Caroline Munro


Ohjaaja Arvo Iho kertoo: muistoja Andrei Tarkovskin Stalkerin kuvauksista

Helsinkiläisessä kirjakauppa ja galleria Laterna Magicassa järjestettiin syksyllä 2019 virolaisen elokuvaohjaaja Arvo Ihon valokuvanäyttely. Näyttelyssä esiteltiin Ihon ottamia kuvia Andrei Tarkovskin ohjaaman Stalkerin kuvauksista Virossa vuosina 1977-1978. Iho kertoi näyttelyssä marraskuussa kokemuksistaan.

Laterna Magica oli tupaten täynnä, kun Arvo Iho (s. 1949) saapui marraskuun lopulla kertomaan ottamistaan valokuvista gallerian täyttäneelle yleisölle. Vaikka Iho on palkittu ohjaaja ja on tehnyt ohjajaana 6 täyspitkää näytelmäelokuvaa ja noin 20 dokumenttielokuvaa, tänään hän puhui ainoastaan suhteestaan Tarkovskiin.

Iho avusti kuvauspaikkojen etsinnässä Virossa ja työskenteli Andrei Tarkovskin avustajana Stalkerin kahdessa ensimmäisessä tuotannossa vuosina 1977-1978.

Sinänsä 70-vuotias Iho ei ole jäänyt urallaan Tarkovskin varjoon. Hänen filmografiastaan löytyy reilut 6 ohjaustyötä ja hänen töitään on palkittu Berliinissä, Karlovy Varyssa, Mannheimissa ja lukuisilla muilla elokuvajuhlilla. Nykyisin Iho opettaa elokuvausta Tallinnan yliopistossa.

Tarkovskista Iho kertoo mielellään. Iho oli omien sanojensa mukaan alle 24-vuotias, kun tapasi Andrei Tarkovskin ensimmäistä kertaa. Iho opiskeli tuolloin elokuvaa.

Kuvaajanakin uran tehnyt Iho sai kipinän valokuvaamiseen jo 12 vuotiaana. Mutta ensimäisen kunnon Asahi Pentax -kameran hän sai ystävältään Raimo Olavi Niemeltä. Tarkovski näyttäytyi Iholle mietteliäänä henkilönä, ja tämän hän ikuisti myös valokuviinsa.

”Andrei Tarkovski oli usein poissaoleva. Hän istui, eikä nähnyt tai kuullut mitään. Kuin toisessa tilassa ja toisessa paikassa.”, Iho osoittaa ottamaansa kuvaa Tarkovskista ja kertoo yleisölle.

Tarkovski ihastuu Viroon

Tarkovski päätyi Viroon alun perin elokuvansa Peilin vuoksi. Elokuva ei nauttinut Ihon kertoman perusteella kotimaassa virallista arvostusta. Mutta elokuvataidetta rakastava yleisö oli ihastunut Peiliin. Moskovan kinokomitea antoi Ihon mukaan elokuvalle huonoimmat mahdolliset pisteet. Tämä oli taloudellinen tappio Tarkovskille.

”Ensimmäisen sijan saaneen elokuvan ohjaajalle maksettiin noin 9500 ruplaa. Toisen sijan saaneelle maksettiin noin 6000 ruplaa. Tarkovskin Peilille annettiin toinen sija, mutta hänelle maksettiin vain noin 4000 ruplaa. Tarkovski oli niin veloissa, että kaikki meni heti.”

Peili menestyi paremmin Virossa. Toisaalta elokuvasta tehtiin hyvin vähän filmikopioita ja siksi sillä ei ollut Venäjällä mahdollisuuttakaan menestyä.

Iho kuvailee elokuvaa jopa menestykseksi. Kansallisena elokuvayhtiönä tuolloin toiminut Tallinnfilm houkutteli Tarkovskin vetämään käsikirjoitus- ja ohjauskursseja Viroon.

"Tallinnfilmin silloinen johtaja Enn Rekkor oli Tarkovskin ystävä. Hän ehdotti, että Tarkovski olisi taiteellinen opettaja Peeter Simmille, Peeter Urblalle ja minulle. Ryhdyimme tekemään tuolloin ensimmäistä ammattimaista kuvaustamme."

