Caroline Munro

Paura nella città dei morti viventi (1980) :: City of the Living Dead

aka Fear in the City of the Living Dead; Pater Thomas; The Gates of Hell; Frayeurs; Eine Leiche hängt am Glockenseil; Miedo en la ciudad de los muertos vivientos

Paura nella città dei morti viventi #1 Paura nella città dei morti viventi #2
IMDb

City of the Living Dead on keskimmäinen osa Lucio Fulcin ns. zombietrilogiasta. Itse näin tämän elokuvan alun perin viimeisenä, Zombie Flesh-Eatersin ja Beyondin jälkeen, ja niiden oudolla tavalla lumoavien visuaalisten, jopa runollisten väkivaltabalettien jälkeen tämä tuotos tuntui lievältä pettymykseltä. Katsottuani elokuvan juuri äskettäin uudestaan olen yhä samaa mieltä kuin eräskin amerikkalaiskriitikko; City of the Living Dead on oiva LÄMMITTELY Beyondin tuleville eviskeraatiosinfonioille. Se on sekä teknisiltä että taiteellisilta arvoiltaan rujompi ja halvemman näköinen kuin trilogian muut osat, ja tällä kertaa jotkin Fulcin tyylilliset tavaramerkit, kuten henkilöhahmojen silmiin zoomaukset, pahviset dialogit sekä ultrabrutaalit veri- ja sisälmysherkuttelut rupeavat tuntumaan itsetarkoituksellisilta ja liian ahkerasti viljellyiltä, rasittaviltakin maneereilta. Olen käsittänyt että elokuvan kronologinen pirstaleisuus ja juonen yliluonnollisten elementtien älyllinen sekavuus olisi ollut maestron osalta täysin tarkoituksellinen, elokuvan pelon teemaa tukeva teko. Voi olla, mutta jos Fulci vielä eläisi, haluaisin kyllä kuitenkin itse keskustella hänen kanssaan aiheesta, ennen kuin muodostaisin lopullisen mielipiteeni. Koska mestari ei enää ole tavattavissa elävien puolella, joudun perustamaan mielipiteeni sille mitä olen nähnyt ja ymmärtänyt.

Paura nella città dei morti viventi [1]
Paura nella città dei morti viventi [2]

Tuo myös edesmenneen H.P. Lovecraftin rakastama Dunwich on City of the Living Deadissä tapahtumien keskipisteenä ja alkuunpanijana, kun isä Thomas -niminen pappi hirttää itsensä hautausmaalla. Tämän rienaavan teon ansiosta kuolleet alkavat nousta haudoistaan ja rekrytoida eläviä joukkoonsa. Mary Woodhouse (Catriona MacColl) näkee papin itsemurhan ja "kuolleiden kaupungin" näkyinä meedioistunnon aikana. Kokemus on henkisesti niin rankka, että hän näyttää kuolevan, ja joutuu haudatuksi. Totuus on kuitenkin toinen, ja utelias reportterismies, Peter Bell (Christopher George) pelastaa Maryn tuskalliselta tukehtumiskuolemalta. Yhdessä he lähtevät etsimään Maryn näkyjen kaupunkia, Dunwichia, päämääränään tuhota kaiken pahan alku, isä Thomas. Dunwichissä he törmäävät psykiatri Gerryyn (Carlo De Mejo) ja tämän potilaaseen, Sandraan (Janet Agren), jotka lyöttäytyvät yhteen heidän kanssaan, samoin kuin pieni poika nimeltään John-John (Luca Paisner). Heillä on kuitenkin tarkka aikaraja maailman pelastamisen suhteen, sillä Pyhäinpäivä lähestyy, ja sen jälkeen kalmot ilmeisesti jäisivät vaeltamaan maan päälle pysyvästi. Ikäänkuin eräänlaiseksi lisäselvitykseksi oudoille ilmiöille Fulci paljastaa Dunwichin olevan entiseltä nimeltään Salem, historiallisesti noitavainoistaan kuuluisaksi tullut kaupunki.

Paura nella città dei morti viventi [3]
Paura nella città dei morti viventi [4]

City of the Living Dead on synkeässä apokalyptisyydessään varsin mieleenpainuva, kaoottinen gorepommi. Millään perinteisen elokuvakerronnan säännöillä mitattuna tätä hyvin ohuen kehysjuonen sisältävää elokuvaa ei voisi kovin korkealle luokitella. Sen kohtausten leikkaus ja perin epälineaarinen järjestys aiheuttaa sen, että katsojilla voi olla vaikeaa jälkikäteen muodostaa tarkkaa, kronologista kuvaa siitä, mitä elokuvassa kokonaisuudessaan tapahtui. Sen tarinansisäiset säännöt tuntuvat välillä natisevan liitoksissaan pyörryttävässä teesi-antiteesikierteessä. Esimerkiksi elokuvan elävät kuolleet ilmestyvät välillä aaveenkaltaisesti paikalle tyhjästä, mutta seuraavassa hetkessä ovatkin sitten hyvinkin lihallisia olentoja. Eräskin hahmo on ensin todistetusti liittynyt kuolleiden armeijaan, mutta seuraavassa hetkessä hänet seivästetään ja hän kaatuu maahan tuoretta verta vuotaen. Myöskään elokuvan kuulemma hyvin viime hetkessä ja nopeasti kuvattua loppuratkaisua ei voi pitää kovin järkevänä tai selvänä. Tahallinen hämmennyslopetus, vai epätoivoinen, pakon edessä tehty hätälopetus? Ehkä vähän molempia. Mutta jos Fulcin tarkoituksena todella on ollut eksyttää katsojat painajaismaiseen hurme- ja hourelabyrinttiin, jonka punaisena lankana on käyttää yliluonnollisia elementtejä perinteisen kerronnan rikkomisen oikeuttajana, hän onnistuu tässä mainiosti.

Paura nella città dei morti viventi [5]
Paura nella città dei morti viventi [6]

Myös uskonnollista sanottavaa tuntuisi elokuvassa piilevän, sillä isä Thomas, kristillinen pappi esitetään syyllisenä leviävään pahuuteen. Jotkut kriitikot ovat tehneet hyvinkin korkealentoisia tulkintoja tästä kaavamaisen, maallistuneen kristinuskon vastaisesta sanomasta, mutta itse olen sitä mieltä, että ylitulkintojen puolelle eksymisen vaara on hyvin nopeasti hyvin suuri. Varsinkin kun kyseessä on nimenomaan goremestarin, ei venäläisen taide-elokuvan tekijän tuotos. Kukin tehköön omat päätelmänsä aiheesta. Teknisellä puolella Franco Ruffinin ja Rosario Prestopinon tehosteet ovat vakuuttavia ja paikoin suorastaan vastenmielisiä. Kohtaus, jossa nainen oksentaa sisälmyksensä ulos veren valuessa silmistä olisi viimeistään se kohta, jossa Mikael Fränti lopettaisi katsomisen, jos nyt edes aloittaisi sitä, kun takakannessakin on niin väkivaltaisia kuvia. Fabio Frizzin aavemaisen hypnoottinen - joskin loppua kohti ehkä hieman liikaa itseään toistava - ääniraita jää soimaan päähän useaksi päiväksi elokuvan katsomisen jälkeen. Mainitsemisen arvoisena kuriositeettina mainittakoon, että City of the Living Dead sisältää hulppeimman pakollisen matosateen mitä olen italoelokuvissa nähnyt.

***--
© Tony Reponen, julkaistu: 7.10.2003
keskiarvo
toimitus
2.77/5.00 (13)
 JSSMTPJMKKJM*MHMETRMMMK*EMPI
  2.0 3.5 2.5 3.0 4.5 2.0 2.5 3.0 3.0 3.5 2.0 2.0 2.5
keskiarvo
lukijat i
3.21/5.00 (39)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  20 (58)
34%
Paura nella città dei morti viventi (1980)  Paura nella città dei morti viventi (1980)City of the Living Dead  

kommentit

odota...
Neon Maniac kommentoi (14.12.2014 18:48:53)
user avatar Vajaa puolitoista tuntia ontuvaa unta, aivojen yrittäessä yksitoikkoisesti navigoida ärsykkeitä, on tylsää teeskentelyä, johon vajoamisen voi tiivistää sanaan PASKA. Vaikka tämän kaltaisilta kehäänsä koomassa kiertäviltä, ja pienimmänkin potentiaalisuuden pirstaleet allensa hukuttavilta c-luokan haukotuksilta lienee lupa odottaa yhdenvertaista kelvottomuutta lähes kaikilla osa-alueilla, soisi katsojan kaikesta huolimatta kokevan muutakin kuin pelkkiä amputointeja luovan hulluuden ohjauksellisesta lahjakkuudesta - jos tässä tapauksessa sitäkään. Tylsän tympeän tunnussävelmän siittämän, raiskaavan korvamadon lisäksi, ei tekeleestä jää juuri mitään muuta mieleen, sen enempää kuin kyvyttömistä tekijöistään, joille yhtä kaikki, tuntuu tärkeämmältä naurut kirvoittava tulokseton toikkarointi kuin konkreettinen katsojan kahlitseva kurittaminen kauhulla. Kohderyhmä, jonka määrittely voitanee sivuuttaa, repinee riemua näkemästään sitten senkin edestä. Sääli vain, ettei tätä(kään) hukkaan heitettyä minuuttimäärää huorata takaisin.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa