle sijoitettua yakuza-variaatiota omakseen, sillä kaksiosaiseksi tarkoitettu tarina jäi vaille päätösfilmiä.

Versioinfo (15.7.2019):

Swords of Vengeancen voi hankkia omakseen Adnessin / Venturan peruslaadukkaana R1 dvd-julkaisuna. Sama levy löytyy myös BCI Eclipsen Shogun Collection -laatikosta.

****-
keskiarvo
toimitus
3.50/5.00 (3)
 JSTPMK*
  3.0 3.5 4.0
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  1 (2)
50%
Akô-jô danzetsu (1978)  Akô-jô danzetsu (1978)Swords of Vengeance  
Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8