Tarkovski auttoi kolmikkoa Karikakramäng (1977) -antologiaelokuvan teossa. Lisäksi Tallinnfilm palkkasi Tarkovskin työstämään käsikirjoituksen E.T.A. Hoffmannin elämästä (Hoffmaniana). Kolmas toimeksianto oli käsikirjoitus Jaan Krossin teoksesta Keisarin hullu.

Velkaantunut Tarkovski suostui, koska hänen työnsä arvo tunnustettiin Tallinnassa täysin toisin kuin Moskovassa.

Tarkovski nuorten virolaisten opettajana

Iho kehuu Tarkovskia opettajana. Tarkovski auttoi häntä ja kollegoitaan tavoittamaan esikoistöissään elokuvailmaisun ytimen.

"Me aloitimme kuvaukset Peeter Urblan kanssa. Nuoria ja tyhmiä kun olimme, olimme etsineet elokuvaan kahdeksan kuvauspaikkaa. Kun Andrei luki käsikirjoituksen, hän sanoi: ’pojat oletteko elokuvatekijöitä vai haluatteko olla roudareita? Etsikää iso talo ja kuvatkaa koko elokuva siellä.’"

Innostuessaan Iho vaihtaa kielen suomesta venäjään ja englantiin. Yleisö tulkkaa häntä tilanteen vaatiessa.

Nuoret elokuvantekijät noudattivat Tarkovskin ohjeita. Lyhytelokuva kuvattiin kokonaan entisessä, prameassa ilotalossa. Kuvaukset eivät vieneet niin paljon aikaa ja rahaa kuin tekijät olivat alun perin suunnitelleet.

"Se oli ensimmäinen opetus Tarkovskilta. Elokuva pitää toteuttaa yksinkertaisesti. Pitää keskittyä elokuvan tekoon, ei roudarin töihin."

Tarkovskille elokuvan tekeminen on pyrittävä yksinkertaistamaan kaikesta turhasta. Sisältö on tärkeintä. Kaikki muu tulee sen ehdoilla.

Tarkovski ei saapunut kuvauspaikoille valvomaan nuorten työskentelyä, mutta auttoi elokuvien käsikirjoittamisessa ja leikkauksessa. Hän kannusti nuoria tekijöitä hyödyntämään osaamistaan ja kokemustaan.

”Kun olimme leikanneet elokuvan, Tarkovski totesi: ’nyt puhdistetaan teidän aivonne’. Hän poimi kaksi kohtausta elokuvistamme: toisessa tapahtuma-aikana oli aamu ja toisessa yö. Hän yhdisti ne ja sanoi: ’Katsokaa, kaikki on mahdollista! Älkää seuratko sitä mitä teille on opetettu koulussa, vaan tehkää oma elokuvanne.’”



Hankaluuksia kuvauskohteiden etsinnässä

Tarkovski oli velat kuitattuaan puilla paljailla.

"Kun Tarkovskia kiellettiin Dostojevskin Idiootin ja Leo Tolstoin Ivan Iljitšin kuoleman filmaus, hän haaveili Dostojevskin elämästä kertovasta elokuvasta, mutta senkin tekeminen kiellettiin. Silloin hän sai ajatuksen tehdä science fiction -elokuvan Strugatskien veljesten Huviretki tienpientareelle -kirjasta".

Muut lähteet kertovat, että Tarkovski oli ehdottanut teoksen filmaamista ensin ystävälleen Giorgi Kalatozishvilille. Kalatozisvhil kuitenkin riitautui kirjoittajaveljesten kanssa ja Tarkovskille tarjoutui uudelleen mahdollisuus toteuttaa elokuva.

Stalkerin kuvauksiin palkattiin kuvaaja Georgy Rerberg. Rerberg ja Tarkovski olivat vielä kuvauksien alussa hyviä ystäviä. Olivathan he kuitenkin tehneet aiemmin Peilin.

Elokuvahistoriaa tuntevat tietävät, että kaksikko riitautui keskenään ongelmien ilmetessä.

Haasteita syntyi kuitenkin jo ennen tätä aina kuvauspaikan löytämisestä alkaen. Alun perin elokuvaa suunniteltiin Ihon mukaan kuvattavaksi Isfara Tadzikistanissa. Työryhmä oli löytänyt tehtaan, kiinnostavia maisemia ja huoneita, jotka sopisivat luonteeltaan ja värimaailmaltaan elokuvaan.

