Caroline Munro

Behind the Green Door (1972)

aka Bakom lustans gröna dörr

Behind the Green Door #1 Behind the Green Door #2
IMDb

60-luvulla hyvin menestyneet pehmopornot saivat luonnollista jatketta hardcoren muodossa, kun ensimmäiset "kalliilla" tuotetut pornoleffat, Deep Throat ja Behind the Green Door, valmistuivat 70-luvun alkupuolella. Näistä ensin mainittu pistettiin levitykseen marraskuun viidestoista, vuonna 1972, ja siitä kuukauden päästä teattereihin ilmestyi Mitchellin veljesten Behind the Green Door. Sen pääosaan oltiin saatu parin päivän neuvottelujen jälkeen 19-vuotias Marilyn Chambers (Rabid), ja siltä istumalta kun leffa julkaistiin, tuli tästä saman vuoden Ivory Snow -saippuan mallista Linda Lovelaceakin (Deep Throat) suurempi megatähti. Niin ikään myös elokuvasta tuli oman aikansa ilmiö, joka kierrätettiin aina Cannesia myöten, saaden osakseen odotetun ristiriitaisen vastaanoton. Elokuvan maine paisui ja se kiellettiin heti alkuunsa monissa maissa, mukaan luettuna oma rakas Suomemme. Täällä siitä nähtiin ensimmäisiä virallisia paloja kaiketi vasta 90-luvun taitteessa, kun televisiosta pistettiin ulos maikkarin eroottista kesäsarjaa edeltänyt dokumentti, jossa oli muutaman kymmenen sekunnin mittainen kohtaus elokuvasta. Siinä kaikki.

Behind the Green Door [1]
Behind the Green Door [2]

Jim Mitchell kirjoittama tarina on tarkoituksellisen yksinkertainen: viattomuuttaan kukoistava Gloria (Marilyn Chambers) kidnapataan yhtenä päivänä, eikä hän tiedä mitä tuleman pitää. Hänelle luvataan vain suurta tyydytystä. Tätä seuraamaan kokoontuu joukko rikkaita hyvinvoivia ihmisiä, jotka istuuduttuaan varjoihin peittyviin tuoleihin, näkevät alkupaloina mimiikkaa ja sitten kuinka lavalle talutetaan Gloria. Kuusi mustiin verhottua naista ympäröi hänet ja hyväiltyään hetken aikaa hänen kehoaan, vievät he hänet selälleen makaamaan mustien lakanoiden keskelle, ahnehtien hänen rinnoillaan, vatsallaan ja jaloillaan kuin ne oli valeltu hunajalla ja kullalla. Näin hänet valmistetaan tummaihoisen orin (Johnny Keyes) pantavaksi. Nostalgisia hetkiä seuraa kun Johnny ilmestyy vihreän oven takaa pimeälle näyttämölle, jyskyttävien bassorytmien säestämänä. Hänellä on yllään pelkät valkoiset trikoohousut, joiden sepaluksesta sojottaa hänen lihaisa musta "schwanzstucker". Tässä vaiheessa Mitchellit ovat alkaneet nautiskelemaan, sillä Johnny kävelee hitaasti salin poikki, kunnes kuviin tulee Gloria. Hän makaa yhä selällään kuuden naisen ympäröimänä, kiihoitettuna, ja hänen jalkansa on levitetty, niin että haaroväli suorastaan kutsuu luokseen. Kauaa ei menekään, että Johnny ehtii esittämään kielitekniikkaansa. Sitten hän panee, ja tyydytyksen saatuaan, kannetaan Gloria ottamaan suihin kolmelta trapetsikeinuilla istuvalta adonikselta (jokaisella on jalassaan valkoiset balettihousut), samalla kun hänet istutetaan neljännen jumppakepin päälle. Tästähän yleisökin innostuu ja katsomossa vaatteet vähenevät kunnes joka puolella pannaan pistoketta rasiaan 70-luvun säkenöivään tyyliin.

