Caroline Munro

Deranged (1974)

aka Deranged: Confessions of a Necrophile; Besessen; Ondska bortom alla gränser

Deranged #1 Deranged #2
IMDb

Amerikan Yhdysvallat on jossain määrin sairas maa: sen lisäksi, että he onnistuvat valitsemaan päämiehensä huolella he myös tekevät sarjamurhaajista julkkiksia. Eräs kuuluisimmista näistä on äitinsä kanssa läheinen vanhapoika Ed Gein, joka vangittiin 1957. Murhiensa lisäksi Gein tuli tunnetuksi siitä, että hän kävi läheisellä hautausmaalla kaivelemassa askartelutarvikkeita. Ensimmäisen kerran Geiniä hyödynnettiin populaarikulttuurissa kirjailija Robert Blochin toimesta kirjassa Psycho, johon tietenkin pohjautui Alfred Hitchcockin klassikko vuodelta 1960. Vuonna 1974 kaiveli Geinin perintöä Tobe Hooper loistavalla Texas Chainsaw Massacrellaan. Oscar-harava Silence of the Lambskin haki innoitusta Edistä. Jonkinlaisen huipentuman Gein-fiktio koki 2000, jolloin hän sai nimikkoelokuvansa Ed Gein sarjamurhaajiin friikahtaneen Chuck Parellon ohjaamana. Ed Gein on realistisen tuntuinen ja pyrkii kai kuvaamaan tapahtumat mahdollisimman todenmukaisina. Realistisuus kuitenkin tekee elokuvasta perin tylsän, ja todelliset tapahtumat taustalla hyytäisivät enemmän aidon dokumentin muodossa. Kirjailija Clive Barkerhan sisällytti Geinin faktakirjaansa Clive Barker's A-Z of Horror, jonka pohjalta tehtiin myös tv-sarja.

Deranged [1]
Deranged [2]

2000-luvun Ed Gein tuntuu entistä turhemmalta, kun tietää, että liki sama elokuva oli tehty jo kolme vuosikymmentä aiemmin. Texas Chainsaw Massacren varjossa syntyi samana vuonna toinen Geinin inspiroima pienen budjetin elokuva Deranged. Deranged alkaa huomautuksella, että elokuva pohjautuu tositapahtumiin ja vain nimiä on muutettu, vaikka lopussa tekijät myöntävät tiettyjä vapauksia ottaneensakin. Tällaiset varoitukset kauhu- ja eksploitaatioelokuvissa, kuten Texas Chainsaw Massacressakin, voi yleensä ohittaa, mutta tällä kertaa väitteelle löytynee katettakin päätellen siitä, mitä kauhuharrastuksensa ohessa on joutunut aidosta Geinistä oppimaan.

Tästä huolimatta Deranged osoittautuukin komediaksi. Osa huumorista on tahatonta, mutta ei suinkaan kaikki. Huumori on usein katsojan silmässä tai ennen elokuvaa vajenneessa bourbon-pullossa, joten pieni tsekkaus allekirjoittaneen mielenterveyden puolesta oli tarpeen. Tärkein lukio-oppikirjani, Marko Latvalan ja Harto Hännisen Verikekkerit, ottaa Derangedin kuolemanvakavasti, mutta onneksi psykotroninen Michael Weldon myöntää elokuvan semi-humoristiseksi. Suurimmat tahattomat (ilmeisesti) naurut tarjoaa toimittaja, joka aloittaa elokuvan dokumenttina, mutta joka jatkossa ilmaantuu lavasteisiin, kuten istuskelemaan samaan baariin elokuvan henkilöiden kanssa kommentoimaan päähenkilön, Ezra Cobbin, tekemisiä. Vaikutelma on pöhkö ja vierauttaa tehokkaasti. Tekijät ovat kirjoittaneet huumoria myös Ezin hahmoon ja mustalla huumorintajulla varustettu katsoja voikin naureskella ensialkuun esimerkiksi Ezin treffeille lihavan naisen kanssa.

Deranged [3]
Deranged [4]

Pääosan esittäjä, Roberts Blossom, on Derangedin suurin vahvuus. Miehen olemus ja ulosanti on täydellinen hivenen hitaalla käyväksi maalaismieheksi. Samoin lumiset apean väriset maisemat synkistävät, eikä mikään ihme olekaan, jos tuollaisissa olosuhteissa tulee äitiä ikävä. Epäuskottavalta tuntuu, että Ezillä on hyvä ystävä, joka on ihan normaali kaveri, vaikka Ez itse on sekaisin kuin seinäkello. Ja kuinka usein elokuvissa poliisi pysäyttääkään myyräntöiltä palaavan henkilön ihan vaan huomauttaakseen ylinopeudesta tai palaneesta takalampusta. Efektiguru Tom Savinin ensimmäisiin työnäytteisiin kuuluivat Derangedin raadot, mutta parempaan on mies pystynyt myöhemmin. Ne eivät aiheuta puistatuksia, vaikkeivät kyllä nauruakaan lukuunottamatta Gein-elokuvien money shotia, jossa Ed/Ez pukeutuu nahkaan. Ja tässä myös tyylikkääseen vaaleaan peruukkiin.

Kaikesta edellä mainitusta huolimatta Deranged ei jaksa huumorina innostaa kuin tovin, mutta sentään toimii kohtalaisesti kauhuelokuvana. Lyhyt kesto, noin 80 minuuttia, helpottaa toki katselua. Ohjaajat Jeff Gillen ja Alan Ormsby eivät juurikaan ole ohjaushommiin sittemmin päässeet, mutta Ormsbyn käsikirjoituskrediiteistä löytyy mielenkiintoistakin kamaa.

Versioinfo (25.9.2003):

Helpoimmin Derangedin saa katsottavakseen hankkimalla halvan MGM:n ykkösalueen levyn, jonka toisella puolella on kehno ihmissyöntikomedia Motel Hell. Deranged on tosin kymmenillä sekunneilla leikattu versio ja puuttuvat Savini-tuotokset tuskin elokuvaa huonontaisivat.

**½--
© Mikko Kojo, julkaistu: 25.9.2003
keskiarvo
toimitus
3.00/5.00 (5)
 JSMKMMEMPI
  3.0 2.5 3.0 3.0 3.5
keskiarvo
lukijat i
3.30/5.00 (10)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  3 (9)
33%
Deranged (1974)  Deranged (1974)Deranged: Confessions of a Necrophile