"31.01- 1.02.1977 Isfarassa tapahtui maanjäristys ja kaikki huoneet hävisivät, eivätkä he saaneet enää lupaa kuvauksille", Iho kertoo.

Maanjäristys vei mukanaan monien kodit ja monia muita keskeisiä rakennuksia.

Muiden lähteiden perusteella selviää myös, että maanjäristyksen seurauksena kuvauspaikkoja etsittiin myös Turkmenistanista, Uzbekistanista, Azerbaidžanista, Georgiasta, Ukrainasta, Krimiltä ja Moskovan lähistöiltä.

Lopulta kuvauksissa päädyttiin Tallinnaan, jossa Tarkovski oli työskennellyt jo aiemmin. Arvo Iho auttoi Tarkovskia projektissa kuvauskohteiden etsijänä.

"He miettivät, onko väärä lähestymistapa, että kaikki maisemat ovat ‘kuumaisemia’. Tarkovski kysyi minulta, tiedänkö Tallinnan läheltä paikkoja, jotka ovat idyllisiä, mutta jotka näyttävät siltä, kuin 20 vuotta aiemmin olisi tapahtunut katastrofi?"

"Johdatin Tarkovskin vanhalle kivikaivokseen. Kaikki kohteessa oli sammaleen peittämää, koska paikka oli ollut koskemattomana noin 10 vuotta. Se sijaitsi vain neljä ja puoli kilometriä Tallinnasta."

Kohde ei kelvannut Tarkovskille. Siinä oli liian välitön katastrofin tuntu. Etsintä jatkui.


Ensimmäiset kuvaukset

Pääkohde kuvauksille löytyi miltei sattumalta. 24 kilometrin päästä Tallinnasta, Jägala jõgin läheltä löytyi voimalaitos, johon työryhmä tutustui. Kauempana vesiputouksen tuntumassa sijaitsi vanha puna-armeijan tuhoama ja hylkäämä energialaitos, joka sopi elokuvan teemoihin täydellisesti.

"Jägalan voimalaitos ei ollut ainoa paikka. Tarkovskin assistenti Jevgeni Tsymbal oli kovin uupunut ja käveli lähistöllä. Jägalan virtaa seuraamalla hän kuuli veden kohinan. Hän löysi 2,5 kilometrin päästä toisen voimalaitoksen, joka oli vieläkin upeampi. Siellä oli pato ja todella isot putoavat vesimassat."

"Hän ajatteli, että tämä on vielä parempi kuin ensimmäinen kohde. Tsymbal kutsui Georgi Rerbergin, joka sanoi: ’Andreille tämä on unelmien täyttymys, hän tulee kusemaan kuumaa vettä tämän nähdessään!’. Kun hän kutsui Tarkovskin paikalle, Tarkovski ihastui heti paikkaan. Siellä ei tarvinnut liimata sammalta mihinkään tai lisätä vettä. Kaikki oli valmiina. Se oli ideaalinen kuvauspaikka elokuvalle ja paljon materiaalia myös kuvattiin siellä."

Kuvaukset aloitettiin 20.5.1977.

"Pari ensimmäistä viikkoa tiimi oli innoissaan ja heillä oli riittävästi aikaa ja rahaa. Tekniset työt aloitettiin kello 12. Tarkovski ja Rerberg saapuivat kuvauspaikalle kello 14 aikaan. Ei ollut kiirettä."

”Elokuvaa kuvattiin vain silloin, kun aurinko laskeutui horisontin taakse. Tästä puhutaan "magic hourina", jolloin ei ole suoraa auringonvaloa ollenkaan. Päätettiin, että kuvassa ei saa näkyä kuin vaaleita kukkia ja niitäkin vähän. Kaikki värilliset kukat oli poimittava pois!

Jopa pensaita käsiteltiin hopeavärillä. Vyöhykkeen huonekin piti värjätä kolmeen kertaan.

”Ensin miksaus oli sammaleenvihreää ja siihen lisättiin kuparin pigmenttiä ja käytettyä moottori-öljyä. Se oli vihertävää, mutta siinä oli keltaisia heijastumia. Tarkovski sanoi, että väri näyttää seinällä liian uudelta, joten maalasimme huoneeseen uuden kerroksen vetelällä lasilla. Se kuori seinistä väriä ja sen jälkeen käsittelimme seinät vielä tulella. Kun huone oli työstetty kolme kertaa, liimasimme huoneeseen sammalta.”

