Caroline Munro
Muistoja menneisyydestä - natsisploitaatio
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5

"Nude Lust Slaves of Hitler's Russian Monster"

Natsieksploitaation nousu alkoi jo 60-luvulla, eikä suinkaan elokuvissa, vaan miesten seikkailulehdissä (Men's Adventure Magazines), joita Suomessa edusti Nyrkki. Lehdet olivat suoraa jatkoa tuolloin hiipumassa olleelle kioskikirjallisuudelle tavoitteenaan korostaa pulpin eksploitatiivisia elementtejä. Ilmiön huippukautena natsit, kidutukset, raiskaukset, kuumuus, eksotiikka, vaarat ja erotiikka koukuttivat uusia lukijoita menneiltä vuosilta tutuilla miesten seksuaaliseen viettiin vetoavilla pin-up -kuvilla ja lihallisilla tarinoilla.

Miestenlehtien historia ulottui niinkin kauas kuin 30-luvulle ja parhaimmillaan 60-luvun lopussa markkinoilla julkaistiin samanaikaisesti noin sataakolmeakymmentä eri nimikettä. Menneiden vuosien hurjat kertomukset kannibaaleista ja hurjistuneista eläimistä saivat tällöin seurakseen lukuisia eksploitatiivisia sotatarinoita, jotka sijoittuivat akselivaltioihin, sekä myöhemmin myös kommunistiselle maaperälle. Kulttuurin vapautuessa kuvista tuli suorasukaisempia ja paljaan pinnan määrä lisääntyi. Vaikka pulp-kirjallisuudessa natseja oltiin nähty aina 40-luvulta lähtien, nousivat heihin liitetyt eksploitatiiviset piirteet nyt parrasvaloihin.

Erityisenä historiallisena triviana 60-luvun alussa koettiin lyhytaikaiseksi jäänyt ilmiö, jossa keskitysleiritarinoista tuli suuren suosion saanutta pornografista fantasiakirjallisuutta Israelissa. Kyseisiä ”Stalags”-nimisiä taskukirjoja (kuva) myytiin kioskeista ja ne sisälsivät yleensä suoraviivaisen juonen uhkeiden ja sadististen seksuaalisuutta tihkuvien naiskomendanttien vangiksi joutuvasta liittoutuneiden sotilaasta, joka lopulta taistelee itsensä vapaaksi ja raiskaa ja surmaa kiduttajansa. Tunnetuin kirjanen kantoi nimeä ”I Was Colonel Schultz’s Private Bitch”, jonka jokaisen kappaleen Israelin poliisilaitos pyrki tuhoamaan.

Myös yhdysvaltalaisissa miestenlehdissä tarinat olivat seksuaalissävytteisiä. Esimerkiksi joulukuussa 1964 julkaistiin Men's Illustratedin numero, jonka täkynä toimi tarina nimeltä ”Nude Lust Slaves of Hitler's Russian Monster”. True Dangerin heinäkuun 1967 numeroa mainostettiin otsikolla "Blood Orgy for the Swastika". World of Menin syyskuun 1966 numerossa joukko naisia on sommiteltu eroottisesti vihjaaviin asentoihin, kun SS-upseerit kiduttavat heitä kertomuksessa "Inside the Nazis' Hell Prison for Girls". World of Menin tammikuun 1970 numerossa uhkea pelkkiin mustiin alusvaatteisiin pukeutunut nainen heiluttaa ruoskaa hakaristisymbolin edessä. Tarinan nimi on " My Incredible Escape from the She Demons' Lash of Lust". Kaiken kaikkiaan natsiaiheisia fantasioita ilmestyi kymmeniä. 70-luvulla tuli vihdoin elokuvien vuoro hyödyntää aihetta.

