Caroline Munro

Non si deve profanare il sonno dei morti (1974) :: The Living Dead at Manchester Morgue

aka Let Sleeping Corpses Lie; Breakfast at the Manchester Morgue; Don't Open the Window

Non si deve profanare il sonno dei morti #1 Non si deve profanare il sonno dei morti #2
IMDb

Ohjaaja Jorge Grau vastasi myöntävästi, kun häneltä kysyttiin pitikö hän Night of the Living Deadista. Vasta tämän jälkeen hänen eteensä ojennettiin The Living Dead at Manchester Morguen käsikirjoitus. Tekeillä olevan elokuvan vaikutteet olivat siis selvät, tällä kertaa lopputulos nähtäisiin vain väreissä. Jo reilua vuotta aikaisemmin Grau oli ohjannut ensimmäisen kauhuelokuvansa, vähän nähdyn Blood Ceremonyn, joka kertoi myös Hammerin toimesta samoihin aikoihin filmatun kreivitär Bathoryn verensekaisen tarinan. Nämä kaksi elokuvaa jäivätkin Graun tähänastisen uran ainoiksi vierailuiksi kauhugenreen, joka on valitettavaa, sillä niin hyvät jäljet tästä muutaman vuoden kestäneestä periodista jäivät.

Non si deve profanare il sonno dei morti [1]
Non si deve profanare il sonno dei morti [2]

Aiemmin 60-luvulla jopa espanjalaisen elokuvan suuren renesanssin osaksi liitetyn Graun omistautuminen työlleen näkyy myös The Living Dead at Manchester Morguessa. Todistuksena tästä toimii mainiosti jo heti alkutekstien aikana ja jälkeen nähtävä kohtaus, jossa elokuvan toinen päähenkilö George (Ray Lovelock) sulkee omistamansa antiikkikaupan ja lähtee ajamaan moottoripyörällään kohti maaseutua. Pitkä ajokohtaus ulos Manchesterista on kuvattu ja varsinkin editoitu mestarillisesti. Myös elokuvan muutenkin kauttaaltaan loistavan äänimaailman luonut Guiliano Sorgini on loihtinut kohtaukseen erittäin tarttuvan ja lennokkaan teeman, joka nostaa sen lähelle täydellisyyttä. Keskimäärin noin parin sekunnin mittaiset leikkaukset kuvaavat välähdyksenomaisesti kaupunkia ja sen asukkaita. Tehtaan piiput ja autot pursottavat saasteita ilmaan, katujen varsissa lojuu kuolleita lintuja ja jätettä, ihmiset ottavat lääkkeitä ja huumeita jaksaakseen jokapäiväistä elämää. He istuvat ja seisovat busseissa tai niitä odottaen ilmeettöminä ja välinpitämättöminä kuin zombit vaipuneena syvälle omaan ajatusmaailmaansa. Edes keskellä vilkkainta kaupungin keskustaa juokseva alaston nainen ei saa heitä irrottautumaan tuosta kuolettuneesta tilastaan. Graun oiva viittaus ja kannanotto modernin yhteiskunnan ajautumisesta tilaan, jossa meistä kaikista on tullut eläviä kuolleita.

Non si deve profanare il sonno dei morti [3]
Non si deve profanare il sonno dei morti [4]

Elokuvan naispääosaa esittää jumalaisen kaunis Christina Galbo (What Have They Done To Solange?), jonka roolihahmo Edna kirjaimellisesti törmää Georgeen heidän molempien ollessa takkaamassa kulkuneuvojaan huoltoasemalla. Georgen moottoripyörän vaurioituessa ajokelvottomaksi heidän yhteinen ajomatkansa alkaa ja johtaa heidät yhteensattumien jälkeen lopulta Ednan siskon ja hänen miehensä luo. Jo ennen sitä pääparille alkaa selvitä ettei lähiympäristössä kaikki olekaan aivan kunnossa ja kaikki aineellistuu varsin suoraan Night of the Living Deadin mieleen tuovassa kohtauksessa. Elokuvan näyttelijätyö on kauttaaltaan vakuuttavaa ja ammattitaitoista. Pääosaparin lisäksi esille nousevat fasistista ja äärikonservatiivista poliisipäällikköä kuin rooliin luotuna esittävä Arthur Kennedy ja pää-zombina vakuuttavasti ja makaaberisti tuijotteleva Fernando Hilbeck.

Pasifistiksi tunnustautuvan Graun antipatiat virkavaltaa kohtaan ovat esillä voimakkaina koko elokuvan ajan ja kulminoituvat verisenä konfliktina hippimäisen Georgen ja poliisipäällikön välille. Myös kehityksen mukanaan tuomat ekologiset ongelmat ovat huolestuttaneet elokuvan tekijöitä ja viittaukset väijyvään ekokatastrofiin ovat selvät. Zombien ylösnousemiseen yritetään hakea syitä samoilta juurilta ja se luo lisää uskottavuutta itse tarinaan. Erehtymätön Graukaan ei kuitenkaan ole, vaan sortuu muutamiin elokuvan realistisuutta zombien lailla syöviin virhearvioihin. Yhtenä tälläisenä mainittakoon zombien henkiinherätys asettamalla veripisaroita tämän silmäluomille.

Non si deve profanare il sonno dei morti [5]
Non si deve profanare il sonno dei morti [6]

Let Sleeping Corpses Lie, kuten tämä elokuva on Atlantin tuolla puolen nimetty, aiheutti ilmestyessään kohua myös runsaan graafisen gorensa takia, eikä turhaan. Eräässä kohtauksessa zombit syöksyvät naisen kimppuun repien tältä paidan lisäksi myös tissin irti rinnuksista, siirtyen sitten taaemmas herkuttelemaan. Myös silmämunat, suolet ja muut herkkupalat saavat kyytiä puhumattakaan Technicolor-väreissä pursuavasta verestä, jota lennätetään mm. luodinreikien ja kirvesviiltojen muodossa. Myös elokuvan ääniefektit ja upea soundtrack lisäävät kohtausten karmivuutta huomattavasti. Efektit on toteutettu yhdistelemällä improvisoituja kosketinsoitinkuvioita itse Graun raskaaseen hengitykseen ja valitusääniin. Inspiraation tähän Grau kertoo saaneensa isänsä kuolinvuoteella, kun jo kylmenemään alkanut ruumis oli päästänyt vastaavan kaltaisen hengitysäänen siirrettäessä tyynyjen tukemasta istuma-asennosta viimeiselle makuulle.

The Living Dead at Manchester Morgue on ammattitaitoisesti tehty ja älykäs zombie-elokuva, joka kuuluu ehdottomasti genren parhaiden elokuvien joukkoon. Elokuvan arvosteluversiona toimi Anchor Bayn julkaisema, leikkaamaton UK-kiekko.

****-
© Juha Pyykönen, julkaistu: 1.9.2003
keskiarvo
toimitus
3.44/5.00 (9)
 JSSMJMJM*JPMMMK*EMPI
  4.0 3.5 4.0 2.5 4.0 3.5 3.0 2.5 4.0
keskiarvo
lukijat i
3.55/5.00 (22)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  18 (23)
78%
Non si deve profanare il sonno dei morti (1974)  Non si deve profanare il sonno dei morti (1974)Let Sleeping Corpses Lie