Caroline Munro

Flavia, la monaca musulmana (1974) :: Flavia the Heretic

Pahuuden luostari; Flavian verinen kosto

aka Flavia; Flavia la défroquée; Flavia the Rebel Nun; Flavia, Priestess of Violence; Flavia: Heretic Priestess

Flavia, la monaca musulmana #1 Flavia, la monaca musulmana #2
IMDb

Flavia the Heretic on kertomus nuoresta naisesta, Flaviasta (Florinda Bolkan), joka pakotetaan luostariin ja täten vieroittumaan omasta seksuaalisesta vapaudestaan. Matka ihmismielen synkkyyteen saa siis alkaa ja Flavia oppii nopeasti, että elämä luostarin muurien sisäpuolella on yhtä armotonta kuin kaikkialla muuallakin mistä vain ihmisiä löytyy. Nunnat ovat yhtä himokkaita kuin maaseudun lutkat ja tästä himosta heitä rangaistaan kuin karjaa. Ruoska ja keppi ovat luostarin pyhiä aseita, ja jos rikkoo sääntöjä liiaksi, päätyy sidottuna kidutuspöydälle, jossa nänni viilletään irti, syvän kaivomaisen kidutuskammion syövereissä. Suurempaa tuskaa tuottaa kuitenkin se mielen vankeus, johon nämä nuoret neidot on pakotettu. Eikä Flavian ahdinkoa juurikaan auta, että hän näkee matkallaan läheiseen kaupunkiin nuoren paimentytön raiskauksen sekä sodan mukanaan tuomaan tuhoa. Lopulta, kun hänet on voimakeinoilla palautettu uskoon, tapaa hän sattumien kautta muslimimiehen taistelijoineen, ja voitettuaan tämän omakseen, päättää hän valloittaa koko luostarin ja johdattaa sen pakanalliseen hurmioon.

Entä millainen elokuva on tämä nunsploitaation lipulla ratsastava kulttiteos? Aloitetaan ohjaaja Gianfranco Mingozzista, joka aloitti uransa dokumentintekijänä. Elokuvan realistisuus käykin selville jo ensimmäisissä kuvissa, joissa Flavian isä tappaa hänen rakastajansa. Väreillä ei herkutella, vaan kaikki näyttäytyy synkeän harmaana ja elottomana. Näistä tunnelmista johdatetaan katsoja Nicola Piovanin hienon musiikin avustuksella alkuteksteihin, joidenka aikana Flaviasta valmistellaan nunnaa: hänen kauniit pitkät hiuksensa leikataan ja hänen kehonsa verhotaan kaapuun. Hyvästi siis himoille, ja elämän täytteeksi kuolleita harmaita seiniä ja vanhoja maalauksia. Tämä uskollisuuden pyhä illuusio kuitenkin rikkoutuu, kun joukko riivattuja naisia päästetään porteista sisälle ja elokuvan julma tarina saa lisää vauhtia.

Flavia, la monaca musulmana [1]
Flavia, la monaca musulmana [2]

Ohjaajana Mingozzi yksinkertaisesti rakastaa ihmisten kasvoja ja tuo niiden avulla esille tunteita. Toisaalta hän näyttää kuolleita elottomia ruumiita kuin ne olisivat kohtalon julmia taideteoksia. Näihin hienoihin kuviin päästään tosin vasta myöhemmin, sillä alku on omistettu patoutuneen seksuaalisen mielettömyyden kuvaukselle. Riivattujen naisten myötä musiikki on vaihtunut kiihkeäksi rummutukseksi ja riivattujen hulluus näyttäytyy kuin dokumenteissa; yksinkertaisena, luonnollisena ja voimakkaana. Tätä seuraa alkupuolen kuuluisin kohtaus, jossa sisäpihan patsas muuttuu erään nunnan kuvitelmassa eläväksi ja asettaa miekkansa nunnan terhakoiden rintojen väliin. Mikään ei ole edelleenkään kaunista ja jos katsoja odottaa myöhemmille nunnaelokuville niin tyypillistä paljasta pintaa, tietää hän tulevansa petetyksi. Mingozzi ei herkuttele alastomuudella, vaan realistisuudella. Flavian matka jatkuu pian luostarin ulkopuolelle, jossa luvassa on hevoselle suoritettava kastraatio, raiskaus sikojen keskellä, sisar Livian (Raika Juri) kidutus, lehmän raatoja ja kaikkea muuta mukavaa, mikä tekee tästä elokuvasta ei-niin-herkille tarkoitetun tekeleen.

Pohjimmiltaan Flavia the Heretic on yksinkertainen, kaunis ja raadollinen elokuva, joka nauttii ansaittua kulttimainetta. Sen voisi sijoittaa samalle jatkumolle Ken Russellin The Devilsin (1971) innoittamien nunsploitaatioiden kanssa, mutta tällöin tekisi helposti vääryyttä Mingozzille. Toki 70-luvun alkupuolen nunsploitaatiot olivat kaikki elokuvallisesti varsin päteviä (genre tuhoutui vasta vuosikymmenen loppupuolella) mutta niiden sijaan on syytä hakea vaikutteita aina Roberto Rossellinista, Pier Paolo Pasolinista ja ylipäätään Italian neorealismista saakka.

Flavia, la monaca musulmana [3]
Flavia, la monaca musulmana [4]

Liiaksi ei kannata silti intoilla, sillä Flavian ytimestä hönkäilee kaikesta huolimatta eksploitaation paha hengitys. Oman ripauksen elokuvan loistokkuuteen antaa myös ristiriitoja etsivä käsikirjoitus, vai mitä sanoo katolilaisuudesta kertova elokuva, jossa vapauttajan rooli annetaan muslimeille. Syytä on vielä lopuksi antaa kehuja myös elokuvan laadukkaille näyttelijöille, joista jo mainittujen lisäksi nostettakoon esille pitkän uran jo tuolloin tehnyt María Casares, sekä moniin italialaisiin halpiksiin päätynyt Claudio Cassinelli.

Elokuvan pieni miinus on sen lähestymistapa, joka saattaa puuduttaa joitakin katsojia. Esimerkiksi väkivalta on harkittua eikä verellä mässäillä, vaan sille on aina oma perusteltu paikkansa. Vastaavasti alastomuutta on varsin vähän, joten pelkkää seksuaalista nunsploitaatiota etsiville tämä tuskin tulee kyseeseen. Näiden sijasta elokuva sisältää joukon todella tyylikkäitä ja muistin syövereihin painuvia kohtauksia, jotka muistaa nähneensä.

Versioinfo (19.8.2003):

Elokuvasta kiinnostuneiden kannattaakin välttää leikattuja versioita kuin ruttoa, sillä ne tuhoavat Mingozzin käsittelytavan syvyyden. Omana arvostelukasettinani sai luvan toimia Video Starin vhs-julkaisu nimellä Flavia, de non eikä valittamista ole. Parhaat herkut tarjoaa kuitenkin Synapse Videon unrated dvd-versio Flavia the Heretic, joka sisältää mm. Florinda Bolkanin haastattelun ja muuta sälää. Vanhat suomijulkaisut on molemmat leikelty oleellisimpien kohtausten osalta, joten niistä ei ole kuin hyllyn komistukseksi.

****½
© Jari Mustonen, julkaistu: 19.8.2003
keskiarvo
toimitus
3.88/5.00 (4)
 JSSMJMJM*
  3.5 4.5 4.5 3.0
keskiarvo
lukijat i
3.58/5.00 (13)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  10 (16)
63%
Flavia, la monaca musulmana (1974)  Flavia, la monaca musulmana (1974)Flavian verinen kosto