Iho kuvailee lennokkaasti kuvauskohdetta. Hän kertoo, kuinka isoista putken päistä leimahti suuria liekkejä tieteiselokuvien tapaan. Kohteessa oli toismaailmallinen tuntu.

”Siellä oli 5 kilowatin lamppu, joka syttyi palamaan ja räjähti. Kun elokuvassa kirjailija lähestyy huonetta, niin yhtäkkiä vesi karkaa hänen yltään. Ikään kuin elektromagneettinen kenttä olisi ympäröinyt hahmoja.”

Rerberg ja Tarkovski riidoissa

Iho kertoo, että Tarkovski puuttui kuvaustilanteisiin ahkerammin ja ahkerammin. Tapahtui hauskojakin tilanteita. Kun tiedemiestä esittäneen Nikolai Grinkon hattu putosi syvään kaivoon ja assistentti kävi noukkimassa sen maan alta. Tarkovski ei tästä pitänyt ja totesi, ettei pidä sankariteoista.

“Harjoitteluissa Tarkovski päätyi tarkkailemaan kuvausta kameran kautta ja Rerbergilla jäi vähän tehtävää. Tästä syntyi ristiriita. Rerberg ihmetteli, että miksi hän ei ole kameran takana ja mitä hän edes tekee kuvauksissa. Vähitellen Rerberg ryhtyi ryyppäämään. Se hermostutti Andreita.”

Iho kertoo, että Rerberg rillutteli myös lähellä sijainneen, pioneerileirissä työskennelleiden naisten kanssa, mikä kiristi välejä Tarkovskiin entisestään.

"Kun kuvausviikko oli lopussa, hän saattoi tilata taksin, ottaa viisi nuorta naista mukaansa ja matkustaa Pärnuun."

Tarkovski syytti Rerbergiä kuvauksiin liittyvistä ongelmista. Iho on kuitenkin sitä mieltä, ettei Tarkovski tiennyt itsekään, mitä halusi elokuvalta.

"Ajan kuluessa koko hänen konseptinsa muuttui. Alussa Stalker perustui Strugatskien kirjaan, jossa Stalker on puolirikollinen. Machomies joka antaa nyrkistä, jos joku on vastahakoinen."

Tarkovski hermostui ja epäröi yhä enemmän. Jotain oli pielessä. Elokuva ei toiminut.

"Aina jokin oli väärin. Tarkovski pyysi Strugatskeja kirjoittamaan uusia jaksoja. Toisinaan kohtauksia saatettiin kuvata uusiksi kahdeksaankin kertaa eri linsseillä. Eikä hän ollut siltikään tyytyväinen."



Filmin kehitys epäonnistuu

Kaikkien tietämättä edessä oli katastrofi. Stalkeria oli kuvattu uudelle Kodak 5247 filmille, joka ei ollut Mosfilmin laboratorioille tuttu. Virhe huomattiin vasta heinäkuun keskellä 1977.

"Mosfilmin laboratoriosta tuli noin 2500 metriä matskua, eivätkä värit olleet oikeat, kaikki oli tumman vihreää ja siinä ei ollut oikeaa mustaa. Kuva ei ollut skarppia. Tarkovski syytti tästä Rerbergiä. Kuuden viikon työt menivät hevon perseelleen, eivätkä ne kelvanneet."

Tarkovskista ja Rerbergistä tuli viholliset. Vika ei Ihon mukaan ollut kuitenkaan Rerbergin. Monissa muissa lähteissä on arveltu, että filmin kehityksen taustalla on ollut peräti sabotaasia. Ihon selitys on tätäkin uskottavampi.

"Vanhaa Kodakin filmiä kehitetään noin 20 celsiuksessa. Uuden Kodakin kehityslämpötila oli 24-25, riippuen mitä haluttiin. Mosfilmin silloinen pääinsinööri osti Ranskasta halvalla paljon tätä uutta filmiä."

"Kuten neuvostoaikana useasti, tehtiin typeryyksiä. Pääinsinööri sai ison kasan filmiä halvalla, mutta halusi leikata entisestään kuluja, eikä ostanut kaikkia kemikaaleja. Niinpä filmin valkaisu jätettiin tekemättä."

Iho kertoo nähneensä materiaaleja itsekin Tarkovskin pyynnöstä.

"Kuva oli hieman alivalottunut, epätarkka ja vihreä rumalla tavalla. Mustan oli korvannut jonkinlainen harmaa."

"Mosfilmillä oli neljä elokuvaa tuotannossa, jotka kuvattiin samalla filmillä. Muut kuvasivat Moskovassa tai sen lähistössä ja huomasivat heti, että filmi on huonolaatuista."

Kolmen muun tuotannon kuvaukset keskeytettiin välittömästi ongelmien ilmettyä, jotta loppu olisi kuvattu vanhalle Kodakin filmille.

"Tarkovski ja Rerberg eivät tienneet mitään tästä. He jatkoivat hyvällä tuulella työskentelyä ja 2680 metriä filmiä meni hevon perseelleen. Sitten tuotanto pysäytettiin. Siinä vaiheessa Tarkovski ja Rerberg olivat vihollisia."

Rerbergin ja Tarkovskin suhde ei enää koskaan palannut ennalleen.

"Andrei sanoi, että ’älä enää koskaan puhu minulle sanallakaan ja parempi kun en enää näe sinua.’ Se oli traumaattista."

"Rerberg oli nero kuvaaja. Venäjällä kaikki tietävät tämän. Kun riita syttyi, Rerberg sanoi: ’Andrei, kaksi neroa yhdellä kuvauspaikalla on liikaa.’"

Uusi yritys

Noin kaksi viikkoa myöhemmin ensijärkytyksen jälkeen Tarkovski aloitti alusta uuden kuvaajan, Leonid Kalasnikovin kanssa.

"He työskentelivät yhdessä ja aloittivat uuden kuvauksen elokuun alussa."

Olosuhteet eivät olleet kuitenkaan myötä. Ympäristön värit eivät enää miellyttäneet Tarkovskia ja työryhmä yritti epätoivossa hallita elokuvan visuaalista ilmettä.

"Luonnon vihreä ei ollutkaan enää vihreää. Se oli kellertävää ja välillä punaista. Lehdet eivät olleet tuoreita, vaan vanhoja ja kuivuneita. He alkoivat värjätä pensaita. Se kaikki oli niin typerää. Kuuma kesä kääntyi kylmäksi syksyksi. Lokakuussa kaikki oli jo kuurassa. Lehdet olivat pudonneet puista ja tästä seurasi uusi katastrofi"

Jälleen kerran, uudella kuvaajalla, kolmen ja puolen viikon kuvausten jälkeen, tuotanto päätettiin keskeyttää. Tuotantoa seuranneet katastrofit olivat syöneet elokuvan budjetista yli 80 prosenttia.

"Kuvausryhä meni Moskovaan ja kuvasi joulukuussa studiolla kohtaukset Stalkerin kodissa. Myös ’lihamylly’ rakennettiin Mosfilmille. Sitten oli vielä joitain pikkukuvauksia."

Takaiskut seurasivat toinen toistaan. Lopulta Andrei Tarkovski sai kaikkien yllätykseksi sydänkohtauksen.

"Tarkovski vietti syntymäpäiväänsä 4. huhtikuuta ystäviensä kanssa. Hänen vaimonsa Larissa Pavlovna ei pitänyt tästä ja pamautti Andreita aamukuudelta otsaan. Andrei putosi ja sai sydänkohtauksen. Sydänkohtaus ei ollut kuitenkaan seurausta lyönnistä, vaan kaikesta jo koetusta."

Iho kertoo, että Tarkovski eristettiin kuudeksi viikoksi armeijan sairaalaan. Lääkäri kielsi vieraiden tapaamiset. Tarkovski joutui olemaan yksin upseerien keskellä. Tämän jälkeen hänet siirrettiin vielä kolmeksi viikoksi parantolaan.

"Silloin hän mietti perusteellisesti elokuvansa kokonaan uusiksi."

"On venäläinen sanonta: ’jos ei onni auta, niin epäonni auttaa’. Näin kävi tässä tapauksessa!"

Pohdinnan myötä elokuvan sävy muuttui huomattavalla tavalla Ihon mukaan. Kun elokuvan päähenkilö oli alun perin mielletty nyrkkejä käyttäväksi rikolliseksi, niin nyt Tarkovskin visiossa hän muistutti enemmän Dostojevskin idioottia.

