Caroline Munro

Castle Freak (1995)

aka Stuart Gordon's Castle Freak

Castle Freak #1 Castle Freak #2
IMDb

Castle Freak on omituinen kokemus kaikille Stuart Gordonin aiempien töiden, kuten Re-Animator (1985), From Beyond (1986) ja Dolls (1987), ihailijoille. Enkä nyt tarkoita myönteisessä mielessä omituista. Asia on nimittäin niin, että tämä halpatuotantoyhtiö Full Moon Entertainmentille tehty elokuva on niin eri planeetalta tulleen näköinen kuin em. leffat, että on hankalaa uskoa Gordonin olleen vastuussa tästä ryönästä. Vaikka yrittäisi unohtaa elokuvan selvän tuotantoteknisen halpuuden, on itse tarina ja sen käännös filmille niin tylsä ja venytetyn oloinen, että jos tätä rupeaa katsomaan väsyneenä, voi huomata nukahtaneensa puoleenväliin mennessä (Ja tavallaan syyn venytetyn tuntuisuudelle ymmärtää, sillä elokuva perustuu löyhästi H.P. Lovecraftin suhteellisen epäfilmaattiseen muutaman sivun novelliin The Outsider vuodelta 1921).

Vaihtoehtoisesti voi repiä hiuksiaan keskeisten henkilöhahmojen raivostuttavan aivottomuuden ja epäsympaattisuuden vuoksi, sillä jos joku tosissaan välittää siitä mitä näille persoonille tapahtuu (tai tuntee surua heidän kohtaamistaan onnettomuuksista), täytyy hänen olla potentiaalinen ehdokas Suomen ehkä joskus valmistuvan ensimmäisen kunnollisen zombielokuvan zombiksi -ilman näyttelemistä. Elokuvan kruunaa rasittavan "moralisoiva" loppuratkaisu, jota katsoessani tunsin äkillistä tarvetta hypätä ikkunasta.

Castle Freak [1]
Castle Freak [2]

Castle Freakin juoni kertoo miehestä, John Reillystä (Jeffrey Combs), joka yllätyksekseen perii suuren, 700 vuotta vanhan linnan italialaiselta sukulaiseltaan. Hänen mukaansa uutta perintöä kartoittamaan tulevat auto-onnettomuudessa sokeutunut tytär Rebecca (Jessica Dollarhide), ja samassa onnettomuudessa menehtyneen pojan kuolemasta häntä syyttävä Susan-vaimo (Barbara Crampton). Käy ilmi että linnassa äskettäiseen kuolemaansa asti asunut herttuatar D'Orsino on kenties kostoksi hänet ja lapsensa hylänneelle miehelle lukinnut muotopuolen poikansa, Giorgion, linnan kellariin, käyden aina välillä ruoskimassa tätä ja tuomassa palan leipää ruoaksi.

Reillyjen saapuessa paikalle epäilemättä kuukausia tyrmässään ilman ruokaa virunut hirviömäinen Giorgio kokee äkillisen elpymisen elävästä kissasta koostuvan pika-aterian ansiosta, ja alkaa metsästää Rebeccaa tyydyttääkseen läheisyydenkaipuunsa. Susan taasen ei anna Johnille anteeksi, eikä siis ymmärrä antaa, ja Johnin kännipäissään läheisestä kylästä mukaansa kaappaama ilotyttö ja pari poliisia siinä ohessa kokevat kovan kohtalon ihmispedon käsissä. Syyllisyydentunteen ja piinaavan vaimonsa piinaama John on tietenkin heti pääepäilty veritekoihin. Lopussa kuitenkin kaikki selviää, kuten tapana on.

Castle Freak [3]
Castle Freak [4]

Vaikka Castle Freakin juonikuvaus ei ehkä vielä kuulosta täysin huonolta, on se mitä kamera on taltioinut jonkinmoinen pettymys maineikkaalta tekijätiimiltään. Jotain näyttelijöiden suorituksista kertonee se, että elokuvan paras suoritus kuuluu mykän ja kastroidun olion näyttelijälle kumipuvussaan. Yleensä loistava Jeffrey Combskaan ei voi mitään roolihahmonsa epäkiinnostavuudelle ja onttoudelle, vaikka parhaansa tekeekin. Vaikka lavastus on kohdallaan, kuvaus ja ohjaus eivät vakuuta. Tällaisen elokuvan voisivat vielä jotenkin pelastaa tehosteet, mutta niissäkään ei tällä kertaa ole mitään erityisen mainittavaa kohokohtaa.

Castle Freak yrittää epätoivoisesti ujuttaa tarinaansa mukaan elementtejä mm. Whalen Frankensteinista, mutta tässä keitoksessa se tuntuu kovin väkinäiseltä tyylikeinolta. Ainoa asia, minkä opin tästä 90 minuutin tappamiskeinosta, on se, että italialaiselle poliisiasemalle ei sitten kannata koskaan joutua epäiltynä rikoksesta: kuumaveriset luigit soittavat epäillyn poskipäitä mukavasti lämmittävät pamppuserenadit heti kun kuulevat tämän suusta jotain muuta kuin haluavat kuulla.

Castle Freak [5]
Castle Freak [6]

Kaikesta kehnoudestaan huolimatta elokuva kuulunee kaikkein fanaattisimpien Gordon- ja Combs-fanien kokoelmaan, jos ei muun niin paikoin herkullisen kalkkunaisen dialoginsa ja sekopäisten juonenkäänteidensä ansiosta. Ensimmäisestä esimerkkinä Johnin lausahdus poliisiasemalla epäiltynä ilotytön murhasta: "I didn't kill her, I fucked her!" Kuriositeettina mainittakoon, että elokuvan alussa olevat trailerit Full Moonin kahdesta muusta "mestariteoksesta", The Creeps ja Hideous! -leffoista, ovat paljon viihdyttävämmät kuin itse elokuva, ja saivat painamaan alkuunkelausnappia useammankin kerran naurunpyrskähdysten välillä tauottua.

**---
© Tony Reponen, julkaistu: 8.9.2003
keskiarvo
toimitus
2.30/5.00 (5)
 JSSMMETRPI
  3.0 3.0 1.0 2.0 2.5
keskiarvo
lukijat i
2.91/5.00 (11)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  -1 (11)
0%
Castle Freak (1995)  Castle Freak (1995)To frikio tou kastrou