Caroline Munro
Fantasporto 40 vuotta
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6

Fantasporto 40 vuotta

25.2.-8.3.2020

”Me olemme täällä yhä, 40 vuotta myöhemmin”. Ehkä aloittelevat elokuvafestivaalin järjestäjät Beatriz Pacheco Pereira ja Mário Dorminsky eivät vuonna 1981 osanneet katsoa juuri perustamansa tapahtuman suhteen aivan näin kauas tulevaisuuteen, mutta pariskunta lausui nämä runsaat aplodit kirvoittaneet sanansa maaliskuussa 2020 Fantasporton 40-vuotisjuhlallisuuksien yhteydessä. Kunnioitettavaan ikään ehtinyttä elokuvatapahtumaa juhlistetaan kuluvana vuotena Beatriz Pacheco Pereiran kirjoittamalla 400-sivuisella kirjalla Fantasporton 40-vuotisesta historiasta, sekä Isabel Pinan ohjaamalla vajaan kahden tunnin pituisella 40 Anos de Fantasporto -dokumenttielokuvalla.

Kotikaupunkinsa Porton ja Portugalin valtion monesti palkitsema festivaali on maan suurin elokuvatapahtuma ja esimerkiksi Variety on nostanut Fantasporton maailman tärkeimpien elokuvafestivaalien joukkoon. Mitalit ja kunniakirjat ovat tietysti ihan kivoja, mutta ei niillä elokuvajuhlia pyöritetä. Julkista tukea on Fantasportolta leikattu koko 2010-luvun ajan ja vain festivaalitiimin sitkeys ja kekseliäisyys taloudellisella puolella, sekä hämmästyttävä kyky löytää uusia lahjakkaita elokuvantekijöitä ovat johdattaneet tapahtuman 40 vuoden komeaan ikään.

Jo 1970-luvun lopulla Cinema Novo -nimistä elokuvalehteä julkaisseet nuoret cinefiilit Pereira ja Dorminsky kehittelivät yhdessä taidemaalari José Manuel Pereiran kanssa ideaa omasta elokuvafestivaalista Carlos Alberto -aukiolla sijaitsevassa Café Luso -taiteilijakahvilassa vuonna 1980. Heti seuraavana vuonna järjestettiin ensimmäinen Fantasporto samaisella aukiolla 50 metrin päässä kahvilasta sijaitsevassa Cinema Carlos Alberto -teatterissa. Painotus oli alusta lähtien fantasia-, tieteis- ja kauhuelokuvassa ja ensimmäisen Fantasporton ohjelmistossa nähtiin esimerkiksi Brian de Palman Phantom of the Paradise (1974), Peter Weirin Picnic at Hanging Rock (1975), Philip Kaufmanin Invasion of the Body Snatchers (1978) ja Mike Hodgesin Flash Gordon (1980).

Portugalin neilikkavallankumouksen ja diktatuurin päättymisen myötä vuonna 1974 päättyi myös mielivaltainen sensuuri elokuvien suhteen, ja maassa saattoi viimein nähdä kaikenlaisia elokuvia kaikkialta maailmasta. Jo toisena vuotenaan 1982 Fantasporto aloitti festivaalin Fantasy-kilpailusarjan, joka kansainvälisyydellään ja ennakkoluulottomuudellaan hakee vertaistaan. Sen rinnalle lanseerattiin vuonna 1991 Directors’ Week, joka palkitsee ensimmäistä tai toista elokuvaansa esitteleviä ohjaajia. Lista uransa alkutaipaleella Fantasportossa vierailleista elokuvantekijöistä on vaikuttava Pedro Almodovarin ja Anthony Minghellan kautta Guillermo del Toroon, ja vuosien varrella palkintoja ovat käyneet henkilökohtaisesti vastaanottamassa myös David Lynch, Luc Besson, Neil Jordan, Danny Boyle ja moni muu.

