Caroline Munro

The Last House on the Left (1972)

aka Grim Company; Krug and Company

The Last House on the Left #1 The Last House on the Left #2
IMDb

Wes Cravenin ensimmäinen täysimittainen kauhuelokuva, Last House on the Left, herätti ilmestyessään amerikkalaisten lähiöiden teattereihin suurta kohua. Ankaran sensuurin kohteeksi se joutui saman tien, ja sen lisäksi että se kiellettiin kokonaan useissa maissa, kuten tietenkin Britanniassa, siitä on ollut liikkeellä ainakin neljällä eri pituudella varustettuja printtejä. Tosin kaikkein täydellisintä, 91 minuuttiseksi väitettyä kopiota ei tietääkseni ole nähnyt kuin kourallinen ihmisiä yhdessä esityksessä Britain's National Film Theatressa. DVD-julkaisuna en ole omaa 84min unrated MGM R1-levyäni leikkaamattomampaa löytänyt.

The Last House on the Left [1]
The Last House on the Left [2]

Näin jälkeenpäin tarkasteltuna Last House on the Leftin osakseen saaman kohtelun ymmärtää, sillä se ei ole mikään kepein mielin katseltava mukava illanviettoelokuva nykystandardienkaan mukaan. Elokuva alkaa sillä kun pian syntymäpäiviään viettävä 17-vuotias Mari Collingwood (Sandra Cassell) päättää lähteä ystävänsä Phylliksen (Lucy Grantham) kanssa sopivasti nimetyn Bloodlust-bändin keikalle. Kohtalon oikusta jonkin verran aiemmin on vankilasta karannut vaarallinen rikolliskaksikko, Krug Stillo (David Hess), joka on istunut tuomiotaan kahden nunnan ja yhden papin kolmoismurhasta, sekä Fred "Weasel" Podowski (Fred Lincoln), jolla on tilillään lapsen hyväksikäyttöä ja muuta mukavaa. Heidän seurassaan on nähty kaksi muuta ihmistä, joista toinen on Junior Stillo (Marc Sheffler), Krugin äpärälapsi, ja toinen nymfomaaninen Sadie (Jeramie Rain). Parin juonenkäänteen kautta tyttöjen ja rikollisjoukon tiet kohtaavat, ja Mari ja Phyllis huomaavat jääneensä harvinaislaatuisen sadististen ja sekopäisten rikollisten armoille. Piinaavien minuuttien kuluessa tytöt raiskataan ja tapetaan, ja kusipäänelikon hakiessa yöpymispaikkaa Marin vanhempien (Cynthia Carr ja Gaylord St. James) luota, katsoja toivoo vain pahinta heille.

The Last House on the Left [3]
The Last House on the Left [4]

Muun muassa Bergmanin Virgin Springistä vahvasti vaikutteita ottava ja Kubrickin Clockwork Orangeen viittauksia tekevä tarina etenee turhia elokuvallisia kikkailuja välttäen, kylmän dokumentaarisessa hengessä vääjäämättömän synkeään loppuunsa koko ajan intensiteettiään kasvattaen. Halvan rosoinen kuvaus sopii leffaan täydellisesti, ja tehosteet ovat riittävän vakuuttavia suhteellisesta vähäverisyydestään huolimatta. Monen näyttelijän kokemattomuus paistaa välillä hyvinkin selvästi läpi, mutta pääkusipää David Hessin loistavan maaninen suoritus enemmän kuin korvaa tämän. Koomiseksi kevennykseksi aina ahdistavaksi äityvien kohtausten väliin sijoitettu sheriffi/apulaissheriffikaksikko (Marshall Anker ja Martin Kove) pitää kunnialla yllä monessa tämän elokuvan jälkeen tehdyssä filmissä esitettyä kuvaa poliisien perinpohjaisesta saamattomuudesta ja tyhmyydestä, sekä etäännyttää katsojaa juuri sopivasti välillä liiankin angstisista tapahtumista.



Elokuvan musiikki on David Hessin käsialaa, ja toimii luoden juuri sopivan kieroutuneen tunnelman, ollen pääosin kevyen poreilevan popahtavaa progea - mikä on tietysti jyrkässä ristiriidassa leffassa kuvattujen tapahtumien kanssa. Muutamista varsin silmiinpistävistä jatkuvuus- ja loogisuuskämmeistä huolimatta Last House on the Left pitää otteessaan kuin jäänyrkki, ja viimeistään lopputekstien alkaessa sen varsin pessimistis-nihilistinen sanoma jättää katsojan miettimään omaa elämänkatsomustaan ja mielenterveyttään.

****-
© Tony Reponen, julkaistu: 2.9.2003
keskiarvo
toimitus
3.54/5.00 (12)
 JSSMTPJMJM*MHTRMMMK*EMPIPV
  4.0 3.5 3.5 3.5 4.0 4.0 4.0 3.5 2.5 3.0 3.5 3.5
keskiarvo
lukijat i
3.40/5.00 (34)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  30 (75)
40%
The Last House on the Left (1972)  The Last House on the Left (1972)