Caroline Munro

La conquista (1983) :: Conquest

Jumalten nuolet

aka La conquista de la tierra perdida

La conquista #1 La conquista #2
IMDb

Menneiden vuosisatojen runoilijat saivat inspiraationsa absintista, 70- ja 80-lukujen italialaiset exploitaatio-ohjaajat puolestaan amerikkalaisista menestyselokuvista. Jaws, Mad Max, Rambo ja Conan the Barbarian ovat varmasti kaikille tuttuja elokuvia, mutta moni ei ole välttämättä koskaan kuullutkaan The Last Sharkista, 2019: After the Fall of New Yorkista, Strike Commandosta tai muista lukemattomista italialaisista halpiksista, joiden hutera luuranko lainattiin jenkkiläisistä esikuvista ja päälle lisättiin hieman uutta lihaa ja verta (=seksiä ja väkivaltaa). Joistain rip-offeista ei välttämättä kannatakaan kuulla, mutta tylsien rahastusten sekaan mahtuu myös todellisia trash-helmiä, joiden metsästämisen voi aloittaa lähimmästä hyvinvarustetusta videovuokraamosta.

Zombie Flesh Eatersin, The Beyondin ja The New York Ripperin kaltaisia ultraverisiä kauhuelokuvia maailmalle antanut Lucio Fulci (1927-1996) työskenteli myös monien maanmiestensä tavoin jenkkihittien menetyksellä ratsastavien rip-offien parissa, mutta nämä saavutukset ovat (usein ansaitusti) jääneet melko vähälle huomiolle hänen tuotannossaan - lukuunottamatta tietenkin Zombie Flesh Eatersia, jonka oli alun perin tarkoitus rahastaa Dawn of the Deadilla. Yleisesti todella heikkona esityksenä pidetty Murder Rock (1984) inspiroitui Flashdancesta, lisäten hikisten tanssikohtausten kyytipojaksi tietysti hieman verta. Italialaisten suuren scifitoiminta-buumin aikoihin Fulci sai väännettyä kasaan Rollerball-henkisen tulevaisuuden väkivaltavision Rome 2033 - The Fighter Centurions (1983), joka jäi Fred Williamsonista huolimatta hieman tylsänpuoleiseksi. Conan The Barbarianin ja sitä apinoivien lukuisten barbaarileffojen vanavedessä tehtailtu myyttinen miekka & magia -kyhäelmä Conquest (1983) onnistui sen sijaan paljon paremmin, vaikka innokkaimmat Fulci-fanit yleensä kiroavatkin sen alimpaan helvettiin. Conquestin ansiot ovat nimittäin enimmäkseen tuhdimman puoleisella trash-osastolla. Sen ällistyttävien yksityiskohtien ja juonenkäänteiden referoiminen lyhyesti ei ole mahdollista, mutta yritetään:

Elokuvan alussa tavataan Ilias, juuri kukkaan puhkeamassa oleva nuori adonis, joka jättää kotinsa ja lähtee katsomaan hieman maailmaa mukanaan vain luotettava jousipyssy. Tämä näppärä ase tuleekin heti kättelyssä tarpeeseen, kun hän joutuu tappeluun aggressiivisesti käyttäytyvien alkuihmisten kanssa - ensin pelastettuaan ohimennen erään luolakaunottaren. Alakynteen joutuvan Iliaksen avuksi saapuu primitiivistä nunchakua heiluttava, jäyhää miehekkyyttä ja barbaarista viisautta uhkuva Mace (tai Max), joka on kaikkien eläinten ystävä ja ihmisten vihollinen. Häntä kiehtoo Iliaksen mystinen jousipyssy.