Aasialaisen elokuvan näkyvä osuus Fantasportossa poiki vuonna 2002 vielä yhden kilpailusarjan nimeltään Orient Express, etenkin korealaisen elokuvan nousun myötä. Portugalilaisille tuotannoille festivaalilla on edelleen omat tunnustuksensa ja lisäksi Portossa on aina nähty ensi-iltaelokuvia myös kilpailusarjojen ulkopuolella. Fantasporton retrosarjojen elokuvien kohdalla kannattaa muistaa, että monet niistä ovat aikaisemmin Portugalissa julkaisemattomia ja vanhempien elokuvien ensi-illat ovat ensiluokkaista paikallisten elokuvaharrastajien palvelemista. Myös Fantasporton/Cinema Novon vuosien varrella lisensoimat vhs- ja dvd-julkaisut ovat olleet varsinaista herkkua esimerkiksi Peter Jacksonin villin varhaistuotannon ystäville.

Juhlavuoden festivaali piti elokuvanäytösten lisäksi sisällään workshopeja, luentoja, kirjanjulkaisutilaisuuden sekä hologramminäyttelyn, ja muutamista koronapandemian aiheuttamista peruutuksista huolimatta myös komean listan elokuvantekijävieraita. Fantasporton järjestäminen perinteisesti helmi-maaliskuun vaihteessa kaikkien helpotukseksi onnistui, sillä COVID-19 alkoi jyllätä voimakkaammin sekä aiheuttaa karanteeneja ja peruutuksia vasta festivaalin päättymistä seuraavalla viikolla. Alkuvuodesta järjestetyt muutamat elokuvatapahtumat Fantasporton ohella uhkaavatkin jäädä ainokaisiksi ainakin kevään ja kesän osalta, sillä kaikki merkittävimmät alan festivaalit on joko peruttu tai siirretty hamaan tulevaisuuteen.

Lähinnä Aasian maista kuten Japanista, Koreasta ja Filippiineiltä jäi osa varmistuneista ohjaaja- ja näyttelijävieraista kuitenkin varotoimenpiteenä saapumatta Portoon, mutta paikalle päässyttä mielenkiintoista vieraskaartia edustivat esimerkiksi Ruggero Deodato, Milcho Manchevski, Brian A. Metcalf, Thomas Nicholas, Milan Todorovic ja urapalkinnon tänä vuonna saanut Julian Richards. Jo 1990-luvulta Fantasporton elokuvayleisölle tutulta Richardsilta esitettiin retrospektiivi, joka sisälsi yhtä elokuvaa lukuun ottamatta ohjaajan kaikki työt alkaen debyytti Darklandsista (1996) näillä hetkillä suoratoistopalveluihin ja dvd-hyllyihin saapuvaan Reborniin (2019). Myös Richardsin genrekamaan keskittyvän levitysyhtiö Jinga Filmsin elokuvista nähtiin reilun viikon aikana kattava edustus Rivoli-teatterin pienessä salissa. Vuoden 2018 festivaalin tapaan nähtiin Portossa jälleen Taiwan-spesiaali otsikolla The Wheel of Fortune. Dokumenteista klassisiin taiwanilaisiin fiktioelokuviin vuodesta 1969 tähän päivään asti esitellyt sarja toteutettiin yhdessä Taiwanin elokuvainstituutin kanssa. Seitsemän vuoden jälkeen Fantasportossa oli mukana myös suomalaisväriä, kun ohjaaja Arttu Haglundin teleportaatiosta ammentava Poissa (Gone, 2019) -elokuva oli valittu Fantasy-sarjaan pitkälti toista tuhatta elokuvaa käsittäneeltä tarjokaslistalta. Haglundin seurassa festivaali-ilmastoa ja Porton kaupunkia oli ihastelemassa pääosan esittäjä Panu Tuomikko.

Elitistin festivaaliraportti käsittelee totuttuun tapaan intuition, sattuman ja viitseliäisyyden perusteella valitut 11 uutuuselokuvaa, onhan Portossa aivan liikaa muutakin tekemistä ja näkemistä. Ja paljon juomatonta portviiniä. Elokuvista ja vähän muustakin seuraavilla sivuilla lisää.

Sivu:

1 2 3 4 5 6