Caroline Munro
Sonny Chiba - Osa 8: Sonny Chiba a Go-Go!
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8

Sonny Chiba: Osa 8 - Sonny Chiba a Go-Go

14.6-13.7.2014, Cinema Vera, Tokio

Elitistin kahdeksanosainen Sonny Chiba -katsaus tulee tältä erää päätökseensä. On aika palata hetkeen, joka inspiroi kuusi vuotta työn alla olleen artikkelisarjan.

Tokiossa käynnistyi kesäkuun puolivälissä 2014 kovimman luokan elokuvatapahtuma: Sonny Chiba -festivaali. Retrospektiiveihin keskittyvä Cinema Vera -teatteri oli koonnut veteraaninäyttelijän kunniaksi 24 elokuvan kattauksen. Vuosiin 1961-1981 keskittynyt valikoima sisälsi Chiban elokuvia varhaisista dekkareista sotaseikkailuihin ja samuraielokuviin sekä tietenkin rautaisiin karatetykityksiin. The Street Fighterin (1974) kaltaisten klassikoiden ohella nähtiin myös harvinaisuuksia kuten Wolfguy: Enraged Lycanthrope (1975), Jail Breakers (1976) sekä televisiolle tuotettu katastrofielokuva Tokyo Great Earthquake Magnitude 8.1 (1980). Kaikki elokuvat esitettiin filmiprinteiltä. Chiba saapui itse paikan päälle tapahtuman avauspäivänä keskustelemaan urastaan ja tapaamaan festivaalikävijöitä.

Tieto Chiba-festivaalin toteutumisesta toi siinä määrin veden elitistitoimittajan kielelle, että tapahtumaa varten oli suorastaan pakko varata kalenterista useampi viikonloppu ja muutama arkipäivä, sekä nippu edullisia lentolippuja Sapporosta Tokioon. Tarjolla oli neljän viikon ajan Chiba-elokuvia kaksoisnäytösperiaatteella. Joka päivä ohjelmistossa pyöri kaksi elokuvaa, joita esitettiin aamusta iltaan vuoron perään. Yhden lipun hinnalla pääsi täten kahteen elokuvaan, joskin käytännössä salissa saattoi istua vaikka koko päivän samoja elokuvia uusiksi katsellen. Lippukeinottelulle tulikin tarvetta Wolfguy: Enraged Lycanthropen kohdalla, joka oli suorastaan pakko katsoa kolmeen kertaan samana päivänä.

Festivaalitunnelma oli katossa jo teatterin aulassa, joka oli koristeltu kattavalla otannalla Chiban elokuvien hienoimpia julisteita. Seiniltä löytyi festivaalin mittaan vaihtunut valikoima taidetta aina Return of the Street Fighterin jenkkijulisteesta harvinaisiin Samurai Reincarnation, Yakuza Deka: Poison Gas Affair ja Karate Bull Fighter -plakaatteihin. Julisteiden alle oli vielä kiinnitetty vanhoja artikkeleita ja muita mainosmateriaaleja festivaalivieraiden luettavaksi. Kokonaisuuden kruunasi tapahtumaa varten suunniteltu festivaalijuliste, jonka Chiba kävi tietenkin nimikirjoittamassa.

Chiba vieraili festivaalilla sen ensimmäisenä päivänä, jolloin ohjelmistossa olivat The Executioner 2: Karate Inferno (1974) ja G.I. Samurai (1979). Innokkaimmat fanit saapuivat teatteriin jo kolmen näytöksen ennakolla, eli katsoivat G.I. Samurain kahdesti ja niiden välissä Karate Infernon kertaalleen varmistaakseen hyvän istumapaikan. Odotus olikin vaivannäön arvoinen, sillä kunnioitettavaan 75 vuoden ikään ennättänyt, mutta yhä täynnä energiaa ollut Chiba osoittautui todelliseksi herrasmieheksi. Chiba jutteli urastaan, harmitteli aidon toimintaviihteen syrjäytymistä erikoisefektien tieltä sekä muisteli huumorilla, kuinka 60-luvulla Ken Takakura oli aina tuottajien ensivalinta rooliin kuin rooliin. Koji Tsuruta ja Tetsuro Tamba olivat listalla seuraavana ja vasta heidän jälkeensä kenellekään tuli mieleen tarjota roolia Chiballe.

Chiba oli silminnähden liikuttunut suosiostaan: 142-paikkaisen teatterin jokainen penkki oli käytössä, minkä lisäksi ihmisiä oli kerääntynyt lattialle istumaan. Myös Elitisti ennätti vaihtamaan Chiban kanssa muutaman sanan elokuvasta Soul of Chiba (1977) - sekä itsestään Chiban intouduttua tenttaamaan että kukas tämä japanilaisyleisön keskellä istuva valkomaama on? Chiba oli sekä ilahtunut että yllättynyt löytäessään yleisön joukosta harvinaiseksi jääneen elokuvan ystäviä. Tapahtuman jälkeen näyttelijälegenda tapasi vielä faneja teatterin aulassa, kyseli heiltä kuulumisia ja otti heidän kanssaan valokuvia. Myös Elitisti päätyi uudelleen Chiban käsittelyyn ensiksi valokuvan merkeissä ja myöhemmin Chiban tullessa oma-aloitteisesti paiskaamaan kättä ja kiittämään paikalle saapumisesta. Mainittakoon myös, että Elitisti oli paikalla yksityishenkilönä eikä Chiba tiennyt, että hänen käytöstään raportoitaisiin suomalaiseen elokuvajulkaisuun. Kaiken kaikkiaan näyttelijä antoi itsestään miellyttävän ja nöyrän, mutta samalla energisen kuvan.

Chiban poistuttua paikalta ja Elitistin vetäydyttyä läheiseen ravintolaan nauttimaan kylmästä oluesta tapahtuma jatkoi puksuttamistaan normaaliin tahtiin. Vuorossa oli vielä 22 muuta elokuvaa, joista jokainen nähtiin omassa kaksoisnäytöksessään muutamana eri päivänä. Laadukas tarjonta upposi yleisöön hyvin, sillä katsojia riitti jopa arkiaamuisin. Hervottoman toimintakomedia Karate Infernon näytöksessä normaalisti niin hillitysti käyttäytyvä japanilaisyleisö intoutui jopa pieniin aplodeihin ja Wolfguy: Enraged Lycanthropen päätteeksi yksi katsoja vajosi mielisairauteen. Susimies ulotti maagiset kyntensä myös Elitistiin, jonka oli tarkoitus tyytyä elokuvan kahteen päiväkatseluun. Toisin kuitenkin kävi: kilpailevassa teatterissa pyörinyt koulutyttöleffa Co-ed Report: Yuko's White Breasts (1971) oli niin suosittu, ettei Elitisti onnistunut saamaan siihen lippua. Tie kävi täten takaisin Wolfguyn pariin.

Ilman kommelluksia ei festivaalista muutenkaan selvitty. Myöhästynyt lento ja sitä seurannut junan jumiutuminen raiteille The Street Fighterin näytöksen alla nostattivat pulssia ja kirvoittivat äänettömiä kirosanoja. Elitisti saapui lopulta teatteriin 14 sekuntia ennen näytöksen alkua suoritettuaan ensiksi kuolemaa uhmaavan pikajuoksun Shibuyan ruuhkaisen keskustan halki ja manattuaan kaikki tiellä tupeksineet tumpelot syvimpään helvettiin.

Muutamaa päivää myöhemmin teatterissa koettiin hämmentäviä hetkiä Okinawa Yakuza Warin saavuttua festivaalille todella kovia kärsineenä printtinä. Kymmenkunta minuuttia vajaalta esityskopiolta uupui kokonaan yhden päähenkilön kuolema. Puuttuvan materiaalin paikalle oli kuitenkin onnistuttu restauroimaan noin puolen sekunnin pituinen kuva naistähti Maya Hiromin paljaista rinnoista. Muut festivaalilla nähdyistä printeistä olivat pääosin hyvässä tai tajuttoman hyvässä kunnossa, tosin väliin mahtui myös muutama vaaleanpunaiseksi haalistunut poikkeus.

Alla festivaalin ohjelmisto kokonaisuudessaan:

Hepcat in the Funky Hat (1961)
The Escape (1962)
Gambler Tales of Hasshu: A Man's Pledge (1963)
Abashiri Prison 4: Northern Seacoast Story (1965)
Kamikaze Man: Duel at Noon (1966)
Game of Chance (1966)
Army Intelligence 33 (1968)
Memoir of Japanese Assassins (1969)
Bodyguard Kiba (1973)
The Street Fighter (1974)
The Executioner 2: Karate Inferno (1974)
Wolfguy: Enraged Lycanthrope (1975)
The Bullet Train (1975)
Karate Bullfighter (1975)
Karate Warriors (1976)
Jail Breakers (1976)
Okinawa Yakuza War (1976)
Karate for Life (1977)
Message From Space (1978)
Okinawa 10 Year War (1978)
Swords of Vengeance (1978)
G.I. Samurai (1979)
Tokyo Great Earthquake Magnitude 8.1 (1980)
Samurai Reincarnation (1981)

Sonny Chiba - Osa 8

Elitisti on Sonny Chiba -artikkelisarjassaan jo käsitellyt useimmat festivaalilla nähdyt elokuvat. Sarjan päätösosassa tutkailuun otetaan kuusi jäljelle jäänyttä filmiä. Katsaus starttaa poliittisella armeijajännärillä The Escape (1962), joka kuvaa niin sanottua Helmikuun 26. päivän vallankaappausyritystä. Seuraavina vuorossa ovat Chiban varhaisvuosien ainoa samurairooli elokuvassa Gambler Tales of Hasshu: A Man's Pledge (1963) sekä Teruo Ishiin moderni gangsterifilmi Abashiri Prison 4: Northern Seacoast Story (1965). Tämänkertaisen katsauksen helmi on noir-jännärin ja kommandotoiminnan suvereeni yhdistelmä Army Intelligence 33 (1968). Korkealentoisempaa viihdettä tarjoaa puolestaan suositun samuraitarinan scifi-päivitys Message From Space (1978). Artikkelin loppuun on vielä saatu yksi Chiban harvinaisimmista elokuvista, televisoille tuotettu maanjäristyselokuva Tokyo Great Earthquake Magnitude 8.1 (1980).

Katsaukset Chiban tuotantoon tulevat jatkumaan Elitistissä vastaisuudessakin vähintään irtoarvosteluiden muodossa. Kyseessä on eittämässä yksi japanilaisen elokuvan kaikkien aikojen valovoimaisimmista tähdistä, joka kykenee innostamaan katsojia niin valkokankailla kuin myös siviilipersoonana. Toivokaamme Chiballe pitkää ikää sekä Toeille viisautta kaivaa holveistaan sinne hautautuneita Chiba-printtejä esiin. Niille on eittämättä kysyntää.


thumbnail
 
thumbnail
 
thumbnail
 


thumbnail
 
thumbnail
 
thumbnail
 

Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8