Caroline Munro

La morte ha sorriso all'assassino (1973) :: Death Smiled at Murder

aka Death Smiles on a Murderer; Sette strani cadaveri; Die Mörderbestien

La morte ha sorriso all'assassino #1 La morte ha sorriso all'assassino #2
IMDb

Italialainen eksploitaatio-ohjaaja Aristide Massaccesi eli tuttavallisemmin Joe D'Amato ehti ennen valitettavaa urautumistaan ohjata myös joitain merkittäviä teoksia. Näistä Death Smiled at Murder on päätynyt pitkästä aikaa harrastajien ulottuville ymmärrettävän kielisenä myös dvd:llä, kiitos Japan Shock Videon italialaisiin elokuviin keskittyneen sivuosaston.

1800-luvulle sijoittuva elokuva on kaukana ohjaajalleen tyypillisestä persoonattomasta rip-off -tuotannosta: kaunis ja taitavasti ohjattu kauhusatu ja vieläpä varsin omaperäinen sellainen. Logiikan suhteen elokuva ei tosin ole kovinkaan selvillä vesillä, mutta tämäkin yhsityiskohta toimii lopulta elokuvan puolesta antaen sille hieman todellisuudesta irtiolevan ja unenomaisen tunnelman jollainen on koettavissa myös Mario Bavan elokuvassa Lisa and the Devil, johon Death Smiled at Murder muutenkin vertautuu. Rauhallinen musiikki, kartanoromantiikkaa apuvälineenä käyttävä juoni sekä tuonpuoleisen läsnäolo ovat kaikki tuttuja elementtejä Bavan hienosta teoksesta.

La morte ha sorriso all'assassino [1]
La morte ha sorriso all'assassino [2]

Death Smiled at Murder lähtee liikkeelle tavanomaisesti kun nuori nainen nimeltä Greta tuodaan kartanoon toipumaan lähellä sattuneesta onnettomuudesta. Pitkään ei ehdi kuitenkaan arkea kulua, kun jo ensimmäinen peri-italialainen ja aivan uskomaton juonenkäänne iskee päälle; sekä kartanon omistava mies että tämän vaimo Eva rakastuvat häneen ja ilmeisesti seksuaalisesta identiteetistään epävarmana Greta päättää kokeilla molempia! Kun Greta sitten "pettää" uutta lesborakastajaansa tämän miehen kanssa, alkaa Eva menettää järkensä ja muuraa Gretan talon kellariin polkaisten samalla elokuvan todellisen juonen käyntiin.

Samaan aikaan Klaus Kinskin esittämä tohtori kehittää kuolleen ihmisen jälleen eläväksi tekevän eliksiirin vain joutuakseen kuristetuksi heti keksinnön tehtyään. Kun Gretakin sitten katoaa umpeen muuratusta vankilastaan ja näyttäytyy naamiaisissa Evalle vain hetkeä ennen tämän kuolemaa, alkaa elokuvan tyyli siirtyä lopullisesti pois vinoutuneista ihmissuhdekiemuroista kohti näyttävää kauhuelokuvaa.

La morte ha sorriso all'assassino [3]
La morte ha sorriso all'assassino [4]

Juonellisesti Death Smiled at Murder on siis melkoisen sekava ja järjenvastainen. Tämän ei kuitenkaan pidä antaa haitata, sillä jos vain osaa ohittaa juonen aukot, löytyy alta yksi valmistumisaikansa hienoimmista kauhuelokuvista. D'Amatolla on ollut näkemystä luopua perinteisestä kerrontatyylistä ja panostaa vahvaan visuaaliseen ilmeeseen sekä unenomaiseen tunnelmaan; elokuva on riisuttu kaikesta turhasta dialogista eikä henkilöitä edes esitellä kunnolla missään vaiheessa, tapahtumatkin etenevät omalla painollaan ilman minkäänlaista selittävää monologia.

Kiitos sen, että D'Amato ei vielä vuonna 1972 ollut rip-off -leffojen rutinoitunut ohjaaja vaan nuori ja innokas elokuvantekijä, painotus visuaalisuuteen juonen kustannuksella myös toimii ja elokuva on täynnä aavemaisia kohtauksia, jotka osoittavat ohjaajan perimmäisen lahjakkuuden ja liittyvät yleensä Gretan yllättäviin näyttäytymisiin ihmisille. Kaunis visuaalinen ilme saa vastapainoa näyttävistä ja valmistumisaikaansa nähden erittäin verisistä murhista sekä makaabereista yksityiskohdista tyylillä, joka tuo mieleen Dario Argenton klassiset noituuselokuvat Suspiria ja Inferno. Kokonaisuuden kruunaa tyylikäs musiikkitausta, joka vaihtelee tilanteen mukaan aina kevyestä klassisesta kylmäävään äänimaisemaan. Kun katsoja on alun ihmettelyn ja epäilyn jälkeen tullut temmatuksi elokuvan kiehtovaan maailmaan, ei paluuta enää ole. Parasta D'Amatoa.

****-
© Teijo Haavisto, julkaistu: 17.9.2003
keskiarvo
toimitus
3.42/5.00 (6)
 JSSMTPJMJM*THEM
  3.0 4.0 3.0 3.0 4.0 4.0 3.5
keskiarvo
lukijat i
3.45/5.00 (11)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  9 (15)
60%
La morte ha sorriso all'assassino (1973)  La morte ha sorriso all'assassino (1973)Death Smiled at Murder  

kommentit

odota...
anonyymi kommentoi (9.5.2012 18:21:31)
user avatar Kyllähän se niin on, että kun kyseessä ei ole mikään taideperseily yms. avantgarde-häröily vaan pikemminkin perinteinen juonielokuva, niin elokuva myös hyvin vahvasti kaipaa edes jossakin määrin seuraamiskelpoista juonta. Kliseiset selitykset tyyliin hyvä tunnelma, hyvä kuvaus tai hieno äänimaailma ovat lähinnä jotain elitististä erikoisuuden löytämistä sieltä mistä sitä ei ole todellisuudessa löydettävissä.
vastaa »
Esa Meisalmi kommentoi (10.5.2012 00:52:10)
lainaus:
Kyllähän se niin on, että kun kyseessä ei ole mikään taideperseily yms. avantgarde-häröily vaan pikemminkin perinteinen juonielokuva, niin elokuva myös hyvin vahvasti kaipaa edes jossakin määrin seuraamiskelpoista juonta. Kliseiset selitykset tyyliin hyvä tunnelma, hyvä kuvaus tai hieno äänimaailma ovat lähinnä jotain elitististä erikoisuuden löytämistä sieltä mistä sitä ei ole todellisuudessa löydettävissä.
user avatar Terve Asswipe! Suosittelen soittamista Joe-sedälle, hän varmasti kertoo kuinka kyseistä elokuvaa voi katsoa oikeaoppisesti.
vastaa »
anonyymi kommentoi (10.5.2012 16:48:18)
lainaus:
Terve Asswipe! Suosittelen soittamista Joe-sedälle, hän varmasti kertoo kuinka kyseistä elokuvaa voi katsoa oikeaoppisesti.
user avatar Kertooko hän myös miten elokuvia arvostellaan oikeaoppisesti?
vastaa »
Esa Meisalmi kommentoi (10.5.2012 17:25:54)
user avatar Jos haluaa määritellä oikeaoppisen arvostelemisenkin armeijaideologian tai kuolleen miehen mielipiteen mukaisesti, niin siihen on enää vaikea ottaa kantaa.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa