Caroline Munro

El espanto surge de la tumba (1973) :: Horror Rises from the Tomb

aka Horror from the Tomb; Mark of the Devil 4; Blutmesse der Zombies; Blutmesse für den Teufel; Il terrore sorge dalla tomba

El espanto surge de la tumba #1 El espanto surge de la tumba #2
IMDb

Ranskan maalla, 1400-luvulla, ei edes ruttoa, tuota kulkutaudeista tappavinta, pelätty niin paljoa kuin Saatanan pimeää voimaa. Tuolloin härkävankkureilla vietiin tuomiolle Paul Naschyn esittämä ilkeä mies du Marnac, joka oli juonut verta ja syönyt niin elävien kuin kuolleidenkin lihaa sekä pitänyt mustia messuja, jossa oli uhrattu vastasyntyneitä. Tuomio on simppeli: pää irti ja kappaleet eri paikkoihin, jotteivat ne enää koskaan olisi yhdessä. Ilman viimeistä sanaa ei mies aio olla ja "I'll be back" jää miehen viimeiseksi lauseeksi kun kirves jo viuhahtaa ja yllättävän aidonnäköinen kumipää vierii maassa. Miehen rakastajatar ehtii uhoamaan kostoa pitkät tovit ennen kuin tämä saadaan alasti roikkumaan puuhun ruoskittavaksi.

El espanto surge de la tumba [1]
El espanto surge de la tumba [2]
El espanto surge de la tumba [3]

Siinäpä prologi mainioon espanjalaiseen vampyyrimukaelmaan Horror Rises from the Tomb, joka höystää kauhusekamelskaa aimo annoksella seksiä. Rakkaalla lapsella - kuten tällä elokuvalla - on monta nimeä ja niin myös Jacinto Molinalla, joka käsikirjoittamisen lisäksi myös esiintyy vähintään kolmessa eri roolissa. Päähenkilöitä du Marnacin lisäksi tuntuvat olevan Hugo (Naschy) ja tämän taiteilijaystävä Maurice (Victor Alcazar) naisystävineen. Spiritismi-istunnossa Hugo kumppaneineen päättää ottaa yhteyttä du Marnaciin, jonka pää legendan mukaan on haudattu hänen tiluksilleen vuoristossa, ja tämän rakastajattareen, joka myöskin lepää Hugon omistamassa maassa. Istunnon aikana du Marnacin pärstä ilmaantuu kuiskuttelemaan meedion olkapäälle ja kertomaan sijaintinsa. Siksipä kaksi pariskuntaa suuntaa vuoristoon etsimään haudattua päätä ja käännyttämään skeptisen Hugon. Tätä ennen Maurice ehtii nähdä näkyjä punaisessa valossa kylpevästä päästä ja piirtää taululle erehdyttävästi Naschya muistuttavan irtopään. Taululle se punainen pää käy vielä roiskuttamassa punaista maalia.

Matka vuoristoon ei suju ilman viihdettä, ja vihdoin perillä ei kulu aikaakaan kun liki puolet porukasta on manan majoilla ja toinen puolisko pahan pauloissa. Du Marnacin henkiinherättäminen tarjoaa enemmän irtopäähupia kuin mikään ehkä Re-animatoria lukuunottamatta. Hauskuus on tosin tahatonta tällä kertaa. Naschy siristelee ja muljauttelee silmiään sekä miehen dubbaaja hönkii pelottavasti "höö höö". Sama hörinä jatkuu lopputaistossa, mutta siellä se ei ole yhtä hauskaa. Näppärästi myös rakastajattaren luuranko saadaan elinvoimaiseksi vampiksi ihmisuhrilla. Pelkkään perinteiseen vampyyrimytologiaan tuodaan lisämaustetta zombeilla, jotka nousevat valkosilmäisinä suosta vainoamaan eläviä.

El espanto surge de la tumba [4]
El espanto surge de la tumba [5]
El espanto surge de la tumba [6]

Kaiken kaikkiaan elokuva ei ole aivan niin houreinen logiikaltaan kuin jotkut muut saman aikakauden eurokauhistelut, mutta silti aika oikeaan osutaan repliikissä "in this madness, almost anything can happen." Aidon eurooppalaisen taide-elokuvan tapaan ensimmäistäkään naista ei voida tappaa vaatteet päällä. Villin juonen ja alastomuuden lisäksi ohjaaja Carlos Aured ja käsikirjoittaja Naschy lisäävät mielenkiintoa maalatessaan ruudun punaiseksi kun sirppi korjaa satoa ja ihmiset tonkivat sydämiä esiin paljain käsin. Oikeasti muutamassa kohtauksessa kuvaaja muistaa/älyää/ehtii/saa Auredilta luvan asettaa kameran varsin hienoihin kuvakulmiin, mutta muuten taiteellinen vaikutelma jää pahasti teknisen suorituksen varjoon. Erikoismaininnan ansaitsee elokuvan äänimaisema. Musiikki on varsin tylsää kirkkourkumuzakia, mutta muuten ääniraidalta kuuluu hämärää kamaa. Aina kun suo (se näyttää järveltä, mutta uskotaan, että se on suo kun kaikki siitä niin puhuvat) ilmestyy kuvaan, kuullaan pulputusta. Eikä ainakaan minulla ole mitään hajua siitä, miksi aina du Marnacin ilmestyessä kuvaan kuulostaa siltä kuin joku vetäisi seinäkelloa. Horror Rises from the Tomb ei pihtaile juonenkäänteissä, minkä ansiosta kyseessä on keskivertoa viihdyttävämpi teos. Edellä kuvattu juonisynopsis ei suinkaan kata läheskään kaikkea, vaikka siltä voi kuulostaakin. Osa tapahtumista on tahattoman humoristisia, mutta pysyypähän elokuva kiintoisana. Kaiken kaikkiaan hulppea euro-roskaelokuva.

***½-
© Mikko Kojo, julkaistu: 10.9.2003
keskiarvo
toimitus
2.83/5.00 (3)
 JSMKMM
  2.0 3.5 3.0
keskiarvo
lukijat i
2.71/5.00 (7)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  -1 (6)
0%
El espanto surge de la tumba (1973)  El espanto surge de la tumba (1973)Horror Rises from the Tomb