Caroline Munro

Deliria (1987) :: Stage Fright

Mielisairaalan massamurhaaja

aka Bloody Bird; Sound Stage Massacre; StageFright: Aquarius; Aquarius; Aquarius - Theater des Todes

Deliria #1 Deliria #2
IMDb

Tässä on elokuva, josta haluaisin kovasti pitää enemmän kuin teen. Siinä on kaikki ensiluokkaisen italokauhurainan lähtökohdat; Argenton oppipoika Michele Soavi ohjaa, Aristide Massaccesi tuottaa ja Luigi Montefiore (George Eastman) vastaa käsiksestä. Stage Frightin yksinkertainen tarina kertoo The Night Owl -kauhumusikaalia harjoittelevasta teatteriryhmästä, joka jää loukkuun teatterirakennukseen pöllönaamioisen murhaajan armoille. Perusasetelma sinänsä on lupaava, ja mahdollisuudet oikeasti jännittävälle "whodunit" -paranoiapläjäykselle ovat olemassa.

Deliria [1]
Deliria [2]

Tekniseltä toteutukseltaan Stage Fright on moitteeton ja ohjaajansa selvää tyylitajua osoittava; useita hyviä kamera-ajoja, musiikki on tunnelmaan sopivaa (joskin paikoin HYVIN samanlaista kuin esim. Demonsissa) ja tehosteet ovat verisiä ja vakuuttavia. Erityisesti poralla vatsan läpi ja käsi poikki moottorisahalla -kohtaukset tyydyttävät vaativatkin gorehoundit. Kun vielä näyttelijätyö on kelpoisaa, voisi luulla että kaikki on hyvin? Stage Frightin pudottavat kuitenkin omissa silmissäni keskinkertaisten laajaan kastiin sen muutamat ärsyttävät kauneusvirheet tarinapuolella.

Deliria [3]
Deliria [4]

Ensimmäinen valituksen kohde on elokuvan tapa paljastaa murhaaja jo heti alussa (luulisi että Soavi jos kuka, Argenton oppilaana olisi ottanut mallia innoittajansa töistä tässä suhteessa). Jos tältä olisi vältytty, suuren osan elokuvan pituudesta muodostava kissa ja hiiri -leikki ei tuntuisi niin puuduttavalta. Jos katsojalle olisi annettu edes pieni mahdollisuus arvailla ja epäillä murhaajan olevan joku keskeisistä hahmoista, olisi elokuva ollut paljon nautinnollisempi kokemus kuin tällaisenaan. Nyt koko murhaajan naamiointi tuntuu hieman päälleliimatulta muodollisuudelta. Varsinkin kun lopussakaan ei naamion riisumisen lisäksi paljastu mitään uutta murhaajan psyykeen ja motiiveihin liittyen.

Toiseksi, elokuva vaatii katsojalta paikoin liiankin suurta logiikan hylkäämistä ja sulatuskykyä; Se, että koko teatterirakennuksesta ei löydy kuin kaksi varauloskäynniltä näyttävää poistumistietä (molemmat lukossa) pitää tietysti budjetin kurissa, mutta uskottavuus kärsii. Demonsissa vastaava loukkuun jääminen hoidettiin tyylikkäämmin, vedoten aiheen mukaisesti selvästi yliluonnollisiin selityksiin. Lisäksi joka paikkaan epäloogisesti ilmestyvä, kuolemaa ennakoiva musta kissa tuntuu parin ilmestymisen jälkeen itsetietoisen keinotekoiselta "tehokeinolta".



Heikkouksistaan huolimatta Stage Fright on kuitenkin varsin mukiinmenevää viihdettä, joka hakkaa liukuhihna-jenkkituotteet 10-0, ja ansaitsee tulla katsotuksi jo pelkästään hyvien tehosteiden, tyylitaitoa osoittavan ohjauksen ja musiikin vuoksi.

***--
© Tony Reponen, julkaistu: 4.9.2003
keskiarvo
toimitus
3.56/5.00 (8)
 JSSMTPJM*TRMMEMPI
  4.0 4.0 3.0 4.0 3.0 3.5 3.5 3.5
keskiarvo
lukijat i
3.34/5.00 (28)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  22 (34)
65%
Deliria (1987)  Deliria (1987)Mielisairaalan massamurhaaja