Behind the Green Door [3]
Behind the Green Door [4]

Paras on vasta edessä: kun viimein penisten kärjistä alkaa suihkuamaan valkoista nestettä, siirrytään lähikuviin ja musiikki muuttuu oudon hypnoottiseksi. Tätä seuraava sperman kavalkaadi kestää kaiken kaikkiaan viisi minuuttia, jonka aikana ruudulle sommitellaan mitä erilaisimpia lähikuvia. Niissä penikset tykyttyvät pystyssä ja liikehtivät yhtä mahtipontisesti kuin Leni Riefenstahlin tallentamat lihaksikkaimmilleen trimmatut saksalaiset uimahyppääjät (Olympia 2. Teil - Fest der Schönheit), ennen kuin laukeavat hidastetuissa kuvissa kuin ääriään myöten rasvatut tykit. Nämä kuvat pitää yksinkertaisesti nähdä ja kokea ennen kuin voi ymmärtää miksi pornoa pidettiin aikoinaan taiteena. Mouruava ahdistava musiikki yhdistettynä leikkauspöydällä luotuihin peilikuviin ja erilaisiin käännettyihin väreihin, joissa sperma pisaroi punaisena ja sinisenä vuoroin vasten punertavaa ja vihertävää taustaa, on uskomatonta katsottavaa. Niiden jälkeen on pakko myöntää, että 70-luvulla osattiin tehdä pornostakin tyylikästä ja avant gardia. Kokonaisen tragedian voisi kirjoittaa siitä miten tästä elokuvasta päädyttiin nykyisiin kumitisseihin ja viagrastondiksiin.

Behind the Green Door [5]
Behind the Green Door [6]

Sanomattakin lienee jo selvää, että Behind the Green Door nauttii voimakkaasta kulttimaineesta. Se tehtiin halvalla kuten Deep Throat, mutta on muutoin täysin ainutlaatuinen kokemus: kuvat ovat pimeitä, ihmiset eivät kilju, vaan aidosti ähisevät, lähikuvia sukupuolielimistä ei ole panojen aikana juuri lainkaan, koko ajan yhdytään esteettisesti ja silmää miellyttävästi. Vasta viimeisten minuuttien aikana nähdään jonkin verran nykypornolle tyypillistä lähikuvapornoa, mutta tällöinkin taustalla soi kaunis nostalginen kitarasoundi, joka hiljenee huohotukseen. Tätä ennen tunnelma on ollut alusta loppuun mahtavan syntinen, mikä lisää elokuvan kiihottavuutta sylikaupalla. Nautintoa lisää sekin, että Marilyn Chambers on tässä elokuvassa todella kaunis (unohtakaa kansikuva). Hän on itse kertonut, ettei kuvausten alettua halunnut tietää tulevista tapahtumista juuri mitään, olla vain ja ottaa vastaan. Jos maailmassa olisi oikeutta, olisi hän voittanut vuoden 1973 parhaan naispääosan Oscarin kultakurkku Liza Minellin (Cabaret) sijasta. Nyt hän sai "vain" kymmenen prosenttia elokuvan lipputuloista, eli noin kolme miljoonaa dollaria.

Behind the Green Door [7]
Behind the Green Door [8]

Behind the Green Doorin maine elää ja voi hyvin yhä tänäpäivänä. Sen tekeminen oli maksanut vain reilut kuusikymmentätuhatta, mutta tuottoa tuli pelkästään jenkeissä yli kolmekymmentä miljoonaa (ennen videomarkkinoita; ja joidenkin lähteiden mukaan yhdessä toisen Mitchell-Chambers klassikon Resurrection of Even kanssa). Vaikutus ei jäänyt tähän, sillä elokuva teki Mitchellin veljeksistä alan johtavia nimiä. Saatuaan hyvän startin he eivät jääneet ihmettelemään, vaan ryhtyivät kehittämään pornoteollisuutta. Heidän omistama kaksisataa paikainen O'Farrell Theatre paisui nopeasti imperiumiksi, joka kesti parikymmentä vuotta. Traaginen loppu seurasi vasta 90-luvun alussa, kun Jim Mitchell ampui pitkään kestäneiden huumehörhöilyjen jälkeen pikkuveljeensä, Artieen, kolme luotia. Aiheesta valmistui vuonna 2000 paremmin näyttelijänä tunnetun Emilio Estevezin ohjaama Rated X. Laajemmin ja tyylikkäämmin näistä Deep Throatin ja Behind the Green Doorin jälkeisistä - pornoteollisuuden katkeran kultaisista - ajoista kertoo kuitenkin Paul Thomas Andersonin Boogie Nights.

***½-
© Jari Mustonen, julkaistu: 18.9.2003
keskiarvo
toimitus
2.67/5.00 (3)
 JSSMJM
  2.0 2.5 3.5
keskiarvo
lukijat i
2.89/5.00 (9)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  -1 (14)
0%
Behind the Green Door (1972)  Behind the Green Door (1972)