La conquista [1]
La conquista [2]

Jousesta on kiinnostunut myös seutua rautaisella naisen otteella hallitseva Ocron, jonka roolissa esiintyy italo-roskan suloisin seksiobjekti Sabrina Siani (mm. Throne of Fire, 2020 Texas Gladiators, The Invincible Barbarian). Sabrinan kauniit kasvot on tässä roolissa tosin peitetty kultaisella naamiolla, mutta se ei pahemmin haittaa sillä naamio on lähestulkoon hänen ainoa asusteensa. Heti alkutekstien jälkeen pääsemme tutustumaan paljasrintaiseen Ocroniin, joka ulisee ja mongertaa usvaisella vuorella häntä palvoville alkuasukkaille (kohtaus on muuten lyhentynyt parilla minuutilla Suomi-versiosta). Tämän jälkeen Ocronin kätyrit, erehdyttävästi Chewbaccaa muistuttavat karvanaamarit lähtevät etsimään päällikölleen nuorta lihaa. Sopivalta haiskahtava tyttönen löytyykin heti kunhan uhriksi tarjoutuneelta papparaiselta on ensin lyöty aivot ulos päästä. Otukset jahtaavat vähäpukeista naisparkaa ensin aikansa ja lopuksi vääntävät hänen jalkojaan eri suuntiin kunnes tyttö repeää keskeltä halki kuin toivomusluu. Tytön pää viedään Ocronille ja pian nähdään leffan ensimmäinen täyttä timanttia oleva kohtaus. Ocron juo ensin verta irtopäähän lyödystä reiästä, nautiskelee huumaavaa pulveria chewbaccojen kanssa ja asettuu sen jälkeen hyväilemään itseään käärmeen kanssa/avulla. Tisut terhakkaina kiemurteleva ja voihkiva Orgasmi-Ocron näkee sielunsa silmin usvasta ilmestyvän kasvottoman Iliaksen, joka ampuu häntä hohtavalla jumalten nuolella suoraan rintaan niin että tärähtää. Tästä näystä huolestuneena Ocron käskee alamaisiaan tuhoamaan jousipyssyä kantavan muukalaisen ennenkuin on liian myöhäistä.

Tumma pilvi laskeutuu siis taistelevaksi duoksi ryhtyneiden Iliaksen ja Macen ylle mutta onneksi raaka väkivalta taltuttaa hyökkääjät tasaisin väliajoin Claudio Simonettin syntsamusiikin pulputtaessa ääniraidalla. Toverukset käyvät myös illastamassa luolaihmisten kanssa, joiden joukosta Ilias löytää yllättäen elokuvan alussa pelastamansa tuhkakupista nousseelta Natalie Portmanilta näyttävän tyttösen. Lupaavasti alkava luolaromanssi katkeaa brutaalisti heti alkutekijöihinsä, kun Ocronin kätyrit teurastavat kaikki. Ilias siepataan, mutta Mace pelastaa hänet ja tappaa samalla loput chewbaccat. Ocron joutuu kiperään tilanteeseen, jossa hänen on pyydettävä apua rautanaamaiselta Zoralta, jolla on valtuudet mm. tuoda "pahuuden laaksosta" esille monenlaisia verenhimoisia örriäisiä. Vaatimattomana vastapalveluksena Iliaksen tuhoamisesta Ocron lupaa luovuttaa Zoralle ruumiinsa ja sielunsa. Hyvä diili!

Iliaksen ja Macen koettelemukset jatkuvat vähintään yhtä tiivistunnelmaisina. Zoran kirous nostaa maan uumenista esiin jopa zombeja, joiden hyökkäys jää tosin hieman laimeaksi ottaen huomioon kuka leffan on ohjannut. Kaislikossakin suhisee, kun Zoran myrkkynuolet singahtelevat valtoimenaan pusikoiden kätköistä. Ilias haavoittuu, ja hänen vartaloonsa ilmestyy mömmöä ruikkivia paiseita, joita esitellään todella kuvottavissa lähikuvissa aivan tarpeeksi pitkään. Mace ratkaisee tukalan tilanteen ilmoittamalla, että lähistöllä kasvaa sattumalta maaginen kasvi, joka on voimakkaampi kuin mikään myrkky. Far out, man! Haluan lopuksi mainita myös kohtauksen, jossa vinkuvien olioiden sitoma Mace putoaa järveen ja avuliaat delfiinit pelastavat hänen henkensä.

