Caroline Munro

The Lair of the White Worm (1988)

aka Der Biss der Schlangenfrau; La guarida del gusano blanco; Legenden om den vita ormen; Le repaire du ver blanc

The Lair of the White Worm #1 The Lair of the White Worm #2

Genre

IMDb

Brittiläisen elokuvamaailman kiehtova kauhukakara Ken Russell on The Lair of the White Wormillaan siunannut jälkipolvia unohtumattomalla, aitoon brittiläiseen folkloreen pohjautuvalla, vampyyrielokuvamuunnoksella.

Kun lordi James D'Ampton (Hugh Grant) saapuu sukukartanolleen viettämään vuotuisia Valkoisen Madon tappojuhlia, hän suhtautuu koko legendaan vielä hölynpölyisenä taikauskona. Tarun mukaan hänen esi-isänsä olisi pelastanut ritarilliseen tapaan piskuisen kylän lyömällä sitä terrorisoineen valtavan madon kahtia miekallaan (tai käärmeen tai lohikäärmeen, sillä sana worm on voinut tarkoittaa mitä tahansa niistä).

The Lair of the White Worm [1]
The Lair of the White Worm [2]

Nuori arkeologian opiskelija Angus Flint (Peter Capaldi) löytää kuitenkin pihamaaltaan valtavan matelijankallon, sekä muinaisen käärmekultin temppelin rauniot; ja kun ihmisiä alkaa kadota salaperäisesti - joukossa ystävättärensä Eve Trent (Catherine Oxenberg) - ryhtyy Jameskin miettimään legendan todellisuuspohjaa uudelleen. Kaiken lisäksi joillakin kyläläisillä alkaa ilmetä kumman vampiristisia haluja kanssaihmisiään kohtaan. Kenties lämpimämmästä ilmanalasta vastikään palanneella, käärmemäisen lumoavalla Lady Sylvia Marshilla (herkullinen Amanda Donohoe) on jotain tekemistä asioiden kehittymisen kanssa. Kysymys kuuluu tietenkin: ehtivätkö James ja kumppanit pysäyttää pahuuden leviämisen ennen kuin on liian myöhäistä.

The Lair of the White Worm [3]
The Lair of the White Worm [4]

The Lair of the White Worm on loppuratkaisun pienestä epäloogisuudestaan huolimatta yksi täydellisimpiä ja kulutusta kestävimpiä kauhukomedioita kautta aikojen. Tarinan kannalta keskeinen leikittely hyvän ja pahan, sekä kristinuskon ja pakanauskon välillä on jo sinänsä kunnioituksen ansaitsevaa. Erityistä nerokkuutta elokuva osoittaa sillä, että vaikka musta huumori on lähes koko ajan läsnä, se ei myrkytä kauhua ylilyönneillä - kuten useimmissa lajityypin keskinkertaisissa yritelmissä tapahtuu.

The Lair of the White Worm on yhtä aikaa jännittävä ja älykkäällä tavalla hauska, ja tarjoaa uusia löytöjä useammallekin katselukerralle. Tarinaa mainiolla tavalla tukevasti toteutetut kuvaus ja ohjaus saavat elokuvan luikertelemaan eteenpäin ilman monissa muissa elokuvissa havaittavia ikäviä töksähtelyjä aikalinjojen ja kohtausten tapahtumapaikkojen välillä.

The Lair of the White Worm [5]
The Lair of the White Worm [6]

Pitkin matkaa Russell viljelee hersyviä visuaalisia ja verbaalisia viittauksia käärmeisiin ja matoihin, sekä myös johtolankoja siitä mistä elokuvassa lopultakin on kyse. Normaalisti viattomanoloiset puutarhaletkut saavat kumman käärmemäisen olemuksen, yksi paikallisista juhlaherkuista sattuu olemaan maustetut kastemadot, ja "I'm hungry. Me too. Dinner won't be long" -tyyliset dialogit saavat aivan uusia merkitysvivahteita tarinan edetessä. Äärimmäisen sulavasti on kertomukseen liu'utettu viittauksia myös ihmisen paratiisista karkoittamiseen, ja onpa mukana pari värisyttävän rienaavaa näkykohtausta, joissa seivästetyt nunnat ja itse Jeesuskin saavat kokea Valkoisen Madon mahdin.

The Lair of the White Worm [7]
The Lair of the White Worm [8]

Elokuvan musiikki on kauttaaltaan loistavaa, ja erityisesti leffassa "livenä" esitetty folkrock-kappale "The D'Ampton Worm" jää soimaan päähän vielä kauan katsomisen jälkeenkin. Näyttelijöiden suorituksissa ei ole moitteen sijaa, ja varsinkin Amanda Donohoe ja Hugh Grant loistavat rooleissaan. Russellin mielestä Grant ei tämän leffan jälkeisissä tunnetummissa elokuvissaan ole ollut enää yhtä hyvässä vireessä, ja elokuvia nähneet voivat varmasti olla kutakuinkin samaa mieltä.

On myös mukavaa nähdä Dynastiassa aiemmin vieraillut Catherine Oxenberg kunnon elokuvaroolissa neitseellisenä Eve Trentinä. Roman Polanskin The Fearless Vampire Killersin ohella The Lair of the White Worm kuuluu jokaisen elokuvan ystävän yleissivistykseen. Kun antaa tämän filmin kerran puraista itseään, voi huomata tulleensa russellviruksen kantajaksi ja tartuttajaksi loppuiäkseen.

****½
© Tony Reponen, julkaistu: 1.10.2003
keskiarvo
toimitus
3.25/5.00 (8)
 JSSMJMMETRMMEMPI
  4.0 3.0 3.0 4.0 4.5 3.0 1.5 3.0
keskiarvo
lukijat i
3.45/5.00 (19)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  13 (28)
46%
The Lair of the White Worm (1988)  The Lair of the White Worm (1988)