Caroline Munro

Sugar Hill (1974)

Voodoo-kuningatar

aka The Zombies of Sugar Hill; Voodoo Girl; Die Schwarzen Zombies von Sugar Hill; Sugar Hill - Eine mörderische Karriere

Sugar Hill #1 Sugar Hill #2
IMDb

"Meet Sugar Hill and her zombie hit men... The Mafia has never met anything like them!"

Sugar Hill on kiinnostanut siitä saakka, kun näin ison aulakorttijulisteen typerässä väkivaltaisista aasialaisnaisista haaveilevien teinipoikien pehmosti pornossa elokuvalehti She:ssä. Kyseisessä numerossaan lehti oikeutti olemassaolonsa naisblaxploitaatioartikkelillaan, mutta jotta lukija tuntisi itsensä henkisesti entistä infantiilimmaksi kehotteli kansi "ostamaan tämän lehden, koska vanhempasi vihaavat sitä". Zombit ja viileät neekerit samassa leffassa lupasivat hyvää. Vastaan ei Sugar Hill kuitenkaan kävellyt ennen kuin nyt. Vaikka elokuva julkaistiin DVD:llä Englannissa, jouduin odottelemaan alennusmyyntiin päätymistä, koska julkaisijana oli tuntematon ILC Prime ja kuvasuhde 1.33:1. Kaikeksi onneksi kuva taitaa olla open frame ja kuvanlaatukin hyvä ottaen huomioon elokuvan iän. Sivuseikat sikseen ja asiaan.

Alku vakuuttaa: voodooseremonia ja taustalla The Originalsin letkeä "Supernatural Voodoo Woman". Voodoomeininki osoittautuu feikiksi yökerhonäytökseksi, mutta pettymys korvaantuu varsin pian. Raflan baaritiskillä istuskelee kettuisan näköinen leidi, Diana Hill (Marki Bey), joka saa seuraansa poikaystävänsä, yökerhon omistajan Langstonin (Larry D. Johnson). Langston on älynnyt vetää ylleen semisutenöörivaatteet ja kehuu naisensa parissa lauseessa niin sokeriksi kuin dynamiitiksikin. Yhtä vaatimattomasti nimetty ehdan parittajan näköinen Fabulous (Charles P. Robinson) saapuu paikalle ja erehtyy kamuilemaan Langstonin kanssa. Langston on tylynä: "I ain't your man, boy!" Fabulousin luihu luonne tuodaan julki saman tien, sillä tämä hengailee valkoisten kanssa. Fabulous on paikalla, koska rikollispomo Morgan (Robert Quarry) halajaa klubia itselleen, mikä ei tietenkään nykyomistajalle sovi. Naamioituneet miehet potkivatkin Langstonin kuoliaaksi, tai "palaksi kylmää mustaa lihaa". Tosin Fabulousin kuteet mitätöivät päähän vedettyjen sukkahousujen tuoman intimiteettisuojan.

Sugar Hill [1]
Sugar Hill [2]
Sugar Hill [3]

Hill avautuu komisario Valentinelle, kuinka hänen miehensä murhattiin ja kertoo samalla saaneensa edesmenneelta mieheltään uuden nimen, Sugar, koska Langstonin mukaan nainen "looks as sweet as sugar tastes". Todella sääli, että tuollainen sanaseppo on manan majoilla. Kuten niin usein menetyksen hetkellä, Sugar turvautuu uskontoon. Raamattuun ei kuitenkaan tartuta, vaan kostoa haetaan voodoon avulla. Käden käänteessä on kuolleista noussut paroni Samedi (Don Pedro Colley) Sugarin apuna ja maan alta nousee esiin hämähäkinseittien peittämiä mustia zombeja, joilla on hopean väriset silmämunat. On koston aika Morganille ja tämän apureille. Morgan osoittautuu todella niljakkaaksi mieheksi, sillä tämä pilkkaa ainoaa mustaa palkollistaan, Fabulousia. Hyvän päälle mies tosin ymmärtää, sillä valkoiselle rakastajattarelleen tämä kehuu Sugarin tyyliä. "That ain't class, that's color" protestoi nainen, mutta palautetaan maan pinnalle kommentilla "whatever that is, you could use some of it."

Sugar Hill [4]
Sugar Hill [5]
Sugar Hill [6]

Oikeasti Sugar Hillillä on käsissään avaimet elokuvien raskaaseen sarjaan, sillä yhdistäähän se kahta mitä hienointa genreä: zombeja ja blaxploitaatiota. Elokuva ei kuitenkaan onnistu saamaan kummastakaan maksimaalisia tehoja irti. Zombiegenren hieno elementti, estoton verellä ja suolenpätkillä läträäminen, loistaa poissaolollaan. Eurozombeille tyypillinen logiikkaa kaihtava ja afron mentäviä aukkoja sisältävä juoni on korvattu monesti-käytettyjen-mutta-aina-toimivien-juonten etusivulta napatulla simppelillä rikollisille kostolla. Samaten värikkäästi pukeutuneet mustat sopivat paremmin suurkaupunkien betoninharmaille kaduille kuin maalle ja rämeille hillumaan. Sugar ei ole läpänheittäjänä juurikaan sen kummoisempi kuin elokuvan honkiet, ja kun suurin osa henkilöistä on valkoisia, alun mainio bläkkäritunnelma vesittyy turhan nopeasti. Fabulousia ei hyödynnetä tarpeeksi ja Valentine on turhan neutraali, sillä poliisi saa irrotella ainoastaan New Orleansia suuremmilla kauluksilla ja kravatilla, joka värikkyydessään parhaimmillaan pärjääkin jopa perusreiskan tuulipuvulle Prisman makkarahyllyllä lauantai-iltapäivänä. Ja on yhtä paljon väärän kokoinen: liian lyhyt mutta leveä. Kolmas blaxploitaatiossa kiehtova elementti, sankareiden epäkorrektius, uupuu. Oikeuden ottaminen omaan käteen ja rikollisille kostaminen on kuitenkin elokuvissa ihan normaalia ja hyväksyttyä toimintaa. Missä ovat huumekauppiaat ja sutenöörit? Tämä ei suinkaan silti tarkoita sitä, etteikö Sugar Hill olisi parempi elokuva näin kuin ilman reteitä veljiä ja siskoja tai zombeja. Sujuvaa viihdettä, mutta ei edes sellaisena mitään elämää suurempaa vaikkakin varmasti parempaa kuin ohjaaja Paul Maslanskyn sittemmin tuottama Poliisiopisto -sarja.

***--
© Mikko Kojo, julkaistu: 30.10.2003
keskiarvo
toimitus
2.83/5.00 (3)
 JSSMMK
  3.0 2.5 3.0
keskiarvo
lukijat i
3.00/5.00 (1)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!