Caroline Munro
Species - Gigersploitaatiota ja intergalaktista parittelua
sivu: 1 · 2 · 3

B-elokuvan juurilla

Alienin sisältö oli puhdasta B-elokuvaa, vaikka itse tuotanto saikin poikkeuksellisen suuren budjetin. Elokuvassa oli nähtävissä vuosikymmenten genretraditio jo nimeämisestä lähtien. 50-luvun hirviöelokuvilla oli yksinkertainen nimi, joka viittasi tuntemattomaan ja epäinhimilliseen kuten Them, It tai Thing. Ridley Scottin käsissä Alien pystyi kasvamaan lähtökohtiaan paljon suuremmaksi ja tieteiskauhu kypsyi sen myötä omaksi uskottavaksi genrekseen. Species lähtee toistamaan samaa ja tekee sen selkeillä visuaalisilla ja teemallisilla viittauksilla henkiseen esikuvaansa. Selkein yhdistävä tekijä oli tietysti Gigerin estetiikka, jossa toistuvat samankaltaiset biologiset ja groteskit teemat sekä seksuaalisuuteen liittyvä symbolismi. Alienissa esimerkiksi alus itsessään oli kuin kohtu ja kaikki assosioitui syntymän ja kuoleman teemoihin sekä (riittävän) etäisesti estetisoituihin sukupuolielimiin. Alien elämänmuotona oli ensisijaisesti biologisen selviytymisen ja sitä johtuvan lisääntymisvietin riivaama.

Species-elokuvat liikkuvat samankaltaisissa elämän kierron ja darwinistisen eloonjäämisen teemoissa. Species- ja Alien-elokuvissa esiintyvien vieraiden elämänmuotojen päätehtävä on lisääntyminen, nouseminen hallitsevaksi lajiksi ja kilpailevien lajien tappaminen tai hyödyntäminen ilman moraalisia pidikkeitä. Jos Alienin kuvastossa vain tyydyttiin vihjailemaan lisääntymisteemoista, niin Species taas sai keskittyä vapaasti niihin. Tämä tarjosi mahdollisuuden sisällyttää kuvastoon sekä avaruushirviöitä, että paljasta pintaa. Näistä tulikin koko sarjan kantava (ja ainoa) idea. Kun Alienin taustana on Ridley Scottin ilmiömäinen kyky luoda uskottavia maailmoja, niin Speciesin ydin löytyi Anttilan alusvaatekuvastosta.

Parhaimmillaan Species näyttäytyy modernisaationa metamorfooseista, jokaisen kansantaruston ja mytologian vakiokuvastosta. Metamorfoosit ovat useimmiten animalistisiin uskontoihin sisältyviä myyttejä, joiden kautta symboloitiin ihmisen, luonnon ja eläinten symbioosia. Mukaan liittyi usein seksuaalista latausta. Antiikin mytologiassa Zeus muuttui eläimeksi tarkoituksenaan vietellä niin jumalattaria kuin kuolevaisia. Keskiajalla taasen syntyivät myös modernimmat variaatiot aiheesta, kuten ihmissudet ja vampyyrit. Populaarikulttuurissa metamorfooseilla on usein uskonnonvastainen perusvire, jota korostetaan alkukantaisella ja moraalista vapaalla seksuaalisuudella. Species väistää viettikeskeisyyteen suunnatun karikatyrisoinnin korostamalla alkukantaisuutta nimenomaan biologisesta näkökulmasta. Tästä kevyestä naamioinnista huolimatta osa elokuvan kauhuelementtiä on liitettävissä myös patriarkaaliseen pelkoon naisen hallitsemattomasta seksuaalisuudesta. Mikä sekin on perusklisee monen kauhuelokuvan taustalla. Species tarjoaa kuitenkin loppujen lopuksi vain hieman paljasta pintaa ja pseudotieteellistä lisääntymispsykologiaa pystyen aluksi piilottamaan nämä A-luokan elokuvan tuotannollisiin puitteisiin.

Aika pian hienostuneisuus katoaa ja roskaelementit tulevat tilalle kun kauhun peruselementti on alastonta ihoa nuoleva kuvaus, joka päättyy groteskiin ja veriseen biomekaaniseen penetraatioon. Maailmanloppu on biologinen ja sen käynnistävä elementti tappava pariutumisriitti. Apokalypsissä on ripaus 80-luvun AIDS-paniikkia ja vastalääkkeenä reaganilaista Just Say No -mentaliteettia. Maailmankuvallinen ympäristö on puhtaasti konservatiivista slasher-elokuvien tematiikkaa, jossa himojen hallitsemattomuudesta seuraa kuolema. Tämän kokevat poikkeuksetta maskuliiniset urokset. Olion (nimeltä Sil) työkalupakkikin on tähän monipuolinen. Hekumassa tapahtuvan muodonmuutoksen jälkeen hän saa metallisen ihon ja yli-inhimillisen voimien lisäksi erilaisia piikkejä ja lonkeroita eri puolille kehoa. Näillä voi antaa miesten maistaa vastavuoroisesti penetraatiota. Tämäkin teema assosioituu vahvasti Creature Feature -tyyppiseen B-elokuvaan.

Kannattaa huomata, että lähes identtistä (miesten penetrointi) väkivaltaa nähdään myös Alienissa. Vaikka verisyys on samaa luokkaa, niin elokuvan allegorioiden kautta se kytkeytyy enemmän vierauden atmosfääriin ja sitä kautta primitiivisiin kauhuelementteihin eivätkä niinkään aktiin. Elokuvat ovat tästäkin näkökulmasta vastakkaiset esimerkit siitä miten samankaltaisen väkivaltaisen kohtauksen voi tehdä jopa taiteellisen tyylikkäästi tai vain puhtaan eksploitatiivisesti.

Sivu:

1 2 3