Caroline Munro

La casa con la scala nel buio (1983) :: A Blade in the Dark

aka House of the Dark Stairway

La casa con la scala nel buio #1 La casa con la scala nel buio #2
IMDb

Lamberto Bavan uralla Demons (Dèmoni, 1985) ja Blastfighter (1984) tuntuvat jääneen ainoiksi todella hyviksi teoksiksi. Syy A Blade in the Darkin epätasaisuuteen ei kuitenkaan ole Lamberton ohjauksessa, joka on erinomaista, vaan pahasti läpi elokuvan kompastelevassa juonessa.

Andrea Occhipinti (The New York Ripper, 1982) esittää muusikko Brunoa, joka on ottanut tehtäväkseen scoren säveltämisen hyvän ystävänsä työn alla olevaan kauhuelokuvaan "La casa con la scala nel buio" (tämänkin elokuvan alkuperäinen nimi). Voidakseen keskittyä kunnolla musiikin tekoon mies muuttaa uuteen taloon, jossa on aikaisemmin tapahtunut melko outoja asioita. Talo ja sen tapahtumat tuntuvat kiinnostavan myös monta muuta ihmistä, joiden kanssa Bruno saa tehdä tuttavuutta varsin epämääräisissä kohtauksissa. Lopulta myös murhaaja alkaa hiippailemaan talon lähistöllä tappaen paikalle sattuvia ihmisiä - kuitenkin niin, etteivät muut kuin Bruno osaa epäillä mitään.

La casa con la scala nel buio [1]
La casa con la scala nel buio [2]

A Blade in the Darkin oli alun perin tarkoitus olla neljästä 50 minuutin jaksosta koostuva tv-sarja, mutta rahoituksen loputtua kesken valmiiksi saadusta materiaalista leikattiin 100 minuuttiin mahtuva elokuva. Tämä valitettavasti näkyy lopputuloksessa turhan selkeästi, sillä kaikkia tapahtumia ei käsitellä kunnolla ja juoni pomppii eteenpäin turhan epätasaisesti. Jo elokuvan alkupuolella esitellään monta henkilöä joilla olisi ilmeisesti ollut suurempikin merkitys tv-sarjassa, mutta elokuvassa heidät vain tapetaan pois. Myöskään päähenkilöihin ei ehditä pääsemään millään tavalla sisälle ja juonen hätäisyyden takia lopullinen murhaajan paljastuminen on todellinen antikliimaksi ja vieläpä niin tahattoman koominen tapahtuma, että sen katsominen vakavalla naamalla on jo melkoinen saavutus.

Elokuvan joitain kauhukohtauksia rasittaa myös aivan uskomaton hölynpölypsykologia, joka saa kaikki 80-luvun ties mistä traumatisoituneet slasher-tappajat vaikuttamaan hyvin motivoiduilta. Occhipinti taas on roolissaan todella tylsä, ollen todellinen reippaan sankarin stereotypia.

La casa con la scala nel buio [3]
La casa con la scala nel buio [4]

Kaiken nurinan jälkeen on kuitenkin pakko myöntää, että elokuvalla on myös runsaasti hyviä puolia. Lamberto saa yksittäisissä kohtauksissa todella hyytävää tunnelmaa aikaiseksi ja erityisesti lukuisat talon kellariin sijoitetut kohtaukset ovat erittäin tunnelmallisia. Myös murhaajan liikkuminen talossa on kuvattu tehokkaasti ja päättyy yleensä todella verisiin murhiin, jotka tuskin olisivat päätyneet sellaisinaan tv-versioon, niin salliva kuin Italian tv onkin. Elokuvan taustamusiikki puolestaan koostuu Brunon elokuvassa säveltämästä syntikkakappaleista ollen yksinkertaisessa iskevyydessään todella tehokas.

Jos katsoja vain pystyy nauttimaan elokuvasta yksittäisinä kohtauksina ja unohtamaan sekavan ja epämääräisen kokonaiskuvan, on A Blade in the Dark joka tapauksessa varsin tehokas elokuva.

***--
© Teijo Haavisto, julkaistu: 5.9.2003
keskiarvo
toimitus
2.86/5.00 (7)
 JSSMJLJM*THEMPI
  3.5 3.5 3.0 2.0 3.0 2.0 3.0
keskiarvo
lukijat i
2.93/5.00 (14)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  5 (19)
26%
La casa con la scala nel buio (1983)  La casa con la scala nel buio (1983)A Blade in the Dark  

kommentit

odota...
Meller kommentoi (15.4.2011 21:28:18)
user avatar Eriävä mielipide. Elokuvan ohjaus on parhaimmillaankin rutiininomaista, käsikirjoitus kauttaaltaan kömpelöä ulostemaista tuotosta ja näyttelijäkaarti kuin tykeissä herskoissa. Pahinta on, että tästä olisi leivottu kunnon kalkkuna ylimääräisellä hehkutuksella, vaan koska Lamberto bavalla ei tainnut olla isäukkonsa hehkua ja intohimoa hommaan nyt lopputulos on niin latteaa posotusta, että pahaa tekee.

Lamberto Bavan yliammattimaisuuden ansiosta (ja varmaan siksi, että hän tiesi leipovansa tusinaslasheria kunniakkaan giallo-perinteen raunioille) leffasta tulee ohjausteknisesti rullaava kone, joka jättää kylmäksi kaikki muut hermokeskukset paitsi vihan mielikuvituksetonta toteutusta ja "siitä mistä aita on matalin" mentaliteettia kohtaan. Pienen valopilkun kokonaisuuteen tuovat arvostelussa mainitut kellarikohtaukset ja yritys tehdä surmatöissä niin kovaa jälkeä kuin vain pystyy.

Ehkä iso syy on TV-tuotannon asettamissa rajoissa ja budjetissa. Ehkä Lamberto Bava vain oli saanut käsiinsä kamalan kakun sontaa, josta piti vaikka väkisin muovata leffa, ja teki parhaansa. Ehkä kaveri vain ei pohjimmiltaan osaa, osuen säkällä maaliin (tai sen lähelle) kun kaikki muut tähdet ovat oikeissa asemissa. Tämän elokuvan perusteella harvaa tuskin kiinnostaa. Kehotan silti katsomaan Demonsin ja Macabren.
vastaa »
Conan Troutman kommentoi (28.3.2017 02:37:05)
user avatar 88 Filmsin tuoreehkossa blu-rayssa on kuvaajan haastattelu.
Kuvaaja kertoo kuvauspäiviä olleen elokuvaa varten 15 kpl eli
kolme viikkoa. Tuskin olivat tv-sarjaa kuvaamassa. Ehkä
suunnitelmat olivat muuttuneet jo ennen kuvauksia? Ainakaan
kuvaaja ei puhunut sanallakaan, että leffan oli joskus ollut
tarkoitus olla tv:lle toteutettu. Päinvastoin kertoi, että
oli haastavaa tehdä trilleriä niin lyhyellä kuvausaikataululla.

Blu-raylla on myös 50 minuuttinen Bavan Q&A, joka saattaa selventää asioita. Bavan rallienglanti on kuitenkin sellaista, että tekstitykset olisivat olleet tarpeen.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa