Caroline Munro

The Dead Hate the Living! (2000)

aka Morts haïssent les vivants, Les; Return of the Living Dead: The Dead Hate the Living

The Dead Hate the Living! #1  
IMDb

Full Moonin elokuvat menevät aina vain huonommiksi. Vanhoissa Puppet Mastereissa ja Trancers -leffoissa oli vielä jotain ideaa, mutta nämä uudemmat tuotokset ovat jo lähes katsomiskelvottomia. The Dead Hate the Living! sortuu vielä tavallistakin tympeämpään sekoiluun.

Jonkinlaista kulttimainetta nauttivan Children Shouldn't Play With Dead Thingsin tyyliin tarina kertoo onnetonta zombie-leffaa kuvaavasta amatööriporukasta, joka saa oikeita eläviä kuolleita kimppuunsa. Tapahtumapaikkana toimii hylätty sairaala, josta on yritetty tehdä mahdollisimman pelottavan näköinen runsaalla värivalaistuksella. Kuten ideasta jo saattaa arvata, elokuvaan on pistetty myös paljon viittauksia muihin genren elokuviin. Kulunut idea, mutta ainakin vitsit eivät liity niihin tavallisimpiin elokuviin, vaan tekijöiden suosiossa ovat tällä kertaa italialaiset elokuvat ja erityisesti Lucio Fulci. Elokuvassa vilahtavan Fulci Lives! -puskuritarran minäkin haluaisin.

The Dead Hate the Living! [1]
The Dead Hate the Living! [2]
The Dead Hate the Living! [3]

Alkupuoli viihdyttääkin kohtuullisesti näyttelijöiden täydellisestä onnettomuudesta huolimatta mutta kun elokuva yrittää hypätä kunnon kauhuelokuvan puolelle, ovat amatöörimäinen toteutus ja huonot näyttelijät pelkästään haitaksi. Lisäksi The Dead Hate the Living! ottaa itsensä kumman vakavasti ja elokuvan loppupuoli onkin todella kliseistä ja hölmöä seurattavaa. Outoa, sillä tekijöiden olisi pitänyt tietää paremmin. Myös elokuvan efektit pettävät, sillä zombit ovat melko huonon näköisiä ja gorekohtaukset jo täysin onnettomia. Taustalla pauhaava rock on lähes kuuntelukelvotonta, vaikka onkin Linnea Quigleyn (ei esiinny tässä elokuvassa) bändin käsialaa. Monet elokuvan kohtauksista matkivat Fulcin The Beyondia ja yrittävät ilmeisesti olla kunnianosoituksia tuolle mestariteokselle, mutta tällaisenaan ne ovat vain nolo ositus siitä että tekijöiden kannattaisi tyytyä palvomaan suosikkielokuviaan jollain muulla tavalla, jolleivät taidot riitä kunnollisen elokuvan tekemiseen. Ainoastaan tyylikkään näköinen ja kähisten puhuva pääpahis jaksaa huvittaa viimeisen kolmanneksen aikana.

Itse Tom Savini kehuu elokuvaa trailerilla ja Britti-DVD:n kannessa, mutta ehkä mies on ollut umpitunnelissa elokuvaa katsoessaan. Selvin päin tästä ei nimittäin pysty nauttimaan.

*½---
© Teijo Haavisto, julkaistu: 5.9.2003
keskiarvo
toimitus
1.50/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!