La conquista [3]
La conquista [4]

Jep, Conquest on kuin verellä, tisseillä ja sumuisilla painajaisilla terästetty Masters of the Universe, kaikella kunnioituksella sekä Conquestia että Masters of the Universea kohtaan. Usein tympeisiin genretovereihinsa verrattuna se osoittaa mielikuvituksekkaissa visioissaan huomattavaa kunnianhimoa ja sisältää kymmenen kertaa enemmän kiehtovan kahjoja ideoita ja juonenkäänteitä kuin vaikkapa kaikki Franco Prosperin barbaarileffat yhteensä (Throne of Fire oli tosin hauska). Toisaalta se on kieltämättä aikamoinen sekamelska eikä kaikkia tapahtumia ole luultavasti laadittu kovin vakavin mielin käsikirjoitusta väännettäessä. Elokuvan mollaajat tuntuvat usein ottavan esille myös elokuvan utuisen ulkoasun, joka ilmeisesti koetaan häiritseväksi piirteeksi; lähes jokaisessa kohtauksessa jonkinlainen usva tai savu tosiaan täyttää koko ympäristön ja otoksia on usein jopa kuvattu vastavaloon. Näiden asioiden mieltäminen säälittäviksi surkeuden ilmentymiksi on kuitenkin puhtaasti makuasia. Sumuisuus on kieltämättä erikoinen mutta myös toimiva, unenomaista tunnelmaa luova tyylikeino, joka sopii Conquestiin kuin tikku silmään, näin fulcilaisittain ilmaistuna. Ja kerrankin voi sanoa kirjaimellisesti että olipa himmeä leffa! Vakavien barbaarileffojen (hah!) ja Fulcin laatuelokuvien ystävät hankkikoon suosiolla muuta katsottavaa, mutta hyvän roskan päälle ymmärtävien kannattaa hoitaa tämä elokuva limaisiin näppeihinsä välittömästi.

Versioinfo (6.9.2003):

Ottaen huomioon Conquestin huonon suosion ei ole mikään vallaton ihme, että leffasta ei ole vielä DVD-julkaisua näkynyt. Asiaan on kuitenkin tulossa muutos, sillä kulttielokuviin erikoistunut Blue Underground aikoo pukata elokuvan ulos hamassa tulevaisuudessa (päivitys 27.7.2004: dvd on nyt julkaistu!). Sitä odotellessa Conquestia voi ihmetellä tietenkin VHS-nauhoilta, joita löytyy moneen lähtöön. Suomessa elokuvan julkaisi munattomuudestaan tunnettu Kasino Video (Conquest - Jumalten nuolet) jonka saksissa leffa lyheni peräti viisi minuuttia! Mutta uskokaa tai älkää, versio on silti kelvollista katsottavaa paremman puutteessa. Leikkaukset sisältävät ainakin leffan alkupuolella lähes perätysten tulevat pari lyhyttä gorehuippua (esim. aiemmin mainittu toivomusluu-kohtaus) sekä kummallisesti parin minuutin verran vuorella ulisevaa Ocronia. Lieneekö poisto huonotasoisen lähdemateriaalin syytä? Hyvin todennäköisesti myös loput elokuvasta puuttuvat minuutit ovat näitä "turhia poistoja" sillä veri ja paiseet purskahtelevat nautittavasti myös Suomi-versiossa. Britti- ja Hollanti-versiot ovat myös (vähemmän) leikattuja, joten niihin ei kannata sijoittaa kovin montaa euroa. Belgia- ja Kreikka-versiot sen sijaan ovat täyspitkiä ja vieläpä widescreen-kuvalla varustettuja, jälkimmäinen on tosin vetäisty hieman kulahtaneesta masterista. Valitettavasti molemmat ovat kovin harvinaista herkkua, ainakin Suomessa.

****-
© Henri Willberg, julkaistu: 6.9.2003
keskiarvo
toimitus
3.00/5.00 (8)
 JSSMJLHWJMJM*MMPI
  3.0 3.5 2.5 4.0 2.5 2.0 3.0 3.5
keskiarvo
lukijat i
2.73/5.00 (15)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  -3 (9)
0%
Conquest (1983)  Conquest (1983)Jumalten nuolet