Caroline Munro
Muistoja menneisyydestä - natsisploitaatio
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5



Holocaust "pornografia"

Nykysilmin tarkasteluna natsieksploitaatio tarjoaa jokaiselle jotakin: kuvauksen menneestä maailmasta ja ehkä syyn pahoittaa mielensä. Se toimii esimerkkinä naisia seksualisoivista 1970-luvun genre-elokuvan rakenteista, joskin rekonstruoi myös naisten ja miesten kohtaamia historiallisia vääryyksiä. Toisaalta genren elokuvat tarjoavat myös tabujen rikkomista, verta ja alastomuutta, absurdeja kalkkuna-arvoja, onnistuneita ja naurettavia erikoistehosteita, sadistisia asetelmia ja ylipäätään ihmismielen pimeää puolta. Jokainen poimikoon elokuvista sen mitä haluaa. Etäältä tarkasteltuna elokuvat kertovat omasta ajastaan. Eksploitaatioelokuviin erikoistunut tutkija ja Worcesterin yliopistossa luennoiva Mikel J. Koven on todennut Il sadiconazistan genrenä tekevän sen, mitä eksploitaatioelokuva on aina tehnyt: se supistaa hyvin hankalan aihealueen sen kaikista oleellisimpaan (ja kiehtovimpaan) ytimeen. Asian voi ilmaista niinkin, että eniten ihmisiä kiinnostaa keskitysleireissä niiden tuottama kauheus toisille ihmisille.

Natsieksploitaatio, mukaan lukien pulp-kirjallisuus, sarjakuvat, julisteet, kansikuvataide ja elokuvat ovat aina velloneet perverssissä kaipuussa käsitellä ihmisyyden traumaa ja tekevät niin yhä. Keskeisenä elementtinä natsismin ja keskitysleirien pornografioimisessa vaikuttaa seksuaalisten kauheuksien lisäksi monenlainen natsismiin liitettävä eroottinen symboliikka. Esimerkiksi Suomessa 80-luvun videomarkkinoilla vuokravideoiden kansitaide sisältää poikkeuksetta hakaristejä ja natsiasuja. Usein kansikuvat olivat jopa tyylikkäämpiä ja provosoivampia kuin niiden takaa löytyvä elokuva.

80-luvun moraalinen paniikki

80-luvun alun moraalinen paniikki alkoi sekin mielikuvista. Keskeisenä syynä viranomaisten huomion heräämiselle oli Television and Video Retailer -lehdessä julkaistu iso mainos jo mainitusta SS Experiment Campistä, joka aiheutti runsain määrin tuohtunutta lukijapalautetta. Moraalinen paniikki sai alkunsa monen näkemättä itse - sisällöllisestikin toki haastavaa mutta elokuvallisesti heikkoa - teosta. The Sunday Timesin artikkelin (kuva) toukokuun 23.pv vuodelta 1982 katsotaan laittaneen tapahtumat liikkeelle. Negatiivisten mielikuvien muodostumisen jälkeen aikakautensa lehdistö The Daily Mail etunenässä keksi lisää shokeeraavia otsikoita ja paniikki vyöryi paineena kohti poliitikkoja. Lopputuloksena syntynyt elokuvasensuuri käänsi tapahtumat kuitenkin teosten eduksi, sillä ne saivat huomattavaa markkinointiarvoa. Kopioita tuhottiin ja niiden maahantuonti estettiin, elokuvia leikattiin ja levittäjiä uhattiin oikeudella, mutta vastapainona kasvoi sensuuria vastustava juuri näitä elokuvia etsinyt sukupolvi. Tietyn provosoivan estetiikan liittäminen elokuvien kansitaiteeseen teki niistä sisältöään suurempia.



Suomessa 80-luvun videomarkkinoille ehti noin kymmenisen elokuvaa riippuen siitä, miten genren rajoja venyttää. Myöhemmin videosensuurin taituttua julkaistiin dvd:llä joitakin genren pahamaineisimmista nimikkeistä, kuten esim. The Beast in Heat suomenkielisellä tekstityksellä. 80-luvun kauheuksista tuli hetkeksi lähikauppakeskusten visuaalista estetiikkaa, kun elokuvia myytiin tavaratalojen hyllyiltä.

Ilsan saadessa Suomessa dvd-julkaisunsa 2000-luvun alkupuolella kuvaili muuan toimittaja osuvasti kuinka: Edmondsin elokuva on alkutahdeistaan alkaen äärimmäisen häiriintynyt ja vaikuttaa siltä, että se on tehty aivan tosissaan. ... Nimestään huolimatta kuvittelin Ilsan olevan läpeensä hauskaa campia. Satunnaisella tahattomalla komiikallaan se onnistuu muutaman kerran repäisemään hulluun nauruun, mutta koska jutussa on enemmän väkivaltaa ja sadismia kuin seksiä ja huumoria, homma liukuu kouristavan puolelle.

Lainaukseen tiivistyy hyvin natsisploitaatioelokuvien kiero vetovoima. Huolimatta usein heikoista tuotantoarvoista, pääsevät ne toisinaan ihon alle. Tänä päivänä genreen voikin sukeltaa muistona menneisyydestä, tai tarinana taiteen kykyjen moninaisuudesta. Parhaimmillaan näiden elokuvien katsominen merkitsee menneisyyden ja nykyisyyden kulttuurien vaikeaa yhteentörmäystä, jonka tapahtuessa katsoja kohtaa usein myös itsensä.

Sivu:

1 2 3 4 5