Caroline Munro

Frauengefängnis (1975) :: Barbed Wire Dolls

aka Caged Women; Woman Caged; Women's Penitentiary IV; Jailhouse Wardress; Femmes en cage; Penitenziario femminile per reati sessuali

Frauengefängnis #1 Frauengefängnis #2
IMDb

Barbed Wire Dolls on elokuva, jossa tapahtuu jotakin hyvin koskettavaa, kun Jesus Francon vakiotähti Monica Swinn (Les avaleuses, 1973) kohtaa Erwin C. Dietrichin vakiotähden Martine Stedilin (Champagner für Zimmer 17, 1969).

Ensinnäkin Stedil on jumalainen hunajapupu ja toiseksi Swinn on ilkeän naisjohtajan karikatyyri. Kun kohtaus alkaa, lukee Swinnin esittämä johtajatar monokkeli silmässään Albert Speerin kirjoittamaa teosta Au cœur du Troisième Reich ja valmistautuu kuulustelemaan Stedilen esittämää Berthaa, jota epäilee vanginvartijan kanssa pelehtimisestä. Ensin johtajatar kehottaa Berthaa riisumaan rääsynsä, minkä jälkeen alaston Bertha joutuu konttaamaan johtajattaren luokse, nousemaan ylös ja menemään vatsalleen maakaamaan pienen pöydän ylle, jotta johtajatar voi tutkia hänen neitseellisyytensä tilan. Seuraa hienoa dialogia:

"Someone's been picking cherries. You are not a virgin any longer, why not?"
"I don't know."
"Have you been only masturbating my dear?"
"Yes!"

Kohtaus on koskettava, koska siinä kohtaavat kahden eksploitaatioveteraanin (Francon ja Dietrichin) urat, minkä seurauksena syntyi monta kaunista elokuvaa (kuten esim. Love Letters of a Portuguese Nun). Toinen mikä saa tipan linssiin on molempien näyttelijättärien ammattitaito; Swinnillä oli tässä vaiheessa takanaan yhdeksän elokuvaa Francon kanssa, ja Stedilillä neljä roolia Dietrichin elokuvissa. Tässä leikissä elokuvan kolmas veteraani, Lina Romay, jää auttamatta jälkeen, sillä Swinn ja Stedil antavat rooleihinsa muutakin kuin pelkän alapäänsä.

Frauengefängnis [1]
Frauengefängnis [2]

Jos joku miettii elokuvan juonta niin myönnetään, että sellainenkin löytyy. Yksi vangeista on saanut toimitettua vankilan muurien ulkopuolelle paljastuskirjeen johtajattaren ja hänen henkilökuntansa julmista metodeista. Syyllinen löytyy nopeasti, mutta hänellä on täytynyt olla myös apuri. Tähän arkaluontoiseen epäilyksen ilmapiiriin joutuu Romayn esittämä Maria, joka on joutunut isänsä (Jesus Franco) rakkauden osoitusten kohteeksi. Hän päätyy samaan selliin kolmen muun naisvangin kanssa, jolloinka hän tapaa Berthan, päästään sekaisin menneen Rosan (Beni Cardosi) ja omaa riemurasiaansa rakastavan diivan, Ingridin.

Idea olisi päästä tällä jengillä pakoon, mikä ei ole absurdi ajatus, koska tarina on Francon käsialaa. Lisädraamaa löytyy elokuvan puolenvälin tienoille laitetusta unesta, joka on niin hämmentävän yliteatraalisesti näytelty, että sen on pakko olla nerokas. Harva vain tajuaa sen. Toinen elokuvan erikoisuus on linnan kellarista löytyvä käristin, joka näyttää pinnasängyltä, mutta pitää samaa ääntä kuin 60-luvun lentävät pahvilautaset ja antaa kipakoita sähköshokkeja. Luonnollisesti sankarittaremme Maria joutuu kokemaan tämänkin "ufon" kosketuksen, kiduttaja Nestorin ohella.

Frauengefängnis [3]
Frauengefängnis [4]

Toivottavasti kenellekään ei ole enää epäselvää mitä elokuva pitää sisällään: nopeasti kyhätyn juonen, halvalla tuotettua paljasta pintaa, naisten sukupuolielimiä ja rikasta dialogia. Suurimmat syyt elokuvan katsomiseen kautta historian ovat olleet Stedilen vartalo. Kannattaa muistaa, että kaikki elokuvan naiset ovat narsisteja, jotka tietävät olevansa himoittavia ja siksi niin auliisti esittelevät sulojaan. Ei siis kannata pelästyä vaikka Nestor pääsee sovittamaan sormiaan yhden tyttöparan haarojen väliin.

Draama on Francoa, alusta loppuun. Käsikirjoituksen norsun mentävät aukot ovat oikeastaan kaiken suola. Elokuva paranee entisestään, kun tytöt aloittavat pakonsa: he huutelevat linnoituksen muurien tuntumassa toisilleen ja rymyävät köyden varassa alas, eikä kukaan vartijoista kuule mitään. Vaelleltuaan aikansa he nukahtavat hehkeinä lehtipuiden suojiin, ja kuin salama kirkkaalta taivaalta leikataan ruutuun lähikuva kidutettavaksi joutuneen Ingridin paljaasta jalkovälistä. Pakollinen raiskauskliseekin on saatu mahdutettua aivan loppuminuuteille. Ylipäätään viimeinen viisiminuuttinen on niin kaaosmaista elokuvantekoa, että kokonaisuudesta jää väkisten hyvä mieli, kunhan unohtaa omistavansa järjen.

Versioinfo (3.9.2003):

Barbed Wire Dolls on viihdyttävä WiP-elokuva, jolla on pientä nostalgia-arvoa. Sen enempää on turha odottaa. Saatavilla olevista versioista paras on VIP:in unrated dvd, jonka mukana saa mm. Dietrichin, Francon ja Romayn haastattelun sekä alkuperäisen trailerin. Ainakin Vipcon ja Video for Pleasuren julkaisemat vanhat vhs-nauhat on rankasti leikelty.

***--
© Jari Mustonen, julkaistu: 3.9.2003
keskiarvo
toimitus
2.70/5.00 (5)
 JSSMJMJM*EM
  3.5 3.0 3.0 1.5 2.5
keskiarvo
lukijat i
2.67/5.00 (9)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!