Caroline Munro
Sonny Chiba - Osa 8: Sonny Chiba a Go-Go!
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8

Tokyo Great Earthquake Magnitude 8.1 (1980)

aka Tokyo Daijishin Magnitude 8.1

Tokyo Great Earthquake Magnitude 8.1 #1  

Japanilainen toimintaelokuva ajautui 80-luvun taitteessa pahaan alennustilaan. Genre-elokuvia liukuhihnalta tuottanut studiosysteemi oli tullut tiensä päähän ja tuottajat suosivat entistä draamavetoisempia tarinoita. Laadukas toimintaviihde ei silti kadonnut täysin, vaan siirtyi etenevissä määrin television puolelle. Pienellä ruudulla nähtiin poliisisarja Seibu keisatsun (1979-1984) kaltaisia rämäpäisiä rymistelyjä, joiden jokaisella tuotantokaudella laitettiin muutaman Blues Brothersin edestä autoja romuksi. Sarjoja tähdittivät Shintaro Katsun, Tetsuya Watarin ja Yujiro Ishiharan kaltaiset menneiden vuosikymmenten valkokangastähdet. Sonny Chiba oli työskennellyt aktiivisesti television parissa jo 60-luvulta lähtien, esiintyen toiminnallisissa televisiosarjoissa kuten Key Hunter (1968-1973), The Bodyguards (1974) ja Gorilla 7 (1975).

Nihon TV:n Golden Drama -esityspaikalla ensi-iltansa saanut televisioelokuva Tokyo Great Earthquake Magnitude 8.1 täyttää ruudun massiivisilla tuho-orgioilla. Maanjäristysdraama tuotettiin televisiostandardein suurella 150 miljoonan jenin budjetilla, joka oli viisinkertainen verrattuna edellä mainitun Seibu keisatsun jaksobudjettiin. Tästä huolimatta elokuva hukkui televisioarkistojen uumeniin yli 30 vuoden ajaksi ja näki päivänvalon seuraavan kerran vasta vuonna 2013 Tokiossa järjestetyssä erikoisnäytöksessä. Tapahtuma oli niin suosittu, että vain runsas kymmenesosa paikalle pyrkineestä yleisöstä sai lipun. Elokuva oli siis mitä luontevin valinta Sonny Chiba -festivaalin ohjelmistoon.

Virallista käännösnimeä vailla oleva Tokyo Great Earthquake Magnitude 8.1 ammentaa Japanin pääkaupungissa alati elävästä suurjäristyksen pelosta. Seismisesti aktiivisella alueella sijaitseva Tokio on tuhoutunut viimeksi vuosina 1855 ja 1923, joista jälkimmäisessä menehtyi yli 140 000 ihmistä ja tuhoutui 400 000 rakennusta. Pelot olivat pinnalla etenkin vuonna 1980, jolloin nähtiin pieni katastrofielokuvien buumi Tokyo Great Earthquake Magnitude 8.1:n, samaa aihetta käsittelevän teatterielokuva Deathquaken sekä teemaa sivuavan Virus: Day of Resurrectionin saatua ensi-iltansa runsaan neljän kuukauden sisällä toisistaan. Kolmikosta ensimmäisenä valmistunut Tokyo Great Earthquake Magnitude 8.1 tuo maailmanlopun visiot ruudulle Godzilla-elokuvista tunnetun tuottaja Tomoyuki Tanakan sekä niin ikään Godzillan, Ultramanin ja The Mighty Peking Manin (1977) parissa työskennelleen erikoisefektisuunnittelija Koichi Kawakitan johdolla.

Katastrofielokuva oli japanilaisille luonteva, joskaan ei yleinen lajityyppi. Japanilaiset katastrofielokuvat (mm. Japan Sinks, 1973) ovat melko harvassa, mutta 60-luvun suositut jättiläishirviöelokuvat sekä lukuisat tokusatsu-sarjat sivusivat teemaa ahkerasti. Kaupunkeja maan tasalle tallovista monstereista oli helppo siirtyä samankaltaiset tuhot aiheuttavien luonnonvoimien pariin - aina siinä määrin, että muutama Tokyo Great Earthquake Magnitude 8.1:ssa nähtävistä erikoisefektikuvista taitaa olla vanhoista Godzilla-elokuvista lainattuja.

Mahdollinen arkistomateriaalin käyttö ei kuitenkaan häiritse läjäpäin uutta materiaalia omaavaa elokuvaa. Tokyo Great Earthquake Magnitude 8.1:n pienoismallivetoinen tuhosirkus, jossa sorretaan pilvenpiirtäjiä, revitään katuja kahtia ja poltetaan massiiviset määrät autoja, on elokuvan parasta antia. Efektityöskentely imaisee nopeasti mukaansa vaikka hieman aikansa eläneeltä näyttääkin. Muutamat otokset, kuten näkymät liekkimereksi muuttuneen Tokion yli lentävästä matkustajakoneesta sekä aamunkoitto raunioituneessa metropolissa ovat suorastaan kauniin tunnelmallisia.

Tuhovisioiden parissa herkutellaan syystäkin, sillä tekijöiden kunnianhimo ei ulotu kovin paljoa niiden yläpuolelle. Tarinan alussa tunnelmaa pyritään nostattamaan alkeellisin keinoin, kuten pahaa aavistamattomien kansalaisten keskusteluilla siitä, kuinka moni ihminen menehtyisi jos maanjäristys iskisi Tokioon. Tuhon keskellä sorrutaan katastrofielokuvien latteimpiin kliseisiin, kuten karkailevaan pikkupoikaan ja avuttomaan mummoon.

Elokuvaan on hankittu nimekkäitä tähtiä Sonny Chibasta Yutaka Nakajimaan (The Executioner 2: Karate Inferno, 1974), mutta heidän roolinsa jäävät yksioikoisiksi. Pääosan sankarilliselle Chiballe ei ole keksitty muuta tekemistä kuin juoksennella edestakaisin erikoisefektien keskellä sekä lukea repliikkinsä niiden välissä. Roolin ainoaksi kohokohdaksi jää jakso, jossa Chiba räjäyttää oven auki propaanitynnyrillä suojautumalla itse kassakaapin sisään. Nakajiman tehtäväksi jää olla nainen pulassa sekä valittaa miesten tekemistä tunnekylmistä päätöksistä.

Erikoistehosteisiin sijoitettu budjetti kostautuu hieman hassusti liian pienenä näyttelijöiden määränä. Hahmogalleria on kyllä liiankin laaja, mutta heidän ohellaan Tokiossa ei juuri muita ihmisiä tunnu liikkuvan. Päähahmot törmäilevät toisiinsa jatkuvasti rakennuksissa sekä metropolin ainoalla pakolaisleirillä, jonne kaikki miljoonakaupungin henkiin jääneet tuntuvat mahtuvan. Avainhenkilöiden viimeinen kokoontuminen johtaa vielä kivuliaan pitkitettyyn lopetukseen, jossa kehno henkilödraama varastaa kaiken huomion maanjäristyksen jo laannuttua hyvän aikaa sitten.

Huteraksi jäävä kokonaisuus on pettymys, sillä elokuvan ohjaajana toimii urallaan Hairpin Circusin (1972) kaltaisia mielenkiintoisia elokuvia luotsannut Kiyoshi Nishimura. Massiiviset tuhovisiot viihdyttävät oman aikansa, mutta muuten elokuva ei ole oleellista nähtävää muille kuin japanilaisen erikoisefektielokuvan harrastajille sekä pääosan rutiinilla vetävän Chiban kovimmille faneille.

**---
keskiarvo
toimitus
2.00/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8