"Stalker on erittäin nöyrä ja ajattelee itsensä vyöhykkeen palvelijaksi. Hän on uskonnollinen, mutta kyse ei ole perinteisestä uskosta Kristukseen vaan vyöhykkeeseen. Vyöhyke on ihme. Stalkerin tehtävä on auttaa ihmisiä, jotka eivät enää koe toivoa. Vyöhyke on paikka, joka voi toteuttaa syvimmät ja salaisimmat toiveet ja tarpeet, joita ihmisellä on".



Kolmas kerta toden sanoo

Iho kertoo, että kolmannella ja viimeisellä kerralla Tarkovski oli määrätietoinen. Moni aiemmin elokuvan parissa työskennellyt ei kuitenkaan enää ollut halukas osallistumaan tuotantoon. Iho itsekään ei ehtinyt olla kuvauksissa mukana, sillä hän oli sitoutunut toiseen elokuvaan.

Kuvaajaksi Tarkovski sai Alexander Knyazhinskyn ja ohjaaja toimi itse elokuvan lavastajana. Tarkovskin vaimo Larissa puolestaan työskenteli ensimmäisenä apulaisohjaajana, vaikka hänellä ei ollut alan koulutusta.

Tarkovskin oli oltava tarkkana, koska lähes kaikki budjetista oli sulanut aiempien virheiden vuoksi.

"He palasivat kuvaamaan kesäkuun alussa. Nyt Tarkovski tiesi täsmällisesti mitä hän haluaa ja kuvaukset menivät hyvin. Kohtauksista otettiin enintään kaksi otosta ja asiat etenivät kuten niiden olisi kuulunut sujua aivan alusta saakka. Elokuun loppuun mennessä kaikki oli kuvattu."

"Tarkovski keksi, että Stalkerista voisi tehdä 90 minuutin elokuvan sijaan kaksiosainen teoksen. Mosfilmillä oli meneillään tuolloin suunnitelmatalous ja sieltä puuttui yksi elokuva. Näin kaikki olivat tyytyväisiä ja Tarkovski sai lisää rahaa."

Elokuva kuvattiin alusta alkaen täysin uusiksi. Rerbergin otoksista vain kaksi kohtausta on säilynyt lopulliseen elokuvaan.

"12 kilometriä kuvauspaikasta pohjoiseen sijaitsi tehdas, joka ei puhdistanut käyttämäänsä vettä. Siellä oli pieni kemian laitos, joka laski kaiken Jäkälän jokeen. Se vaahto oli todella paksua, haisi saatanan inhottavalle. Elokuvaan on jäänyt kaksi kuvaa, joissa tuo vaahto näkyy."

Stalker on kasvattanut suosiotaan vuosien varrella ja on saanut monet elokuvan fanit kiinnostumaan myös Tallinnasta ja Virosta. Kuitenkaan aikanaan edes Tallinnfilmillä ei innostuttu aivan kaikesta elokuvaan liittyvästä. Elokuvassa on kohtauksia palaneesta autosta, jossa kuollut sotilas istuu konekivääri kourassa.

"Se oli Tallinnfilmin äänitysauto ja sisällä oli saksalainen Klangfilmin äänityskone. Tallinfilm käytti tätä aina Stalkerin kuvauksiin saakka vuoteen 1977. Tarkovskin porukka lainasi auton ja saatanat polttivat sen! Tallinnfilmin äänimiehet saapuivat voivotellen paikalle kuin kyseessä olisi ollut hautausmaa: ’Jumalauta! Niin kaunis auto, niin toimiva laite ja ne saatanat polttivat sen’"

.

Kuvat: Juho Liukkonen

Artikkelin pohjana on käytetty Arvo Ihon vierailua Laterna Magica -galleriassa 20.11.2019. Toimitettu versio on Arvo Ihon tarkistama, täydentämä ja julkaistu galleria Laterna Magican siunauksella.

kommentit

odota...
Vaeltaja kommentoi (16.1.2020 03:40:13)
user avatar Tämäpäs oli mielenkiintoista luettavaa, kiitokset artikkelista!
vastaa »

kommentoi artikkelia ja/tai elokuvia