Natsisadistit valloittavat elokuvateatterit

Cressen ideoima ja Lee Frostin ohjaama Love Camp 7 perustui yksinkertaiseen synopsikseen: joukko alempiarvoisia naisvankeja tuodaan leiriin, jotta taistelukentillä katkeroituneet sotilaat voivat maata heidän kanssaan, ja niitä daameja, jotka tähän eivät suostu, kidutetaan. Saman kohtalon kokevat leirille soluttautuneet liittouman agentit. Käytännössä tämä tarkoitti muutamaa kidutuskohtausta sekä runsaasti likaista natsiseksiä. Elokuva hyödynsi paitsi tosielämän kauheuksia myös natsismin tuottaman populaarikulttuurin ilmiöitä. Se ei kuitenkaan ollut ensimmäinen aiheeseen paneutunut elokuvallinen teos. Ensimmäinen natsisploitaation prototyyppi nähtiin nimittäin jo 40-luvulla. Oman aikansa mittapuissa suorasukainen "nazi noir" Women in the Night (1948) sisälsi jo suuren osan Cressen elokuvan provokaatioista, joskin peitellysti.

Ilsa, She Wolf of SS (1975, kuvat) edelleen rankisti teemoja ja lisäsi Cressen 60-luvun pehmoeroottiseen drive-in -mentaliteettiin ja muutamiin kidutuskohtauksiin mengelemäisen nosteen. Elokuva suorastaan rypee natsiestetiikassa, alkaen Hitlerin puheella, jota säestävät tunteikkaat "sieg heil" -huudot. Seuraavat minuutit katsellaan seksiä ja rintoja ennen kuin Ilsan paha luonne tulee esiin. Pian naarasnatsit hakkaavat alastomia vankeja ja tästä meininki vain kiihtyy. Osansa Ilsan käsittelyssä saavat niin miehet kuin naiset. Mukaan genreen tulivat nyt lukuisat ja äärimmäisen brutaalisti jäljennetyt ihmiskokeet. Ilsan tarjoaman esimerkin jälkeen naisia mm. jäädytettiin elävänä ja syötettiin rotille, unohtamatta silpomisia, neuloja ja lukemattomia raiskauksia. Miehiä puolestaan mm. steriloitiin leikkaussaleissa. Erityisen pitkäkestoisen kidutuksen kohteeksi joutuivat rakastuneiden - ja vertauskuvauksellisesti impotenttien - natsikomentajien kauniit ihastuksen kohteet. Heidän kokemiinsa kauheuksiin ei enää pelkästään viitattu, vaan ne haluttiin näyttää katsojille niin inhottavina kuin kulloisenkin budjetin puitteissa oli mahdollista. Usein siis varsin halvasti toteutettuina. Toisinaan teemat lyötiin täysin läskiksi. Esimerkiksi SS Experiment Campissä (1976) elokuvan miessankarin seksin kaipuu kokee ikävän yllätyksen, kun hän huomaa kadottaneensa kiveksensä. Luigi Batzellan The Beast in Heatissä (1977) jalostetaan häkkiin suljettua karvaista ihmispetoa ja vauva ammutaan seulaksi rynnäkkökiväärillä.

On kuitenkin todennäköistä, ettei genreä olisi syntynyt koko laajuudessaan ilman taiteellisesti laadukkaampaa eksploitatiivisia alavireitä sisältävää elokuvatuotantoa, kuten Pier Paolo Pasolinin elokuvataiteen rajoja venyttänyttä Salò o le 120 giornate di Sodomaa (1975). Niin ikään Tinto Brassin korkeamman profiilin elokuva Salon Kitty (1976) eittämättä antoi inspiraation moneen natsisploitaatioon kertomuksellaan vakoilemaan koulutettavista prostituoiduista. Sen inspiraationa toimivat tositapahtumat, sillä natsit rekrytoivat Berliinin kaduilta parhaimman näköisiä prostituoituja ja kouluttivat heidät miellyttämään korkea-arvoisia miehiä ja urkkimaan näiden mielipiteitä ja mahdollisia salaisuuksia. Kyseisen vakoiluorganisaation takana hääri itse Reinhard Heydrich, joka tunnetaan myös "lopullisen ratkaisun" eli holokaustin arkkitehtina. Salon Kittyn kaltaista alkutarinaa hyödyntävät muun muassa Bruno Mattein SS Girls (1977) ja Alain Payetin Train spécial pour SS (1977). Viimeisinä korkeamman profiilin elokuvista on syytä huomioida Luchino Viscontin valtarakenteita pohtiva The Damned (1969) sekä Liliana Cavanin The Night Porter (1974), jossa keskitysleiriltä selviytynyt Lucia kohtaa 13-vuotta myöhemmin alistajansa ja päätyy suhteeseen tämän kanssa.

Sivu:

1 2 3 4 5