Caroline Munro
Keiji monogatari: Henkaritaistelijan legenda
sivu: 1 · 2 · 3

Karatekytän tuomio

Keiji monogatari -sarja on onnistunut vakiinnuttamaan asemansa yhtenä 80-luvun rakastetuista viihdetuotteista kotimaassaan, eivätkä elokuvien televisiomainen draamakuvasto saati toiminnan vähäisyys ole suosiota ainakaan vähentäneet. Sarja heijasteleekin japanilaisen elokuvan kehitystä 80-luvun taitteessa, jolloin rankka väkivaltakuvasto ja seksi alkoivat siirtyä marginaaliin. Uuden vuosikymmenen menestyskaava oli naisyleisöjä kosiskeleva draaman ja komedian yhdistelmä ripauksella matkailuohjelmaa.

Keiji monogatarin konsepti, jossa jokaisen filmin tapahtumat sijoitettiin eri kaupunkiin tai kylään ympäri Japania, ei ollut uusi keksintö. Vaeltelevat sankarit ovat kuuluneet oleellisena osana japanilaiseen elokuvaperimään, oli sitten kyse watadori-seikkailijoista (The Rambling Guitarist, 1959-1962), yakuzoista (Red Peony Gambler, 1968-1972), rekkakuskeista (Truck Rascals, 1975-1979) tai Tora-sanista (1969-2020). Keiji Monogatarissa formaatti yhdistettiin poliisielokuvaan, olkoonkin että todellisuudessa Japanin poliisivoimat eivät (useista muista firmoista poiketen) kierrätä työntekijöitään ympäri maata.

Takedan luoma henkarisankari ansaitsee joka tapauksessa paikkansa populaarikulttuurihistoriassa jo omaperäisen asevalintansa johdosta. Sarjan parhaita osia Keiji monogatari ja Keiji monogatari 5: Song of the Echoes on helppo suositella romanttishenkisestä toimintakomediasta ja poliisielokuvasta kiinnostuneille katsojille. Ikävä kyllä, elokuvia ei liene koskaan julkaistu Japanin ulkopuolella, eikä sielläkään englantiystävällisinä versioina. Japanissa sarjan saatavuus on sen sijaan ollut hyvä vhs-vuosista saakka.

Keiji monogatarista kiinnostuneille suositeltavimmat julkaisut ovat Odessa Entertainmentin blu-ray sarjan avausosasta sekä jatko-osat sisältävä Tohon neljän levyn dvd-boksi, johon on ilahduttavasti jätetty tyhjä rako ensimmäiselle elokuvalle. Tohon levyt ovat saatavilla myös irtopainoksina, mikäli katsoja haluaa hankkia hyllyynsä vain sarjan parhaat osat.

Keiji monogatari -sarjan elokuvat 2-4 kuvattiin 1.37:1 -kuvasuhteella, vaikka teatterilevitystä varten niistä tuotettiinkin laajakuvaversiot leikkaamalla kuvan ylä- ja alalaidat pois. Tohon dvd-levyillä elokuvat nähdään alkuperäisillä kuvasuhteillaan, mikä tiettävästi vastaa elokuvantekijöiden toivomuksia. Kyse ei siis ole niin sanotuista open matte -versioista, jossa laajakuvaksi tarkoitettu elokuva olisi tarkoituksen vastaisesti avattu raakamuotoonsa. Sarjan ensimmäinen ja viimeinen elokuva on tallennettu levyille laajakuvaformaatissa.

Yhteenveto artikkelissa käsitellyistä elokuvista:

Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
Sivu:

1 2 3